lauantai 16. tammikuuta 2016

Suomikoulussa tänään: Suomalainen ruokakulttuuri

Tänään oli ohjelmassa kevätlukukauden ensimmäinen Suomi-koulu pitkän joululoman jälkeen. Olipa kiva päästä taas takaisin "hommiin". Myös lapset olivat jo kovasti odottaneet koulun alkua. Niin uskomatonta kuin se onkin niin vielä normaalin kouluviikon jälkeenkin lapset lähtevät innokkaina & reippaina lauantaina Suomi-kouluun. Jotain siis teemme ilmeisesti ihan hyvin! 



No, ehkäpä se johtuu siitä että olemme pyrkineet pitämään nämä oppitunnit hyvin keveinä niin että homma ei varsinaisesti tunnu koululta. Varsinkaan espanjalaiselta koululta, jossa jo 3-vuotiaat pistetään istumaan paikalleen pitkien oppituntien ajaksi. Meillä leikitään, lauletaan, piirretään, askarrellaan ja keskustellaan. Pääasiassa. Joskus toki tehdään vähän tehtäviä. Mutta vastapainoksi joskus taas juhlitaan ja tehdään jotain vähän erilaista. Eli lapset eivät ikinä etukäteen tiedä, että mitä on odotettavissa. 

Lapsille on myös varmasti tärkeää se, että he löytävät muita samanikäisiä "kohtalonkavereita" eli kahden kulttuurin kasvatteja. Toki niitä tällä saarella on paljon mutta ainakaan Kialla ei koulun lisäksi ole juurikaan muita vastaavanlaisia ystäviä. Varsinkaan suomalaisia! Joten nämä Suomi-hetket ovat ehkä siitäkin syystä arvokkaita. Ja tietysti ne ovat myös itselleni - ei opettajana, vaan äitinä. Koen erittäin tärkeäksi sen, että Kia oppii asioita myös suomalaisesta kulttuurista ja tuntee itsensä myös osittain suomalaiseksi. Tässä tietysti Suomeen tehdyt vierailut ovat aina tärkeässä osassa mutta paljon täytyy myös tehdä ihan kotosalla jotta paikallinen elämä, kulttuuri ja kieli eivät vie ihan täysin mukana. Niin käy helposti etenkin kun neiti tuosta vielä vanhenee. Siinä vaiheessa kun ystävät alkavat olla tärkeässä asemassa eikä äidin kanssa huvita enää viettää aikaa, niin luonnollisesti suomen kielen ja kulttuurin osuus alkaa vähenemään elämässä.  Toki sitä voi aina toivoa, että neiti löytäisi parhaaksi ystäväkseen jonkun toisen täällä asuvan suomalaisen tai puoliksi suomalaisen tytön, tai miksei pojan, ja näin molempien suomen kieli saisi hyvää harjoitusta. Mutta siihen on jo vaikeampi sitten itse vaikuttaa.. . Joten nyt vielä kun on mahdollisuus siihen kehittymiseen vaikuttaa, niin totta kai haluan sen tehdä. 

Aloitimme päivän tuttuun tapaan kalenterihetkellä- mikä vuosi, mikä kuukausi ja viikonpäivät. Ja näistä saimme hyvän aasinsillan menneseen joululomaan ja juttelimme loman kuulumiset. Meitä missäkin perheessä tehtiin jouluna? Kuka leipoi pipareita? Kuka söi riisipuuroa, entäpä kinkkua? Kuka sai lahjoja joulupukilta? Kumpi toi enemmän lahjoja, joulupukki vai itämään tietäjät? Miten vietitte uutta vuotta? Näittekö raketteja? Valoitteko tinaa? Mikä oli mieluisin lahja? Ja samalla kävimme myös läpi lasten mukanaan tuomat lelut. Meillä on aina vuoden ensimmäinen päivä myös ns. lelupäivä eli lapset saavat tuoda jonkun lahjaksi saamansa lelun mukana. Ja niistä pääsevät sitten kertomaan. 


Tämän jälkeen juttelimme vielä hetken suomalaisesta jouluruoasta. Ja samalla siirryimme näppärästi päivän aiheeseen eli suomalaiseen ruokakulttuuriin. Jokainen pääsi kertomaan oman lempiruokansa ja sitten pohdimme, että onko kyseessä suomalainen, espanjalainen vai kansainvälinen ruoka. Mietimme, että onko suomalainen ja espanjalainen ruoka samanlaista? Vai on Suomessa jotain sellaista, mitä ei syödä täällä Espanjassa.

Lapset olivat ihan kivasti mukana mutta toki osa aina enemmän äänessä kuin toiset. Etenkin pienten ryhmässä on isoja eroja kielitaidoissa - osa puuhuu suomea sujuvasti, eräät taas ymmärtävät kohtalaisesti mutta eivät juurikaan puhu. Ja osa on taas niin ujoja, että eivät siksi halua edes puhua. Mutta niin kai se useasti menee... 

Lapset pääsivät myös piirtämään oman lempiruokansa. 

 



Tämän jälkeen siirryimme hetkeksi ulkosalle pelailemaan arteenetsintää. Olimme etukäteen piilottaneet erilaisia leikkiruokia ja astioita ympäri pihamaata ja lasten tehtävä oli sitten löytää ne ja tuoda opettajalle. Ja sitten tietysti yritimme löytää kaikille löydetyille asioille suomalaiset nimet. Hedelmät ja vihannekset olivat melko hyvin hallussa mutta kaikista hankalimpia olivat kaulin ja vispilä. Niitä ei tunnistanut kuin pari pienimmistä tytöistä - ilmeisesti ovat päässeet kotosalla leipomishommiin useammankin kerran :-)







Ulkoiluhetken jälkeen palasimme sisälle ja suomalaisen ruoan pariin. Juttelimme siitä, että mitä syötävää suomalaisesta metsästä löytyy. Kävimme myös läpi tyypillisimpiä suomalaisia ruokia ja kyselimme tietysti lapsilta, että kuka pitää niistä. Kuuntelimme myös nakit  ja muusi- kappaleen sekä lauloimme popsi, popsi porkkanaa. 


Lukuhetkessä oli vuorossa Miina ja Manu keittiössä sekä Veeran keittiöpuuhat (Tatu ja Patu). Lapset saivat valita, että kumman sadun kuuntelivat sillä tällä kertaa mukana oli uusi apuopettaja. Saimme nyt pienteen ryhmään kevään ajaksi apuopettajan ja se tuleekin tarpeen sillä saimme taas yhden oppilaan lisää! 

Lopuksi oli vielä vuorossa kauppa- ja ravintolaleikkiä, johon kaikista innokkaimmin osallistuivat ryhmän isoimmat pojat. Ne, jotka yleensä leikkivät vain dinosauruksilla tai jollain actionman-hahmoilla. Ilmeisesti vaihtelu virkistää... 


Seuraavaan kertaan on taas kaksi viikkoa aikaa mutta vähitellen pitää jo alkaa tunteja suunnittelemaan sillä väliin mahtuu vielä remonttipuuhia ja muutto eli kiirettä varmasti pitää seuraavien viikkojen aikana. Onneksi seuraavan opetuskerran aiheena on talvi sekä Lappi sillä niistä riittää kyllä mukavasti juttuja tehtäväksi. Niitä siis vähitellen ideoimaan! Ja ihan huippua olisi jos löytäisi jonkun ihka aidon lappalaisen aiheesta kertoilemaan :- ) Haku päälle siis! 












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti