tiistai 12. tammikuuta 2016

Paluu arkeen pitkän loman jälkeen

Takana on neljä viikkoa kestänyt lomailu - osin kotosalla mutta pääosin Suomessa. Kivaa oli - on koettu, nähty ja tehty kaikenlaista. Mutta paluuta arkeen on myös odotettu. Itse tykkään siitä, että arki rullaa tutun rutiinin mukaan. 

Täällä Espanjassa koulut jatkuivat loppiaisen jälkeen perjantaina 8.1. Sikäli vähän hassua, että palataan kouluun yhdeksi päiväksi ja sitten on heti edessä viikonloppu mutta toisaalta myös ihan järkevää. Ensimmäinen päivä on kuitenkin aina iloista jälleennäkemistä, kuulumisten vaihtoa jne. Mutta sitten eilen palattiin jo kouluarkeen ihan normaalilla rytmillä ja rutiinilla. Normaalistihan koulussa on aika vapaa tuo kouluunmenoaika - kaikkea mahdollista klo 8-10 välillä. Ja meilläkin on menty vähän sen mukaan, että miten neiti on jaksanut herätä jne. Tosin aina olemme yrittäneet olla viimeistään klo 9 paikalla. Nyt kuitenkin koulusta on tullut toive, että kaikki tänä vuonna 5-vuotta täyttävät ja sitä vanhemmat olisivat paikalla jo klo 8.30 jotta päivä voidaan hyödyntää tehokkaasti alusta lähtien. Moni kuitenkin luokalla aloittaa jo ns. ala-asteen eli primarian ensi syksynä eli tämä kevät on sitten sitä valmistavaa aikaa. Ja samalla tuohon valmisteluun osallistuvat myös nämä 5-vuotiaat vaikka heillä on ns. esikoulua eli infantilia jäljellä vielä vuoden verran. Tämä on yleinen käytäntö Montessori-kouluissa, koska luokkia ei jaeta iän mukaan vaan enemmänkin kehityksen eli samassa luokassa on 3-6 vuotiaita lapsia jotka tukevat toinen toistensa kehitystä. Pienemmät oppivat isoilta ja isommat oppivat ottamaan myös pienemmät huomioon. Koulussakin oli kuulemma palattu arkeen todella hienosti eli koulurutiinit eivät ole unohtuneet loman aikana. Kiakin palasi kouluun jo todella mielellään - ilmeisesti oli jo ystäviä ikäviä. Ja kovasti neiti on myös odottanut sitä, että tanssitunnit taas jatkuvat. Eikä ole ainoa, joka koulussa viihtyy. Tässä viime päivinä olen todistanut useammankin kerran kun lapset ovat koulun ovella valittaneet: no quiero ir a casa - en halua lähteä kotiin!! 

Koulun alkaminen on tietysti myös ihan mukavaa itselle, koska näin jää aikaa myös "omiin" puuhiin. Suomi-koulu jatkuu taas lauantaina eli tällä viikolla pitää valmistella tunteja. Aiheena meillä on tällä kevätkauden ekalla tunnilla suomalainen ruokakulttuuri ja siitä saakin kaikkia kivoja juttuja aikaiseksi. 

Tänään meillä oli myös harvinainen hetki, että ehdimme Jesuksen kanssa pitkästä aikaa yhdessä ulos lounaalle. Olimme kaupungilla asioita hoitamassa ja samalla piipahdimme Nömadas-ravintolaan lounaalle. Uusi tuttavuus. Olimme itse asiassa kävelemässä ihan toiseen ravintolaan mutta tämä viehätti rennolla sistuksella sekä mielenkiintoisella ruokalistalla. Ja ihan kiva kokemus olikin - palvelu todella hyvää ja nopeaa, ruoka maukasta. Söin tonnikalasta (atun rojo) valmistetun hampurilaisen ja Jesus puolestaan Mumbai burriton eli currykanalla täytetyn burriton. Listalla oli myös muita kivoja juttuja, esim. Black Angus hampurilainen alkaen 6 €, currykana couscous 9 €, tonnikala tataki 13€, nasi goreng 8 €. Paikka, jonne voisi palata uudemmankin kerran. 




Tärkein projekti tässä lähiviikkoina on kuitenkin pakkaus ja muutto. Valtaosa tavaroista on onneksi jo pakattu mutta toki pakattavaa vielä riittää. Ja pitäisi löytää myös muuttofirma, joka hoitaisi tavaroiden siirron. Yhden hinta-arvion jo saimme mutta ihan 850 € emme sentään suostu puuhasta maksamaan. Kun kuitenkin aika "pieni" muutto on kyseessä - valtaosa on ihan laatikoita ja huonekaluja oikeastaan vain meidän makuuhuoneen parisänky ja yöpöydät, Kian huoneen sänky ja hyllykkö sekä alakerran suht kevyt vuodesohva. Muut huonekalut on ostettu suoraan uutta kotia varten ja odottavat jo perillä. Eikä mitään pakkauspuuhia firman tarvitse edes tehdä - vain kantaa tavarat autoon paikassa a, ajaa 40 minuuttia ja kantaa tavarat autosta paikkaan b. Kysymme vielä kuitenkin parista muustakin paikasta ja jos sopivaa hintaa ei löydy, niin sitten vuokraamme vain auton ja hoidamme homman itse. 

Uudessa kodissa on siis jo viimeistelytyöt menossa joten sielläkin vähän väliä pitää käydä hommia hoitamassa. Ja kohta alkaa sitten siivousurakkakin siellä. Onneksi remonttifirman pojat ovat jättäneet kodin melko siistiin kuntoon. Tai voisi jopa sanoa, että ovat tehneet jopa todella puhdasta jälkeä. Huomenna tulevat Ikean pojat kokoamaan kaappeja ja sohvaa - jep, otimme palvelun. Isäntä saa jo tarpeeksi ruuvailla kun pitää ruokapöytä + 6 tuolia, 3 baarijakkaraa, kenkäkaappi ja tv-taso kasata. Eikä ollut niin paha hinta kuin pelkäsin - kaksi isoa vaatekaappia ja sohva maksavat yhteensä 60 €. Huomenna tulee myös suihkuseinien asentaja paikalle eli loppusuora häämöttää! 

Mutta vaikka kuinka olisi hommia ja kiireitä niin ikinä ei ole kuitenkaan niin kiire, etteikö sitä ehtisi yhtä omenapiirakkaa leipoa kun kerran kauniisti pyydetään. Mami please.... voidaanko leipoa omenakakkua? Mami rakas, jooko?? Mitä muutakaan siihen voi vastata kuin totta kai!!

 


Ja totta kai piirakkaa piti päästä maistamaan - hyvää oli. Kattaus on muuten neidin ihan itse suunnittelema ja toteuttama. 



Resepti oli joku ikivanha, jonka löysin. Ei ehkä oma suosikkini mutta oli helppo ja nopea tehdä. 

2 munaa
2 dl sokeria
-> vaahdotetaan paksuksi vaahdoksi
1 dl kermaa
1 dl maitoa
100 g sulatettua voita
-> sekoitetaan joukkoon
3.5 dl jauhoja
2 tl leivinjauhetta
-> sekoitetaan keskenään ja lisätään taikinaan.
Sitten vain taikina voideltuun vuokaan, päälle ohuita omenanviipaleita sekä ripaus kanelia & sokeria. Komeus uuniin 170 astetta noin puoleksi tunniksi. Valmista on ja menee ihan tuollaisenaan. Toki vielä herkullisempaa vaikkapa vaniljajäätelön kera... 

Huomenna aamulla sitten vähän crossfit-salille noita kaloreita kuluttamaan - pitäähän sitä itsestäänkin huolehtia kiireiden keskellä. 












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti