lauantai 28. toukokuuta 2016

Kanarian päivä - dia de Canarias

Aina 30.5. vietetään täällä Kanarialla saarten omaa "itsenäisyyspäivää" eli Kanarian päivää, dia de Canarias. Kyseinen päivä on tärkeä juhlapäivä paikallisille ja yleinen pyhäpäivä kaikilla saarilla. Periaatteessa päivällä juhlistetaan Kanarian oman parlamentin perustamisen vuosipäivää mutta ennen kaikkea päivällä halutaan tuoda esille Kanarian saarten yhtenäisyyttä ja omia perinteitä. Käytännössähän Kanarian saarilla, sen asukkailla ja perinteillä, ei ole kauheasti tekemistä itse Espanjan kanssa. Alunperin nimittäin saaria asuttivat alkuperäisasukkaat eli guanchit, jotka ovat näillä saarilla asustaneet jo kukaties kuinka kauan. Ja espanjalaiset valloittajat tänne saapuivat vasta 1400-luvun alussa. Tästä syystä paikalliset täällä tuntevat olevansa ennen kaikkea canarioita eli kanarialaisia ja sitten vasta espanjalaisia. Historiallisista syistä saaret kuitenkin kuuluvat Espanjalle sillä alue oli ensimmäinen siirtomaa-alue, jonka Espanja valtasi.



Saaret kuitenkin saivat kauan kaivatun autonomisen aseman vuonna 1982 ja tästä syystä Kanarian päivää nykyään siis vietetään. Saaret pääasiassa vastaavat täysin omasta hallinnostaan eli Kanarian saarten hallitus, cobierno de Canarias, päättää saarten omista asioista. Lisäksi saarialue on jaettu kahteen eri maakuntaan - Santa Cruz de Tenerifen maakuntaan kuuluvat läntiset saaret (El Hierro, La Palma, La Gomera ja Teneriffa) ja Las Palmasin maakuntaan kuuluvat itäiset saaret (Gran Canaria, Fuerteventura ja Lanzarote). Lisäksi jokainen saari on oma hallintoalueensa eli kaikilla saarilla on oma hallitus, cabildo insular, joka päättää aina kyseisen saaren omista asioista. Ja lisäksi jokainen saari koostuu vielä pienemmistä kunnista, joista jokaisella on myös oma hallintonsa. 

Kanarian saarten alkuperäisasukkaat ovat siis täysin eri perimää kuin itse espanjalaiset. Tosin väki on jo vuosisatojen aikana sekoittunut mantereen asukkaitten kanssa melko hyvin. Mutta toki löytyy edelleen sukuja, jotka ovat täysin kanarialaisia. 

Perinteet ja tavat poikkeavat paljon Espanjan vastaavista ja näitä saarten omia "rikkauksia" täällä vaalitaan melko suurella rakkaudella. Kanarian päivää juhlitaan monin eri juhlallisuuksin kaikilla saarilla ja tärkeintä näissä juhlissa on perinteiden vaalinta. Tarjolla on kanarialaista ruokaa, soitetaan paikallista musiikkia, tanssitaan perinteisiä tansseja ja kaikki tapahtuu perinnevaatteet päällä. Näitä vanhoja perinteitä tuodaan myös esim. kouluissa hyvin merkittävästi esille ja esim. Kiankin koulussa on jo pari viikkoa sitten aloitettu teematyöskentely saariin liittyen. Ja kaikki huipentui tämänpäiväiseen juhlaan, jonne lapset saapuivat perinnepukuihin pukeutuneina. Mukaan oli kutsuttu myös vanhemmat ja osa saapui tietysti myös perinnepukuihin pukeutuneina. No, me jätimme puvut ostamatta tänäkin vuonna sillä tuntuisi jotenkin oudolta pukeutua perinnepukuun koska en ole täältä kotoisin. Eikä ole puolisokaan. Pikkuneiti on meidän perheen ainoa oikea kanarialainen - tai tarkemmin majorera eli Fuerteventuralla syntynyt. Täällä kun ovat tarkkoja näistä asioista. 


Pienestä pitäen kanarialaisia perinteitä vaalitaan.

Myös aikuiset ovat ylpeitä kanarialaisuudestaan.


Ohjelmassa oli musiikkia, tanssia ja kanarialaisia herkkuja.




Kanarianpäivä on ennen kaikkea iloinen juhla. 

Pukuja on valtava määrä erilaisia sillä jokaisella alueella on omansa. Osalla on aito, käsityönä tehty puku ja näiden hinnat voivat olla jopa satoja euroja. Mutta moni ostaa myös ihan tehdasvalmisteisen ja sellaisen saa lapselle reilulla 20 eurolla. Ei siis turhan iso satsaus ja meillä ainakin puku on mennyt aina pari vuotta. 


Mielestäni tämä on kerrassaan hieno juhla ja perinne. Olisihan se hienoa, että Suomessakin olisi tarjolla edullisempia kansallispukuja ja että esim. kouluissa kaikki lapset pukeutuisivat niihin itsenäisyyspäivänä.

Juhla oli tällä kertaa myös läksiäisjuhla Kian luokan toiselle opettajalle. Ihana, mahtava Marta palaa huomenna mantereelle, takaisin kotiseudulleen. Harmi tietysti meidän kannalta mutta olemme kaikki (lapset ja vanhemmat) iloisia, että saimme edes tämän vuoden nauttia hänen mahtavasta seurastaan. Onneksi luokan toinen superope Maria jatkaa vielä ensi vuonna saman luokan kanssa. Nämä opettajat ovat sellaisia timantteja, että jos kaikki maailman opettajat olisivat yhtä hienoja ihmisiä niin maailma olisi parempi paikka elää. Sellaisella rakkaudella, kunnioituksella, ammattitaidolla ja antaumuksella he työtään tekevät.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti