sunnuntai 28. helmikuuta 2016

6km matka mukavuusalueen ulkopuolelle

Tuttu ja turvallinen, siinä kaksi varsin yleistä sanaa monille. Vaikka koko elämä olisi kuinka tylsää ja yllätyksetöntä tahansa, vaikka jokainen päivä ja viikko toistaisi itseänsä, ne ovat kuitenkin tuttuja ja turvallisia. Ne eivät sisällä mitään outoa ja yllättävää, eivätkä varsinkaan yllättäviä riskejä.Tylsä elämä ja rutiinit ovatkin monien ensisijainen turvallisuuden lähde. Minkä tahansa uuden ja erilaisen valitseminen taas saattaa sisältää meille tuntemattomia riskejä ja seurauksia. Monet pelkäävätkin näitä niin paljon, että valitsevat suosiolla tylsät, mutta varmasti turvalliset. Se on mukavuusaluettamme ja sille monet meistä ovat jämähtäneet.

Mikäli tähän osaa olla tyytyväinen, upeaa. Mikäli elämän ja rutiinien tylsyys ja yllätyksettömyys kuitenkin tuntuu ikävältä, on korkea aika miettiä toimintaansa. On totta, että mukavuusalueelta poistuminen on pelottavaa ja monesti epämiellyttävää. On myös totta, ettei tämä muutu aina edes tottumuksen myötä. Uudet asiat ovat ja pysyvät pelottavina tai vähintään epävarmuutta synnyttävinä. Tämän ei kuitenkaan tule antaa estää.Mikäli haluaa muutosta, on uskallettava toimia. Siitä ei ikävä kyllä pääse yli eikä ympäri. 

"Ehtii sitä myöhemminkin” moni ajattelee. Mutta se “myöhemmin” ei välttämättä tule koskaan. Mitä aiemmin toimit, sitä pikemmin pääset nauttimaan muutoksen mukanaan tuomista hyödyistä. Täydellistä hetkeä ei kuitenkaan tule todennäköisesti koskaan. Aina löytyy jotain, jonka takia asiaa tekisi mieli siirtää vielä hiukan myöhemmäksi. Mikäli elämäänsä haluaa muutosta, on aivan ensimmäiseksi ja aivan oikeasti hyväksyttävä, että sen eteen on tehtävä jotain. Se ei tapahdu itsestään, ei, vaikka kuinka toivoisi. Vastuu muutoksesta on vain ja ainoastaan itselläsi. Ei pomollasi, perheelläsi, suvullasi, kavereillasi tai puolisollasi. Vain itselläsi. Mukavuusalueelta poistumiseen ja uusien asioiden ja kokemusten tuomiseksi osaksi elämääsi ei ole helppoja keinoja. On vain hoidettava asenteensa kuntoon sekä uskallettava toimia. Mitä aiemmin tämän hyväksyy, sen parempi.

Kysy itseltäsi, haluatko elää loppuelämäsi mielummin melko turvallisesti, mutta myös hiukan tylsästi ja itseääntoistavasti? Vai uskallatko hypätä tuntemattomaan ja kokea jotain uutta. Kumman valitset?

Nämä ovat asioita, jotka pyörivät varmasti monien mielessä. Itsekin huomaan sortuvani siihen tuttuun ja turvalliseen aika ajoin. Mutta onneksi olen myös uskaltanut heittäytyä elämässä seikkailuihin sillä niiden mukana olen saanut kokea paljon asioita. Ja olen oppinut paljon asioita. Loppujen lopuksi en olisi edes tässä, jos en olisi aikoinani uskaltanut hypätä tuntemattomaan. Aikoinani jätin taakse sen turvallisen ja helpon elämän ja hyppäsin tyhjän päälle. Taakse jäi pitkäaikainen parisuhde ja yhdessä ostettu asunto. Halusin elää ja kokea. Lähdin yksin toteuttamaan unelmaani ulkomailla työskentelystä ja asumisesta. Uskalsin ja olin ylpeä&onnellinen siitä. Ja kun huomasin, että elämä kantaa niin nautin vielä enemmän. 

Myöhemmin uskalsin hypätä parisuhteeseen vaikka se tarkoitti sitä, että kotimaa muuttuisi lopullisesti. Mutta se kannatti. Olen onnellisessa parisuhteessa ja meillä on ihana tytär. Olen myös uskaltautunut kokeilemaan uusia asioita vaikka alku ei aina olekaan ollut helppoa. Opettelin lumilautailemaan ja leijasurffaamaan yli 30-vuotiaana. Helppoa se ei ollut vaan kantapään kautta on täytynyt opetella. Mutta niin vain molemmista lajeista tuli rakkaita harrastuksia. Uskaltauduin myös Crossfit-salille vaikka aluksi koko paikka ja laji tuntui pelottavalta. Mutta niin vain olen vuodessa oppinut siitäkin yhtä ja toista, olen nyt melkein 40-vuotiaana vahvempi kuin ikinä uskoin.

 Reilun kuukauden päästä onkin sitten se neljänkympin rajapyykki edessä ja sitä halusin juhlistaa jollakin uudella asialla. Jollakin, joka veisi taas sinne mukavuusalueen ulkopuolelle. Joku ehdotti laskuvarjohyppyä, toinen moottoripyöräkortin hankintaa, kolmas maratonia. Mutta ne eivät houkutelleet. Harkitsin vakavasti osallistumista crossfit-kisoihin (tosin Master eli yli 36-vuotiaiden sarjassa) mutta ne olisivat olleet jo parin viikon päästä eli vähän turhan nopeasti. Mutta kun huomasin, että 1.5 kk päästä kisataan Bestial-race kisa entisellä kotisaarella, niin totesin että tämä se on. Eli edessä on maastoestejuoksu-kilpailu parisarjassa rakkaan puolisoni kanssa. Eli hän lupautui mukaan jakamaan tämän kokemuksen. Ihan huippua! Itse olisin kyllä halunnut vetää pidemmän eli 12 km lenkin mutta puoliso totesi että 6 km saa riittää. No, aloitetaan sillä 😀

Mistä kisassa on sitten kyse? No, tässä vähän kuvia edellisistä kisoista...





Luvassa siis 6 km juoksulenkki, jonka varrella erilaisia "esteitä" jotka on selvitettävä. Tiedossa todennäköisesti vaikeakulkuista juoksumaastoa, kiipeilyä, ryömintää, tasapainoilua, mutaa, vettä ja paljon muuta. Pitänee alkaa harjoittelu tuolla Maspalomasin dyynialueella ja etsiä sopivia aitoja kiipeiltäväksi... 

Vähän haastetta seuraavan 1.5 kk treeneihin ja sitten tuon jälkeen voi kehitellä uusia haasteita.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti