torstai 21. tammikuuta 2016

Mikä täällä Kanarialla ärsyttää

Näitä Kanarian saaria kutsutaan myös onnellisten saariksi mutta ei se elämä täällä aina niin onnea ole vaikka aurinko paistaakin n. 300 päivää vuodessa ja keskilämpötila on 20 asteen paremmalla puolella. Toki se ehkä vähän helpottaa... Voisin veikata, että kyllä monet asiat ärsyttäisivät vielä enemmän jos ilmasto-olosuhteet muistuttaisivat vaikkapa Suomea. Tosin silloin emme ehkä asuisi täällä :-) 

Aikaisemmin ärsytyskynnys oli huomattavasti nykyistä alhaisemalla tasolla. En voi sanoa, että olen "oppinut" paikallisille tavoille vaan enemmänkin sopeutunut niihin.  Ulkosuomalai- nenhan käy jatkuvasti läpi näitä asioita ja pyrkii sompailemaan omien, lapsuudesta opittujen arvojen & asioiden sekä nykyisen kotimaan tapojen välissä. Espanjaa ja espanjalaisia ei saa järjestelmälliseksi muutettua, joten turha täällä on julistaa että miten asiat Suomessa tehdään. Parasta vain ottaa parhaat puolet molemmista kulttuureista ja yrittää purra hammasta aina tarpeen tullen. 

Kuten paikallinen sananlasku sanoo - si no puedes contra ellos, unete a ellos. Eli jos et pysty voittamaan heitä, liity mukaan. 



Meidän perheessä minä suomalaisena olen nopeampi ja herkempi hermostumaan kuin espanjalainen puolisoni. Vaikka hänenkin on välillä vaikea ymmärtää kanarialaisten aivoituksia. Mutta aika usein kuuluu: rauhoitu rakas, rauhoitu. Sen verran suomea hänkin on oppinut näiden vuosien aikana... Mutta mikä sitten täällä Kanarialla ärsyttää? 

- Kanariot eivät osaa liikennesääntöjä. Jopa autokoulun autot ajavat väärin. Ja taksit on kaikista pahimpia. Etenkin liikenneympyrät ovat paikallisille lähes umpisolmuun verrattavia haasteita. Joten kaikki ajavat ulointa kaistaa - ei väliä, että mistä on tulossa tai mihin menossa. Eikä vilkkuja tietenkään kannata käyttää.. 


- Kaupunkialueilla ns. kakkosriviin pysäköinti on melkeinpä sääntö kuin poikkeus. Hätävilkut vain päälle merkiksi; tiedän, että tähän ei saa pysäköidä mutta tulen ihan hetken kuluttua takaisin. 


- Moottoritiellä ajetaan miten huvittaa. Kolme kaistaa ja nopeusrajoitus 120km/h mutta väki ajelee tyynesti 80km/h vauhdilla keskikaistaa tai peräti vasenta. Vaikka oikealla kaistalla ei ole auton autoa. Ja sitten tulee takaa vielä se hullu kamikaze, joka puikkelehtii oikealta kaistalta vasemmalle ja takaisin oikealle 150 km / h. 

- Onnettomuudet moottoriteillä ovat melko yleisiä. Ja ne aiheuttavat järkyttäviä ruuhkia koska vaihtoehtoisia teitä ei ole olemassa. Ne vielä sulatan, niillehän ei mitään voi. Mutta sitä en ymmärrä, että liikenne ruuhkautuu myös moottoritien toiseen suuntaan menevillä kaistoilla. Autoilijat kun lähestulkoon pysähtyvät ihmettelemään, että mitä toisella puolella tietä on oikein sattunut. Eli tuplaruuhka! 

- Ravintoloiden minikokoiset pullot ja tölkit. Mikään ei ärsytä niin paljon kuin se, että parin hörpyn jälkeen lasi on jo tyhjä ja kauhea jano edelleen. Täällä oikeasti maksat enemmän pienestä virvoitusjuomasta kuin isosta oluesta! 


- Elintarvikkeiden epäterveellisyys on täällä täysin normaalia. Kaikki on täynnä säilöntä-, väri- ja muita aineita. E-sitä, E-tätä. Jopa kaupan lihatiskiltä ostettu jauheliha on täynnä kaikkea tätä. Kuten myös kaikki vakuumipakatut lihat, jopa ihan maustamattomat kanafileet. Luomua ei todellakaan ole tarjolla kaikissa kaupoissa ja jos on, niin silloinkin valikoima on todella suppea. Jos haluaa jotain muuta, sitä pitää sitten käydä ostamassa erikoisliikeistä eli lihat erikseen lihakaupasta, hedelmät ja vihannekset eko-kaupasta jne. Siinäpä se päivä sitten mukavasti meneekin kun juoksee ostoksilla kaupasta kauppaan. 

- Muutenkaan ei yhdestä ruokakaupasta saa kaikkea tarvitsemaansa. Vaikka asioisin pelkästään kaupungin isoimmassa ruokakaupassa niin silti en saa sieltä kaikkea, mitä tarvitsen viikottain ruoanlaitossa. Eli ruokaostokset on melkeinpä pakko jakaa viikottain eri kauppoihin - tällä viikolla käyn siellä ja täällä, ensi viikolla tuolla, sitä seuraavalla viikolla puolestaan tuossa ja sitten tässä. 


Näitä silloin tällöin sykettä kohottavia ovat esim.

- Ihmisten "kaksinaamaisuus". Hyvätkin ystävät voivat olla kovia kommentoimaan selän takana. Esim. juhlien jälkeen kehutaan ja kiitellään mutta jälkeen päin kommentoidaan toisille juhlia negatiiviseen sävyyn. Mutta joo, tätähän on kyllä Suomessakin... 

- Tallelokeron kokoiset  lämminvesivaraajat. Tämä on ollut ongelma lähes kaikissa asunnoissa, jossa olemme asuneet. Jos koko perhe haluaa käydä suihkussa, niin vuorot pitää suunnitella tarkkaan. Eikä kannata sitten tiskata astioita sen illan aikana. Meillä esim. nykyisessä kodissa on kolme makuuhuonetta eli varsin isokokoisen perheen koti. Mutta lämminvesivarajaaja on mallia 15 litraa! Suomessa vastaava olisi korkeintaan tarkoitettu keittiön tarpeeseen... No, onneksi viikon päästä pääsemme muuttamaan uuteen kotiin ja siellä tätä ongelmaa ei enää ole. 

- Asuntojen hinnat. Miten ihmeessä asuntojen hinnat ovat lähellä Helsingin tasoa paikassa, jossa keskipalkka on alle 2000 € kuukaudessa. Kiinteistökuplakin puhkesi jo vuosia sitten mutta vieläkään asuntojen hinnat eivät ole läheskään järkevällä tasolla. Ja sitten ihmetellään, että miten yli 30-vuotiaat asuvat vielä vanhempien luona... 

- Asioiden hoitaminen on edelleen hyvin hankalaa ja byrokraattista. Etenkin kaikki viralliset jutut. Pitää olla paperia, kopiota, leimoja jne. Täällä ei tulisi kuulonkaan, että jonain päivänä voisi hoitaa passin uusimisen netissä kuten Suomessa. Oi voi. Kaikki tehdään edelleen kirjallisesti ja henkilökohtaisesti. Vaikka tässä tokin on pieni askel menty eteenpäin viime vuosien aikana. Nykyään esim. residenttien matkustusalennusluvan pystyy tekemään jo sähköisesti kun vielä pari vuotta sitten sitä varten piti joka puolen vuoden välein käydä kunnantalolla hakemassa A4-paperi. Mutta edelleen virastoissa jonottaminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. 


- Mañana, mañana. No joo, tätä en edes kommentoi. Lähes kaikki tässä maassa edes joskus käyneet ovat varmasti saaneet tästä omansa. Mañana, mañana - silloin tosiaan pitäisi olla meidän keittiö uudessa kodissa valmis. Sitä huomista edelleen odotellessa... 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti