tiistai 16. helmikuuta 2016

Parhaat muistot opasajoilta

Välillä on ihanaa heittäytyä muistojen maailmaan: katsella vanhoja valokuvia ja palata hauskoihin ja ikimuistoisiin hetkiin. Ja näitä riittää valtavasti opasajoilta.. 10 vuotta ehdin sitä työtä tehdä ja ne ovat olleet ehdottomasti hauskinta ja tapahtumarikkainta aikaa elämässäni.  Hetkeäkään niistä en vaihtaisi pois. 

Ajattelin nyt yrittää koota jonkinlaista listaa niistä ikimuistoisimmista hetkistä, joita noihin 10 vuoteen liittyy. Nämä muistot eivät ole missään "tärkeys" järjestyksessä koska muistoja ei voi laittaa järjestykseen. Kaikki ovat ainutlaatuisia tavallaan. Niin monta mahtavaa hetkeä, kasvattavaa kokemusta, huikeita kollegoita, ainulaatuisia maisemia on noihin vuosiin mahtunut... Sitä vain miettii, että miksi en kirjottanut päiväkirjaa noilta ajoilta... No, onneksi on sentään aika paljon kuvia muistona. 

1. Kesän 2008 Roadtrip 
Olin etukäteen pyytänyt virkavapaata kesälle 2008 sillä tarkoituksena oli lähteä seikkailemaan Aasiaan. Olin ostanut jo firmalta menolipun Singaporeen mutta se jäi sitten käyttämättä. Keväällä 2008 Costa del Solilla tapahtui ikävä bussionnettomuus, jossa myös pari opastamme loukkaantui. Silloin tarvittiin kiireellisesti apua ja päätin ex-tempore tarjoutua vapaaehtoiseksi. Firma perui Singaporen lentoni tietysti kuluitta ja niinpä parin päivän varoitusajalla suuntasin Costa del Solille töihin. Kesä oli rankka ja töiden puolesta kiireinen mutta toisaalta myös lyhyt, koska oli lupautunut olla töissä ainoastaan heinäkuun puoleen väliin asti. Sen jälkeen suuntasin hyvän ystäväni kanssa vauhdikkaalle roadtripille ympäri Andaluciaa. Emme olleet kuin vajaan viikon reissussa mutta hauskaa oli. 





Sen jälkeen lensinkin suoraan kohti Espanjan pohjoisosaa, jonne olin sopinut tapaamisen nykyisen puolisoni kanssa. Olimme tavanneet edellisenä talvena Fuerteventuralla mutta vasta pari viikoa ennen kauden loppumista. Onneksi kuitenkin kohtalo johdatti toisin... Päädyinkin Singaporen sijasta Malagaan ja niinpä pystyimme tapaamaan koko kesän ajan melko säännöllisesti eli Jesus kävi melkeinpä joka toinen viikko minua tapaamassa. Nämä lyhyet, parin päivän pituiset tapaamiset kuitenkin lähensivät meitä niin paljon, että kesän aikana oli tulevaisuus sinetöity. Joten heinäkuussa sitten suuntasin tapaamaan Jesuksen vanhempia, jotka olivat kesän vietossa Galiciassa. 




2. Fuerteventuran karnevaalit
Jokavuotinen perinne, jota parhaimmillaan juhlittiin ensi pari viikkoa omassa kylässä ja siihen päälle vielä naapuripaikkakuntien karnevaalit. Hauskaa oli joka kerta!  Pukeutuminen oli tärkeä juttu ja tärkeää oli kehitellä asut itse eikä ostaa mitään valmiita. Ehdottomasti ikimuistoisimmat olemme viettäneet poliiseina ja lentoemoina. 









Huomiota herätti ehdotomasti meidän "hiihtotiimi", olimmehan liikkellä minisukset jalassa. 




Kova oli myös kysyntä ennustajaeukkojen palveluille - luimme käsistä, korteista ja jopa kristallipallosta ;-) 



 Love & Peace... 

Baywatch-tytöt ja vähän vessapaperitäytettä rintamuksessa... 




3. Jouluaattona kadonneet uimahousut 
Opasuraan on sattunut lukemattomia uskomattomia juttuja. Mutta yksi ikimuistoisimmista jouluista tapahtui Fuerteventuralla 2000-luvun puolessa välissä. Olimme olleet kollegoiden kanssa ulkona edellisenä iltana ja aamulla oli ohjelmassa suomalaisen kirkon järjestämä kauneimmat joululaulut-tapahtuma kylän kirkossa. Sinne ehdimme ihan ajoissa mutta olotila oli aivan kauhea - edellisenä iltana taisimme nauttia hieman liian paljon "glögiä". Sen sijaan, että ihmiset olisivat olleet mukavalla joulutuulella, meitä oli vastassa kiukkuinen ja aggressiivinen seurue. Heiltä oli yöllä nimittäin varastattu uimahousut huoneiston terassilta! Siis mitä hirveitä varkaita! Ja kaikki tietysti meidän ja edustamamme yhtiön vika! Ja tästä tehdään reklamaatio! Suurinpiirtein toimitusjohtajaa vaadittiin paikalle. No, onneksi joululaulut kajahtivat ilmoille ja pääsimme kirkkoon "levähtämään". Emme tainneet kauheasti kuunnella mutta asiakkaat ilmeisesti olivat sillä tapahtuman jälkeen nämä samaiset asiakkaat tulivat pyytämään anteeksi ja ilmoittivat, että he antavat näille "rikollisille" anteeksi. Tarpeeseen ovat varmasti varastaneet... Jep, papin saarna oli ilmeisesti ollut varsin puhutteleva. 

4. Sukellukset Dubrovnikissa 
Sukelluskortin suoritin heti ensimmäisenä opaskesänä Italiassa ja sen jälkeen sukelluksia kertyi tasaisella vauhdilla koko opasuran ajan. Ja toki myös sen jälkeen. Ikimuistoisemmat sukellukset olen kuitenkin tehnyt Kroatiassa. Siellä on ehkä Välimeren parhaimmat sukellusvedet - todella kirkasta ja paljon nähtävää. Mutta ikimuistoisiksi nuo sukellukset teki ehdottomasti hyvä porukka, jonka kanssa sukellettiin. Vedenalaisen maailman puolesta parhaat sukellukset olen tehnyt Egyptissä.







5. Italian katastrofikesä 
Ensimmäinen kesäkohteeni oli Italia ja siellä Sorrento. Pieni ja kaunis italialaiskaupunki Napolin lähellä. Maisemat upeat, paljon nähtävää, ruoka taivaallista. Mutta kesä oli katastrofi, kiitos kollegoiden joiden kanssa jouduin asumaan ja työskentelemään. Lähellä oli, että ura olisi loppunut siihen mutta onneksi silloisella pomolla oli "pelisilmää" ja sain kesken kesän siirron Dubrovnikiin. Siellä viihdyinkin sitten loppujen lopuksi useamman kesän.  

Italiassa asuintilani rajoittui olohuoneen nurkkaan sillä huoneesta oli kirjahyllyn avulla rajattu minulle "makuuhuone". Silloinen pomoni kävi tutkimassa tavaroitani, lukemassa kirjeitäni ja muuta mielenkiintoista. Loppujen lopuksi takavarikoin olohuoneen oven avaimen itselleni, jotta saisin edes vähän rauhaa ja yksityisyyttä. Yöelämässä en käynyt kertaakaan, yhteenkään mieheen en edes koskenut kesän aikana mutta siitä huolimatta pomoni kehtasi haukkua minua kirjaimellisesti pikkuhuoraksi. Töissä sain puolestani paikkailla pomon ja juopon kollegan virheitä viikottain. Mitta tuli täyteen mutta onneksi loppujen lopuksi kaikki päätyi siis hyvin ja päätin kesäni aivan ihanassa kohteessa ja mahtavien kollegoiden kanssa.

6. Viimeinen työtalvi Fuerteventuralla
Viimeinen työtalveni oli 2010-2011 ja se olikin ikimuistoinen. Silloin Kanarialla elettiin varmasti historian pahimpia ylibuukkauksia hotelleissa sillä kaikki matkanjärjestäjät joutuivat siirtämään lentoja Marokosta, Egyptistä ja muista islamilaisista maista "turvallisemmille" seuduille eli Kanarialle. Ja ahneet hotellinjohtajat ottivat varauksia vastaan tuplamäärän huonelukuihin verrattuna eli lopputulos ei ollut kovinkaan mukava. Jokaviikkoisen ylibuukkaukset, joita oli pahimmillaan lähes 50 huoneen verran / lento. Ja niille oli lähes mahdottomuus löytää vastaavaa majoitusta. Asiakkaita vientiin ympäri saarta, huolimatta siitä että mihin kohteeseen saatikka hotelliin olivat lomansa varanneet. Joten voitte kuvitella valitusten määrää...

Pahimmillaan tilanne oli sellainen, että hotelli ilmoitti ylibuukkauksesta siinä vaiheessa kun kone oli tunnin päässä laskeutumassa saarelle. Siinä sitten piti auttaa lähteviä asiakkaita lähtöselvityksessä ja samalla yrittää löytää huoneita 30 hengen golf-ryhmälle, joka oli juuri saapumassa saarelle. Pientä stressiä siis pukkasi...

Talvi oli muutenkin rankka koska olin raskaana ja ensimmäiset kolme kuukautta kärsin pahasta pahoinvoinnista ja sisällä pysyi käytännössä vain Coca-Cola light, pop corn ja carte dorin minttujäätelö. 

Mutta siitäkin talvesta selvittiin kunnialla ja helpotus oli suuri kun kausi loppui ja äitiysloma alkoi. Siihen jäivätkin sitten nuo opashommat eikä takaisin ole ollut ikävä.

7. Kaikki ne upeat maisemat, ihanat ihmiset, ikimuistoiset hetket
Koko opasura oli niin huippuaikaan ettei itse asiassa yksittäisiä muistoja voi luokitella järjestykseen. Ilman niitä kokemuksia en olisi tässä. Ilman niitä en olisi se Miia, joka nykyisin olen. Työ kasvatti ja opetti. Välillä rankkoja hetkiä mutta paljon myös ihan mielettömiä hetkiä. Auringonlaskuja, auringonnousuja, upeita rantoja, mahtavia vuoristoja. Pieniä, vaatimattomia kyliä ja suurkaupunkien vilskettä. Kaikki ne hienot ihmiset, joita tuli matkan varrella vastaan. 

8. Montenegro
Nykyään moni jo Suomessakin tuntee maan nimeltä Montenegro. Mutta vielä 2000-luvun alussa asia oli toinen. Meidän matkanjärjestäjämme oli ensimmäinen Suomesta, joka aloitti sinne lomamatkat kesällä 2005. Se olikin varsinainen elämyksien kesä, sillä olimme sodan jälkeen ensimmäisiä matkanjärjestäjiä jotka palasivat alueelle. Matkailu otti vasta ensiaskeleita ja sen saimme kokea monin tavoin.... Kesä oli toisaalta huikea - saimme kokea valtavasti upeita elämyksiä, asoita joita vain Montenegrossa voi tapahtua. Mutta toisaalta kesä oli myös äärimmäisen vaikea. Eniten ongelmia meillä aiheutti kaupungin ainoa 4 tähden hotelli - tai siis jonka piti olla 4 tähden hotelli. Ja sellaisena se oli meille myyty. Kunnes saavuimme pari viikkoa ennen kauden alkua paikalle ja näimme, että millainen rakennustyömaa oli kyseessä. Niinhän siinä kävi, että hotelli ei todellakaan ollut valmiina ja ongelmat jatkuivat koko kesän. Oli viikkoja, kun ei ollut koko hotellissa lämmintä vettä, koska omistajalla oli rahat loppu eikä korjaajaa voitu tilata paikalle. Rahat oli muuten käytetty edellisellä viikolla kun omistaja oli käynyt Italiassa ostamassa vessapaperitelineitä hotelliin. Ne olivatkin sitten oikein designia.. Se ei kuitenkaan lämmittänyt asiakkaiden mieliä vaan he halusivat lämmintä vettä. Silloin oli opasuran ainoa kerta kun asiakkaat ovat olleet oikeasti aggressiivisia ja kävivät ihan kiinni. Onneksi silloin oli jo sen verran opaskokemusta, että ihan pienestä ei pelästynyt. Ja viimeistään siinä vaiheessa ne vihaisimmatkin leppyivät kun näkivät minut juoksemassa hotellin pihamaalla johtajan perässä, joka oli karannut ikkunan kautta huoneestaan. Siinä vaiheessa kun minä tepastelin sinne ne 40 kiukkuista asiakaista mukanani.... 

Huippumuisto tuolta kesältä on myös ensimmäinen Albanian vierailu. Halusimme tarjota asiakkaille jotain erikoista, joten päätimme että totta kai alamme tekemään retkeä tuonne eksoottiseen naapurimaahan. Paikalliset olivat sitä mieltä, että eihän Albaniaan voi mennä. Mutta me päätimme, että sinne mennään. Ja niin lähdimme paikallisen edustajan kanssa katsomaan, että pääseekö rajan yli ja mitä sieltä löytyy. Hänkään ei ollut nimittäin siellä käynyt. No, rajan yli pääsi ja läheltä löytyi vielä Shkoderin kaupunki, joka vaikutti hyvin erilaiselta vierailupaikalta. Joten ei muuta retkeä kehittelemään. Siitä tulikin myyntihitti ja seuraavana kesänä teimme Albaniaan jo 2 päivän retkeä, jossa yövyttiin Tiranassa. Ensin perinteinen ja vaatimaton Shkoder ja sitten yllättävän nykyaikainen ja elävä Tirana. 


Shkoderin kaupunkimaisemia 





Tiranan kaupunkimaisemia 





Montenegrossa vietetyt kesät senkin jälkeen olivat kaikki ikimuistoisia ja siellä on tullut vietettyä ehkä opasuran huikeimmat, ikimuistoisimmat hetket. Ihania ihmisiä, mahtavia opaskollegoita, haasteita mutta toisaalta hauskoja hetkiä, kommelluksia, pitkiä työpäiviä mutta vastapainona pienet vapaahetket ja omat retket. Silloin oma henkireikäni oli wakeboard sillä rannalla sijaitsi sähköllä toimiva wakeboard/vesihiihtorata. Ja siellä tulikin sitten vietettyä paljon aikaa useamman kesän aikana. 



Montenegrossa sattui ja tapahtui kaikenlaista mutta jäipähän paljon muistoja varastoon! 

9. Tarina  Niilosta ja hänen vaimostaan dementikko Anjasta
Eräänä talvena Fuerteventuralle meille saapui parin viikon lomalle pariskunta Niilo ja Anja, ikää jo pitkälti 80 vuotta. Loman alku meni hyvin kunnes Niilolle tuli sydänvaivoja ja hän joutui paikalliseen sairaalaan.  Vaimo pahasti dementoitunut vailla sukulaisia Suomessa. Jouduimme kääntämään suomalaisia sairaskertomuksia espanjaksi koska sairaalassa tarvitsivat lisätietoja herran aikaisemmista ongelmista. Matkavakuutusta ei ollut, kuten ei juuri rahaakaan eli mitään virallista kääntäjää emme voineet käyttää. Mielenkiintoinen kokemus - tuo sydänsairaussanasto kun ei ole edes suomeksi ihan tuttua... eivätkä edes konsulaatissa halunneet auttaa. No, loppujen lopuksi miehen sydänvaiva sen verran paha, että saarella eivät suostuneet tekemään mitään vaan herra oli siirrettävä Gran Canarialle. Eikä vaimoa tietenkään otettu mukaan. Niinpä meillä oli seurana dementoitunut Anja, joka hotellissa keitteli joka päivä lounasta ja illallista Niilolle koska ei tajunnut herran olevan sairaalassa. Vaikka pyysimme hotellin vastaanottoa vähän tarkkailemaan rouvan menemisiä niin pari kertaa hän pääsi karkaamaan ja saimme sitten soiton sairaalasta, että täällä se suomalainen rouva taas etsii miestään. Vailla kielitaitoa molemmat. Emmekä vieläkään tiedä, että miten rouva oli sinne sairaalaan päässyt vailla rahaa... Herra sitten siirrettiin ambulanssihelikopterilla Gran Canarian yliopistolliseen sairaalaan, jossa onneksi konsulaatti otti sitten herran asiat hoitaakseen. Ja vaimo saatiin kuin saatiinkin takaisin Suomeen, jossa joku miehen sukulainen oli vastassa. 

10. Tarina Interpolin agentista
Eräänä talvena Fuerteventuralle meille saapui asiakas, joka kuvitteli olevansa Interpolin agentti. Heti lentokentälle saavuttuaan hän esitteli meille ihan selvästi itse tulostamaansa paperia, joka oli olevinaan poliisikortti. Heti ensimmäisenä iltana hotellista soitettiin, että herra häiritsee asiakkaita huutelemalla parvekkeella. Paikalle saavuttuamme saimme todistaa tämän - I´m king of the world -huudot raikuivat pitkin allasaluetta. Pienen puhuttelun jälkeen herra lupasi rauhoittua. Mutta ei... häirintä jatkui.. seuraavana päivänä hotellista soitettiin, että nyt herra häiritsee ravintolassa. On keskeyttänyt animaattoreiden esityksen poliisioperaatioon vedoten. Ja ei kun taas puhuttelua pitämään. Ei auttanut. Seuraavana päivänä oli jo uhkaillut vastaanottovirkailijaa. Viimeinen varoitus, sanoivat hotellissa. Jos ei rauhoitu, saa luvan lähteä. Jee.. kolmen viikon loman herra on varannut - minne se laitetaan, jos lentää pihalle. Puhuttelua kehiin siis.. ja tällä kertaa pyysimme paikallista poliisiystävää avuksi - vähän tehokeinoa antamaan. No, ei edelleenkään auttanut. Homma jatkui taas seuraavana päivänä ja hotelli ilmoitti pistäväsä herran pihalle klo 12. Ei auttanut siis kuin lähteä etsimään uutta majapaikkaa. Mutta eihän mikään hotelli tietenkään tuollaista suostu ottamaan - edes rahasta... Saimme puhuttua lisäyön hotellista mutta hänet siirrettiin hotellin syrjäisimpään nurkkaan ja takavarikoimme myös herran alkoholivarastot, rahaa hänellä ei kauheasti ollutkaan takavarikoitavaksi. Maksoimme ateriat etukäteen hotellin ravintolaan eli nälkään ei pääse kuolemaan. Seuraavana päivänä saimme hänelle huoneen kaupungin halvimmata ja vaatimattomimmasta hotellista ja senkin vain sillä ehdolla, että herra on siellä tasan kaksi yötä. Ei enempää. Jostain olisi siis löydettävä uusi majoitus tai sitten kotiinpaluu. Rahaa ei tietenkään enää herralla ollut. Onneksi pääkonttorin väki puolsi kotiinpalautusta ja saimme kuin saimmekin herralle lennon kilpailevan firman koneella. Tietysti meni meidän firman piikkiin.. mutta Vantaan sosiaalitoimisto lupautui maksamaan sen takaisin - ilmeisesti tuttu herra siellä ;-) Uhkailun ja kiristyksen avulla saimme herralle sen verran järkeä, että lupasi käyttäytyä lopun aikaa kunnolla kun lentoaamu koitti niin katuvainen herra lähti kotiinpäin. Ilmeisesti lääke-alkoholitokkura oli jo vähän helpottanut. Oli kuulemma entinen pankinjohtaja, jolle oli laman myötä annettu kenkää. Huokaisimme helpotuksesta, kun lentokone nousi ilmaan. 

10-vuotinen ura oppaana ja kohdepäällikkönä. Ylpeä siitä ja kiitollinen kaikista niistä vuosista.
Vaikka ala ja työ on muuttunut paljon omista vuosistani, niin silti voin suositella sitä kaikille jotka haluavat kokea elämää ulkomailla. Oppaaksi lähteminen on helppo tapa. Palkka ei päätä huimaa mutta kyllä sillä toimeen tuli ja säästöönkin jäi jotain. Ja matkaulaukullinen muistoja kaupan päälle! 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti