tiistai 5. huhtikuuta 2016

byrokratian kiemuroita - osa 3

Parissa aikaisemmassa postauksessa olen kirjoitellut siitä, että miten monen mutkan takana on ollut residencian (eli oleskeluluvan) uusiminen. Kaikki lähti siis ihan siitä, että olin menossa päivittämään tietokantoihin uutta osoitetta sillä luulin omaavani jo vakituisen oleskeluluvan (residencia permanente). Mutta sitten poliisi ilmoittikin, että lupani on mennyt umpeen viime vuoden lopulla ja koska uutta ei ole haettu ajoissa (3 kk sisällä) niin se tarkoittaa sitä, että koko prosessi pitää aloittaa alusta. 

No, tässä on nyt sitten kerätty tarvittavia papereita ja otettu kopioita residencian hankkimista varten. Tänään koitti sitten se päivä, että suuntasin uudelleen laitokselle jonottamaan ja kokeilemaan onneani. Ja uskokaa tai älkää, mutta kädessäni on vihdoin ja viimein vakituinen oleskelulupa. Tai niin ainakin toivon.. Kuten laitoksen ystävällinen poliisikin minulle sanoi, että kaikkihan säännöt tässä maassa voivat muuttua vaikka huomisesta lähtien eli ikinä mikään ei ole varmaa :-) 


Tunnin jonottelu vaadittiin taas portin ulkopuolella, jotta pääsin sisälle mutta sitten onneksi asiat sujuivat mutkattomasti. Satuin onneksi "järki"poliisin tiskille, joka tiesi asiat ja säädökset hyvin sekä kaiken lisäksi omasi fiksun asenteen. Satuin nimittäin siinä jonotellessa juttelemaan toisen poliisin kanssa, jonka ajatusmaailma ei ollut ihan samalla tasolla. Hänen mielestään ei ole normaalia se, että haluan asua tässä maassa mutta en halua olla espanjalainen. Minun pitäisi kuulemma hakea maan kansalaisuutta - jos asuu espanjassa niin pitää olla espanjalainen. Jep. Eipä ole koskaan edes tullut mieleeni, että haluaisin olla espanjalainen. Mulla on Suomen passi ja olen ylpeä siitä. 

No, onneksi tosiaan tiskillä suhtauduttiin asiaan vähän toisella asenteella. Nopeasti herra katseli läpi tarvittavat paperit (kunnantalolta saatu empadronamiento-todistus, passi, vanha oleskelulupa, todistus voimassaolevasta kaikenkattavasta sairasvakuutuksesta, tiliote viimeisten 6 kuukauden ajalta) sekä kopiot kaikista. Kun kaikki oli ok, niin ei muuta kuin pankkiin maksamaan 10.60 € tarvittavia veroja ja sitten takaisin laitokselle kuitin kanssa. Uusi kortti käteen ja näkemiin. 

Eli tämä viimeinen vaihe sujui loppujen lopuksi aika näppärästi. 

Ja kaiken lisäksi moni asia selveni kun pääsi puhumaan järki-ihmisen kanssa. Ystävällinen poliisiherra nimittäin kertoi, että on myös mahdollisuus hakea residenciaa sen perusteella, että puolisoni on espanjalainen ja vakituisessa työsuhteessa. Eli tätä varten olisi pitänyt tuoda todistus rekisteröidystä parisuhteesta (vihkitodistus tai pareja de hecho), puolison työhistoria eli seguridad socialin toimittama vida laboral-todistus sekä seguridad socialin todistus siitä, että olen puolison sosiaaliturvaan kuuluva. Eipä vain kukaan ollut aikaisemmin viitsinyt mainita tästä asiasta vaikka puolisoni jopa kävi tiedustelemassa asiaa poliisilaitokselta. 

No, tällä kertaa sain siis haettua ihan "omin avuin" eli oleskelulupa ei ole puolisosta riippuvainen. Olen siis oikeutettu oleskelemaan tässä maassa ja ihan suomalaisena :-) 

Niin ja samalla selvisi sekin, että mistä tämä kaikki johtui. Tiedoissani oli nimittäin jostain syystä kolmen vuoden katkos eli olen mukamas oleskellut täällä 2010-2013 ilman oleskelulupaa. Koneella näkyy, että sellaista on käyty hakemassa mutta jostain syystä edellisessä asuinpaikassa poliisi oli kai unohtanut painaa enter-nappia vierailuni jälkeen. Eli tiedot oleskeluluvan uusimisesta olivat kadonneet.

Mutta onneksi olin säilyttänyt vanhat paperit ja pystyin näyttämään poliisille, että minulla on kyllä residencia vuodelta 2010 - ihan vielä aitona paperiversiona. Oli siinä herra poliisillakin ihmettelemistä... Sitten hän vain naputteli koneelle ja uuteen korttiin tiedot, että residencia permanente (vakituinen oleskelulupa) vuodesta 2005. Eli kaikki tämä sotku (ja sama sotku oli muuten vuonna 2013 kun edellisen kerran muutimme) on ollut ihan turhaa ja vain siitä syystä, että joku onneton poliisi entisellä kotisaarella unohti painaa sitä enter-nappia. Voehan ....kele, sanon minä! 











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti