tiistai 2. kesäkuuta 2015

Kia 4 vuotta ja syntymäpäivän viettoa Montessori-tyyliin

Kyllä on taas vuosi kulunut hurjaa vauhtia. Tuntuu siltä, että juurihan vietimme 3-vuotissynttäreitä mutta niin vain tänään vietimme pikkuneidin 4-vuotispäivää. Ja itse asiassa viimeiset neljä vuotta ovat kuluneet ihan hurjaa vauhtia. 

Näissä tunnelmissa elettiin neljä vuotta sitten Fuerteventuralla.  
  

Kiahan syntyi 2.6. aamulla tasan klo 9, suunnitelulla sektiolla. Neiti oli perätilassa (itse asiassa oli koko raskauden ajan) ja koska Fuerteventuran sairaalassa ei edes yritetä niissä tapauksissa normaalia synnytystä, niin edessä oli suunniteltu sektio. 

Se tehtiin reilusti ennen laskettua aikaa koska pelkona on se, että synnytys lähteekin normaalisti käyntiin. Ja näissä tapauksissa voisi sitten tulla isoja ongelmia jos synnytyksessä menee jokin pieleen. Ongelmana tuolla entisen kotisaaremme sairaalassa on nimittäin se, että lapsille ei ole tehohoitoyksikköä eli jos jotain ongelmia tulee, niin silloin lapsi joudutaan kuljettamaan hätäkuljetuksella helikopterilla Gran Canarialle. Eikä näissä tapauksissa äiti sitten ehdi mukaan kun häntä vielä parsitaan synnytyksen jäljiltä joten lopputulos on se, että äiti ja lapsi eri saarilla. Tästä syystä siis kaikki riskit pyritään minimoimaan.. Hyvin ymmärrettävää! 

Meilläkin oli laskettu aika vasta kesäkuun puolen välin tienoilla mutta lääkäri määräsi sektion kesäkuun 2.päivälle, joten sen mukaan sitten mentiin. Mutta kaikesta huolimatta kaikki meni onneksi hyvin ja saimme maailman ihanimman pikkutytön. Syntyessään hänellä oli painoa 2240 g ja pituutta 45 cm. Ensimmäiset sanani olivatkin: tan pequeña..  Niin pieni.. 

Täällä alle 2.5 kg syntyneet joutuvat automaattisesti lastenosastolle tehovalvontaan. Näin halutaan varmistaa se, että paino lähtee varmasti heti nousuun. Meillä neiti oli muuten ihan täydellinen mutta pienen kokonsa vuoksi joutui siis olemaan lastenosastolla viikon verran kunnes paino sitten lähti tasaiseen nousuun ja pääsimme kotiin. Se olikin ihana hetki sillä sairaalassa pääsimme näkemään neitiä vain joka 3 tunti. Mutta silloin olimmekin sitten aina paikalla - oli päivä tai yö.. 


Espanjassa ei tuoreita vanhempia  päästetä helpolla sillä heti alkaa byrokratia ja eri toimistoissa juokseminen. Ainakin kolmessa eri paikassa meidän piti käydä ennen kuin kaikki tarvittavat asiakirjat (syntymätodistus, perhekirja, asukkaaksi ilmoittaminen) saatiin kuntoon. Ja kaikki tämä tosiaan parin viikon sisällä syntymästä! Suomeen tarvittavat asiakirjat sain hoidettua ihan vain sähköpostilla konsulaatin avustuksella ja homma oli sillä selvä. 


Nimihän täällä yleensä lapselle päätetään jo ennen syntymää. Ihan siitä käytännön syystä, että kaikkiin sairaalan papereihin pitää jo virallinen nimi kirjata.  Me olimme siinä mielessä vähän "outoja" että halusimme nähdä ensin pikkuneidin ja sopiiko valitsemamme nimi edes hänelle. Mutta ihan Kialta hän näytti jo syntymästä lähtien joten eipä siinä paljon miettimistä ollut. Nimihän ei ole ollenkaan tyypillinen täällä Espanjassa mutta se oli oikeastaan niitä harvoja, joista molemmat pidimme. Jesus olisi halunnut esim. Maria tai Lidia/Lydia mutta itse en niistä oikein pitänyt. Minä taas ehdotin mm. Carlaa, Amaliaa ja Sofiaa mutta Jesus ei pitänyt niistä. Molemmat pidimme nimestä Kira mutta se muistutti liikaa Jesuksen veljen koiran nimeä (Kiara) joten sekään ei sitten kelvannut. Niinpä siitä sitten jätettiin r-kirjain pois ja neiti sai nimen Kia. Toiseksi nimeksi annoimme Maria. Täällähän lapset saavat aina kaksi sukunimeä eli ensin isän sukunimi ja sitten äidin sukunimi. Nämä pysyvät koko elämän eli sukunimeä ei vaihdeta esim. naimisiin mentäessä.

                                                    Kia Maria Contreras Junell 


Näistä kuvista ja tunnelmista on vierähtänyt nyt neljä vuotta. Neljä upeaa, mahtavaa vuotta! Ja tällainen pikkuprinsessa on siitä pikkuruisesta tirpanasta sitten kasvanut... Ennen kaikkea vauhdikas, energinen, iloinen, utelias ja määrätietoinen pikkuneiti. Hän tietää mitä tahtoo ja vielä paremmin sen, mitä ei tahdo. 

Rakastaa tanssimista, piirtämistä, laulamista ja kaikenlaista esiintymistä. Ja yleensäkin kaikenlainen touhuaminen, liikkuminen, kiipeily, temppuilu ja muut aktiviteetit ovat ihan must-juttuja. Energia ei tunnu koskaan loppuvan!  Toisaalta myös rauhallisemmat ja keskittymistä vaativat puuhat kuten leipominen, askartelu ja lukeminen kuuluvat myös lempipuuhiin. 

Prinsessa-, koti- ja koululeikit ovat tällä hetkellä ykkösjuttuja. Etenkin Frozen on kolahtanut tämän talven aikana suurella voimalla... Mutta varsinainen leluilla leikkiminen ei niinkään kiinnosta. Roolileikit sitäkin enemmän. 

 

 

Etenkin piirtämisen suhteen neiti on melkoinen perfektionisti. Mikäli piirustuksesta ei tule juuri sellainen kun neiti haluaisi, niin paperi saa hyvin nopeasti kyytiä... Mutta värikynät ja piirustuslehtiö pitää aina olla mukana, kun kotoa johonkin lähdemme!  

 



Ja toinen asia, jota ilman emme voi kotoa poistua, on rakas pikkunalle UI. Alunperin nimi oli uninalle mutta ilmeisesti se oli turhan pitkä ja neiti alkoi kutsua nallea UI-nimellä. Se kulkee mukana maailmalla ja etenkin nukkumaan mennessä on ihan ehdoton asia.. 

 

Se on kulkenut mukana syntymästä lähtien, joten ei mikään ihme jos kiinteä rakkaussuhde on sitä kohtaan syntynyt. Ja ainakaan vielä ei neiti ole valmis siitä luopumaan.. 


  

Tänään vietimme siis jo toiset, tai oikeastaan jo kolmannetkin 4-vuotissynttärit. Ensimmäisiähän vietettiin jo viime lauantaina kouluystävien kanssa ja tänään oli sitten vuorossa koulun "virallinen" syntymäpäivän juhlistus. Ja sen jälkeen vielä kotona juhlimme vielä pienimuotoisesti isovanhempien kera... 

Koulussa itse asiassa juhlistettiin "elämän juhlaa" eli celebration of life, kuten Montessorikouluissa on tapana kutsua tätä seremoniaa. Mielestäni tapa on erittäin persoonallinen ja kaunis. Siihen osallistuvat mahdollisuuksien mukaan myös vanhemmat tai ainakin toinen heistä. Tänä vuonna pääsimme paikalle molemmat. 

Seremoniaa varten tarvitaan pieni maapallo, aurinko sekä kynttilä ja kuukausien nimet lapuille kirjoitettuna. Lisäksi tarvitaan kuvia lapsesta eri ikävaiheissa - äidin vatsassa, heti syntymän jälkeen, 1-vuotiaana, 2-vuotiaana, 3- vuotiaana, 4-vuotiaana tai niin paljon kuin vuosi sitten täytetäänkin. 


Koulussa lapset, opettajat ja vanhemmat asettuivat istumaan isoon ympyrään auringon ympärille. Tästä eteenpäin on erilaisia variaatioita siitä, että miten haluaa asiasta puhua mutta meillä opettaja aloitti kertomisen siitä, että 4 vuotta ja 9 kk sitten saimme tiedon siitä, että Kia on tulossa maailmaan. Siitä alkoi odotus (tässä vaihessa näytetään kuvaa, jossa Kia on vielä vatsassa), joka päättyi 2.6. klo 9.00 kun Kia päätti tulla maailmaan. Ja sitten kaivetaan esille kuva vastasyntyneestä Kiasta. Tässä vaiheessa vanhemmat voivat kertoa lisää siitä hetkestä, esim. että missä ja minkäkokoisena Kia syntyi. 

Tämän jälkeen opettaja jatkaa ja kertoo, että aika ei kuitenkaan pysähtynyt Kian syntymään. Vaan kului päiviä, viikkoja, kuukausia (luettelee kaikki kuukaudet) ja lopulta maapallo oli ehtinyt kiertää auringon ympäri ja vuosi oli kulunut. Samalla synttärisankari sitten kulkee maapallo käsissään ympyrää seuraten auringon ympäri eli symbolisesti kuvaa sitä aikaa, joka on kulunut yhteen vuoteen. Sitten tulee vastaan syntymäkuu ja sankari pysähtyy. 

Tässä vaiheessa otetaan sitten esille 1-vuotiskuva ja kerrotaan siitä, että millainen Kia oli 1-vuotiaana. Ja tämän jälkeen lähtee toinen kävelykierros auringon ympäri. Ja kun taas on päästy syntymäkuukauden kohdalle, niin sankari pysähtyy ja otetaan esille 2-vuotis kuva. Ja jälleen vanhemmat pääsevät ääneen. Sama juttu toistuu siis joka vuoden kohdalla. 

Lopuksi sitten vanhempien lisäksi myös muut lapset sekä opettajat saivat halutessaan kertoa, että minkälainen Kia on nyt 4-vuotiaana. Sieltä tulikin ihan hauskoja kommentteja! Sitten neiti kävi puhaltamassa auringon keskellä palaneen kynttilän ja lauloimme onnittelunlaulun espanjaksi, englanniksi ja suomeksi. 

Koulun jälkeen nautimme kotona vielä kakkukahvit ja avasimme muutaman paketin. Madridin isovanhemmilta neiti sai toivomansa Frozen Anna-puvun. Juanjo-sedältä puolestaan kasan pieniä satukirjoja. Ja Pedro-sedältä ja serkkupojalta puolestaan Frozen- mikrofonin, jolla neiti aloittikin heti Libre Soy -kappaleen (eli Frozen-elokuvan tunnusbiisin) harjoittelun. 


 

Meiltä vanhemmilta lahjaksi tuli leikkimökki, jonka ehdimme juuri koota aamupäivän aikana mutta kuvia siitä vielä ole sillä se pitää vielä maalata ja sisustaa... Mutta tältä se näyttää ihan raakaversiona... 


Maalaus- ja sisustuspuuhat jäävät kuitenkin ehkä ensi viikkoon sillä loppuviikko ja tuleva viikonloppukin ovat melko kiireisiä. Mutta ehkäpä sitten alkuviikosta tartumme pensseliin... 
Sitä ennen maalailen kakkukoristeita sillä lauantaisille synttäreille pitäisi kehitellä Frozen-aiheinen kakku. Neidin toiveesta, totta kai... 









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti