sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Bestial race -kisa

Nyt on sitten 40-vuotissynttäreiden kunniaksi asetettu "kisa"tavoite saavutettu eli viime viikonloppuna osallistuin Fuerteventuralla Bestial race-kisaan. Nimi ei varmaan kerro kenellekään Espanjan ulkopuolella asuvalle mitään mutta Spartan race saattaa olla monille tunnetumpi nimi. Ja jos ei sekään kerro mitään, niin lyhyesti kerrottuna idea on tämä: juosta tietty kilometrimäärä hankalassa maastossa ja matkan varrelle on sijoitettu x-määrä erilaisia esteitä, joista pitää suoriutua. Tiedossa on siis kivistä polkua, ylä- ja alamäkeä, kivien ja puupölkkyjen kantoa, köysikiipeilyä, erilaisten esteiden ylitystä ja alitusta, paljon mutaa ja muuta kivaa. Jep. Kuulostaa ehkä oudolta mutta nämä ns. maastoestejuoksukisat ovat tällä hetkellä Espanjassa todella suosittuja. 


Tämä Bestial race- kisan osakilpailu Fuerteventuralla oli sarjan ensimmäinen osuus, tämän jälkeen on loppuvuoden aikana kisoja vielä Lanzarotella, Teneriffalla sekä lopuksi Gran Canarialla, jossa kisataan koko sarjan voitosta ja Kanarian saarten mestaruudesta :-) Tietenkään kaikkiin kisoihin ei ole pakko osallistua eli mukaan voi lähteä myös ihan omaksi iloksi. Ja näin varmasti suurin osa tekeekin. Mutta toki monet ovat myös mukana aivan tosissaan ja kisaavat voitosta täysillä. Mukana on siis todella huippukunnossa olevia kisaajia, jotka kisaavat 12 km elite-sarjassa mutta tarjolla on myös lyhyempi eli 6 km lenkki, johon osallistui myös väkeä ihan hauskanpito-asenteella. 

Itse lähdin kisaan ihan sillä ajatuksella, että mennään hetkeksi mukavuusalueen ulkopuolelle ja kokeillaan jotain uutta. Ja sitä todellakin tuli koettua. Ihan mieletön kokemus ja heti maaliin saapumisen jälkeen mieleen alkoi ilmaantua jo seuraavat mahdolliset kilpailut. Moni varoittikin jo etukäteen, että näihin jää "koukkuun" ja siltä todella vaikuttaa. Meidän koko joukkue on valmis jo seuraavaan koitokseen! 

Osallistuimme kisaan ennen kaikkea joukkueena eli lisäkseni puolisoni sekä hänen veljensä. Kaikilla pitkähkö urheilutausta mutta lankomies on entinen ammattilaisjalkapalloilija, joten hänellä kokemusta sitäkin enemmän. Itse en ole sitten nuoruusvuosien kisannut missään lajissa mutta toki kaikenlaisia lajeja on tullut tähän 40 vuoteen mennessä kokeiltua. Eli ihan kylmiltään emme kisaan lähteneet. 




Tarkoitus oli kuitenkin lähinnä mennä kokemaan jotain uutta. Emme normitreenejä enempää valmistautuneet tähän kisaan ja lähtöviivalla olimme lähinnä huvittuneita, emme edes ottaneet kisaa kovin tosissamme. Nautimme vain tunnelmasta. Tai lankomies oli ehkä mukana enemmänkin tosissaan sillä hänellä oli tietysti vähän paineita entisen uran takia. Moni tunnistaa hänet edelleen vaikka peliura hänellä loppui jo n. 5 vuotta sitten. Ja kyllähän kisan jälkeen väkeä kävi häntä haastattelemassa ja jopa kaupunginjohtaja kävi toivottamassa tervetulleeksi kisaan myös ensi vuonna :-) 

Kisa käytiin Fuerteventuran pääkaupungissa eli Puerto del Rosariossa. Lähtö ja maali olivat jalkapallokentällä ja sen jälkeen maastossa juostiin 6 km tai 12 km, sarjasta riippuen. Me osallistuimme tuohon lyhyempään versioon. Osallistujia oli kaikkiaan noin 500 eli max.määrä, joka otettiin mukaan. Lähdöt tapahtuivat ryhmissä 15 minuutin välein ja jokaisessa ryhmässä oli n. 50 juoksijaa. Ajanotto tapahtui kenkään kiinnitettävä sirulla. Käytännössä juoksimme tiiminä mutta kuitenkin myös yksilöinä eli osallistuimme sekä yksilö- että joukkuesarjaan. Joukkueena olimme sijalla 10. mutta tarkkaan en tiedä, että montako joukkuetta osallistui. Sitä tietoa emme ole löytäneet vielä mistään. 

Ja muutenkin kisassa oli pieniä "teknisiä" vaikeuksia sillä reitin varrella työskennelleet vapaaehtoiset eivät oikein olleet tehtäviensä tasalla ja osa juoksijoista on juossut lyhemmän reitin kuin mitä olisi pitänyt. Esim. ensin lähteneet elite-sarjan juoksijat menivät täydet 12 km mutta sen jälkeen lähteneistä t.rex-sarjan juoksijoista ainakin osa oli juossut vain 6 km. Eli ihmisiä oli ohjattu väärille reiteille. Mekään itse asiassa emme ole täysin varmoja, että olemmeko juosseet oikean lenkin sillä vasta nyt huomasimme, että karttojen perusteella olemme kiertäneet väärän 6 km lenkin. Kartan vihreä lenkki olisi pitänyt olla meidän sarjamme 6 km lenkki ja punainen puolestaan lisälenkki 12 km sarjalaisille. No, me teimme sen punaisen, joka oli tiettävästi aika paljon vaativampi kuin tuo vihreä. Onneksi emme olleet kisassa tosimielellä mukana, joten aivan sama että minkä lenkin juoksimme. Maaliin pääsimme, hauskaa oli ja se oli pääasia. 


Yhteistuloksissa lankomies oli sijalla 55 eli hän suoritti radan aikaan 56:34. Me tulimme maaliin n. 5 minuuttia myöhemmin ja sijoilla 98&99. Naisten sarjassa tulokseni oli kuitenkin vähän parempi eli 127 naisen joukossa olin sijalla 10. Ei paha ihan näin harjoittelematta... Vaikka jälkikäteen harmittikin hieman, että en mennyt reittiä ihan täysillä ja tosissani. Olisin ollut maalissa monta minuuttia aikaisemmin. Mutta ehkäpä siitä jäi sitten kytemään mieleen se uusintakoitos eli ensi kerralla paremmin! 

 

Pieniä naarmuja lukuunottamatta selvisimme kisasta loistavasti. Suoritimme kaikki esteet tyylipuhtaasti vaikka monissa paikoissa olisi voinut hyvin ohittaa suorittamatta eikä kukaan olisi todennäköisesti huomannut mitään. Sen verran paljon monesti juoksijoita oli samaan aikaan paikalla. Eikä ainakaan meidän sarjassamme suorituksia juurikaan valvottu. Ehkäpä elite-sarjassa seurattiin vähän paremmin, toivottavasti. 

 

Tässä vähän kuvia kisajärjestäjän (Bestial race) facebook-sivuilta. Omia kuvia ei luonnollisesti ole juurikaan kenelläkään sillä eihän tuolla oikein mitään kameraa voi mukana kantaa :-) Ellei sitten satu olemaan otsaan kiinnitettävää gopro-kameraa. 

                                                       Puolison tyylinäyte

                    Yksi loppuhuipennuksista eli kolmen lavan läpi, joissa jääkylmää mutavetta



                                                              Tyylejä on monia... 





Tämä este oli itselle myös yksi huipennuksista eli mutaista ojaa pitkin piti edetä n. 20 m ja päällä rautaverkko. Tyyli vapaa :-) 



                             Mutaryömintää piikkilankaesteiden alitse oli kahteen otteeseen

Kaikki esteet olivat siis samoja niin miehille kuin naisille - mitään helpotusta ei annettu. 



Mutaisina, vetisinä ja hikisinä saavuimme maaliin mutta fiilis oli huipussaan. Mahtava kokemus! 


Ja sitten seuraavaa kisaa etsimään... 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti