maanantai 28. joulukuuta 2015

Mikä hämmästyttää, kummastuttaa ulkosuomalaista Suomessa

Vaikka Suomessa tulee käytyä suhteellisen säännöllisesti vähintään kaksi kertaa vuodessa niin nämä kohta 15 vuotta elämää ulkomailla ovat tehneet tehtävänsä. Suomi hämmästyttää ja kummastuttaa joka vierailulla enemmän. Tällä hetkellä hämmästelen esim. näitä asioita:

1) Valittaminen ja negatiivisuus
Tuntuu, että Suomessa ei koskaan olla tyytyväisiä.  Aina on jotain valittamista. Säästä, naapureista, sukulaisista, töistä tai niiden puutteesta, palkasta, ruoan hinnasta, muiden pukeutumisesta, muiden elämästä, mistä milloinkin. Vaikka aika monessa paikkaa olen vuosien varrella elänyt, niin vastaavaa en ole muualla kokenut. En edes paikoissa, joissa olisi oikeasti ihmisillä oikeus valittaa olostaan ja elämästään. 

Toki poikkeuksiakin on mutta valitettavasti vain suurimmalla osalla suomalaisia on enemmänkin lasi puoliksi tyhjä kuin täynnä. 

2) Lasten käyttäytyminen 
Espanjassa lapset kasvatetaan rakastavalla mutta kuitenkin rajat antavalla tavalla. Suomessa lapsia ei ilmeisesti saa komentaa vaan nämä saavat tehdä mitä lystäävät. Ja käyttäytyä  miten huvittaa. Yhdenkään lapsen en Espanjassa ole nähnyt vetävän kunnon raivareita vaikkapa supermarketissa, täällä olen. Useamman. Minkähänlainen sukupolvi näistä vielä kasvaa.. Tuskinpa heidän avullaan Suomea viedään ylöspäin.

3) Lintukoto -elämä
Vaikka Kanarian saaret ovat harvinaisen turvallinen paikka elää, niin ei tulisi mieleenkään että siellä annettaisiin lasten olla yksin kotona tai kulkea yksin/ystäväporukassa kadulla. Joka paikassa kulkee joku täysi-ikäinen mukana. Mentiin sitten kouluun tai kaverin luo. Ei tulisi kuulonkaan, että lasten annettaisiin leikkiä vapaasti ulkona. Ehkä korkeintaan suljetulla piha-alueella. Täällä uskotaan ja luotetaan siihen, että mitään ei satu. Itse en anna lapseni leikkiä edes täällä Suomessa yksin pihalla.. 

4) Pukeutuminen
Kun Suomessa on talvi, niin päälle pitää laittaa vähintään lämpökerrasto, väliasu, sisävaatteet ja päälle vielä kunnon toppapuku. Vaikka lämpömittari näyttäisi nollaa. Etenkin lasten päälle. Ja sitten viedään ne nälkäiset,toppapukuihin tungetut lapset ruokakauppaan ja menetetään hermot kun lapsilla menee hermot. Ja kuitenkin moni kurvaa sinne prisman pihalle lämpimällä autolla suoraan lämpimästä kodista. Pitäisiköhän Prismoihin perustaa narikkapalvelu? Eikä huonompi idea olisi myöskään lapsiparkki.

Meillä kotisaarella paikallinen tavaratalo tarjoaa lapsille valvotun ja vieläpä maksuttoman leikkipaikan ostosten ajaksi. Olisi täälläkin lapsilla mukavampaa, kun ei tarvitsisi ne Reiman haalarit päällä kiertää koko Prismaa läpi vaan voisi mukavasti leikkiä valvotussa leikkipaikassa. Ja myös vanhempien ostosreissu menisi vähemmällä hermostumisella ja murehtimisella. Ei enää huutokiukkuraivareita leluosaston luona tai huutelua sen jatkuvasti karkailevan Pirkko-Petterin perään.


5) Sää

Suomen sää nyt on mitä on... Joulukuussa on saman verran asteita kuin Juhannuksena. Oliko näin myös 20 vuotta sitten. Pitikö silloin Juhannuksena pukea päälle pilkkihaalarit?  Muistaakseni ala-asteikäisenä joskus 80-luvulla polkaisin talvella aina potkukelkalla kouluun. Vai kultaako aika vain muistot.. 

No, itse olen ottanut kaikki nämä säät vastaan positiivisella mielellä. Ja yllättäen jotain on tapahtunut sillä ikuinen vilukissa ei olekaan enää kärsinyt vilusta. Vaikka kotisaarella lämpötilan putoaminen hetkellisesti 20 asteen alapuolelle saa minut yleensä palelemaan ja kärsimään "kylmyydestä". Mutta nyt ei tuntunut pahalta edes Rovaniemen -22 astetta. Vaikka aika raikastahan se oli... Samaa sanomaa olen yrittänyt levittää myös ympärilleni ja siinä olen myös osittain onnistunut. Rakas tyttöni leikki ihan onnessaan jouluaattona hiekkalaatikolla kurasoppaa tehden. Ja kun ilma vähän viileni ja taivaalta satoi 2cm lunta maisemaa ihastuttamaan, niin siitäkin riemu otettiin irti. Eikä kylmä tuuli tai Rovaniemen pakkanenkaan saanut neidin hymyä hyytymään. Olen kyllä ylpeä pikkuneidin asenteesta! 

6) Arktiset kuivuusongelmat

Ilman Nivean sinistä ei tulisi Suomi-vierailuista yhtikäs mitään. Tuntuu, että kädet ovat kuin santapaperia ja kasvoni repeävät kuin hymyilen. Vain kunnon kasvo-, vartalo- ja käsivoidekerros pari kertaa päivässä auttaa taistelemaan kuivan sisäilman ja pakkasen aiheuttamaa kuivumista vastaan. Ja Hoosiannaa huutavat myös hiukset - täällä on badhairday joka päivä. Tai sitten vain pidettävä tiukka ponkkarikampaus. En muista, että kärsinkö näistä silloin 15 vuotta sitten vai liittyykö tämä jotenkin vain siihen tosiasiaan, että ikää on se 15 vuotta enemmän. 

7) Käytöstavat

Suomalainen kiilaa, kaahaa, tönii, tunkee, rynnii. Niin kaduilla kuin kaupassa. Suojatielle astuvan on syytä pelätä henkensä edestä sillä autoilija ei väistä eikä hidasta. Kaupoissa on ilmeisesti olemassa omat säännöt ostoskärryjen kanssa liikkumiseen mutta itse en näitä taida tuntea. Olen aina tiellä ja tönittävänä. Ja anteeksi ei pyydä kukaan. Päinvastoin, päälle saa raikuvat kirosanat. 

8) Alko

Kun on tottunut ostamaan viinit ja muut juotavat ihan sieltä omasta ruokakaupasta, niin suomalainen Alko tuntuu jotenkin venäläiseltä ratkaisulta. Kansa jonottaa kiltisti eikä siinä jonossa muuten tönitä tai rynnitä. Harvinaisen fiksusti osataan käyttäytyä ettei vain jäisi pullo saamatta. Sillä hetkellä nimittäin Alkonmyyjä on jumalaa lähinnä oleva. Hänellä on valta ja kunnia. 

9) Pimeys

Lapseni kysyy joka päivä, että onko aamu vai ilta. Ja että miksi on ilta vaikka ei olekaan vielä ilta. Herätessä on aika vaikea sanoa, että mikä vuorokauden aika on menossa. Rytmi on siis sekaisin niin itsellä kuin pikkuneidillä. Hyvä puoli on kuitenkin se, että kotona klo on kaksi tunti vähemmän joten kun palaamme kotiin niin olemme suoraan normaalissa aikataulussa. 

Toki moni muukin asia hämmästyttää ja kummastuttaa tällaista pientä kulkijaa. Ja nämäkin ovat nyt tällaisia aika yleistyksiä. Ja toivottavasti kukaan ei nyt näistä loukkaannu. Vaikka arvatenkin joku niin kuitenkin tekee.. En sano, että elämä ulkomaillakaan olisi täydellistä. Ei likimainkaan. Kyllä sielläkin asuu huonosti käyttäytyviä moukkia. Mutta kaipa niihin sitten on vain jo niin tottunut etteivät ne enää herätä itsessä hämmästystä. Jokaisessa paikassa on aina omat hyvät ja huonot puolensa. 


Mutta tulipahan nyt tällaista tässä iltasella mieleen..


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti