keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Illantorkku ja aamunvirkku vai toisinpäin?

Vanha suomalainen sanonta sanoo: Aamun virkku, illan torkku, se tapa talon pitää. Ja tämä tarkoittaa kuta kuinkin sitä, että on hyvä herätä varhain aamulla ja mennä illalla aikaisin nukkumaan... Oletko samaa mieltä vai kuulutko siihen toiseen ryhmään, joka jaksaa illalla valvoa pitkään ja jolle varhaiset aamuherätykset ovat täyttä tuskaa? 

Nämä kysymykset tulivat taas mieleen kun olimme reissussa ja mukana oli iso seurue eri-ikäisiä ja kaikilla omat tapansa. Onneksi saimme hyvin sovitettua rytmit ja aikataulut yhteen vaikka mukana olin illantorkkuja, aamunvirkkuja, illanvirkkuja ja aamuntorkkuja... Mutta ehkä tällä kertaa oma vaikutuksensa oli sillä, että päivät olivat melko rankkoja joten kaikille maistui illalla uni jo hyvissä ajoin ja näin ollen aamusellakin pääsimme ylös jo auringonnousun aikaan. Toisaalta lapset ja isovanhemmat saivat pienen tarpeellisen lisähetken nukkumiseen aamulla kun me vanhemmat suuntasimme joka aamu kuntoilemaan klo 7 aikaan. Moni ehkä miettii, että hullua touhua herätä lomalla tuohon aikaan ja vielä sitä varten, että lähtee kuntosalille mutta meille oli tärkeää päästä kuntoilemaan ja saada hetki "omaa aikaa" aamusella.


Itse kuulun siihen monien inhoamaan ryhmään, joka herää aamulla vaikka kukonlaulun aikaan pirteänä kuin peipponen enkä välttämättä tarvitse edes kupillista kahvia aamutouhuja jouduttamaan. Tarvittaessa aamutouhut sujuvatkin siis todella nopeasti, 10 minuuttia ja olen sängystä nousun jälkeen valmis lähtemään. Jos aamupalan nautin siihen päälle, niin voin laskea toiset 10 minuuttia. Eli heräämisestä enintään 20 minuuttia ja olen lähtövalmiina! Ja esim. treenaamisesta tykkään heti aamusella - ei mitään ongelmaa lähteä treenamaan vaikka klo 7 aamulla ja nauttia aamupala vasta sen jälkeen. 


En edes muista, että olisinko koskaan ollut kovin aamu-uninen. Ja nykyään vaikka olisi mahdollisuus nukkua pidempään, niin silti automaattisesti herään viimeistään klo 8 aikaan. Yleensä jopa aikaisemmin... Nykyään tietysti herättämisestä pitää osittain huolen myös pikkuneiti, joka on äitinstä tapaan aamuvirkku. Hän tosin tarvittaessa osaa nukkua myös pidempään mutta aika usein herää jo klo 7-7.30 ihan omatoimisesti. Ja lähes aina iloisena ja aurinkoisena. Meillä ei siis tunneta mitään aamukänkkäränkkää... 

Onneksi Jesus on myös sopeutunut melko hyvin tähän meidän kahden naispuolisen rytmiin eli illalla ajoissa nukkumaan ja aamulla ajoissa ylös. Ja vaikka mahdollisuus olisi nukkua joskus pidempäänkin, niin silloinkin yleensä viimeistään klo 9 aikaan isäntäkin jo heräilee. Tosin hänen yöunensa ovat joskus sen verran huonolaatuisia, johtuen osittain vuoro/yötöistä, että päiväunet sitten isäntä kyllä ottaa jos siihen vain mahdollisuus tarjoutuu. Jesus onkin meidän perheessä ainoa, joka tätä periespanjalaista siesta-tapaa suhteellisen aktiivisesti noudattaa. Joskus riittä 20 minuutin lepo sohvalla mutta joskus menee 1.5 tunnin päiväunetkin helposti. 

Koska päiväohjelma on meillä usein aika aktiivinen, niin illalla sitten rauhoitumme jo hyvissä ajoin. Illallista meillä nautitaan yleensä espanjalaisittan varhain, jo klo 19-20. Ja sen jälkeen neiti suuntaakin jo nukkumaan, n. klo 20.30-21. Jolloin monissa espanjalaisissa perheissä nautitaan vasta illallista... Ja koska aamusella odottaa taas varhainen herätys, niin yleensä jo klo 23 suuntaamme viimeistään nukkumaan. 

Tätä omaa rytmiä on todella vaikea lähteä enää muuttamaan sillä kaiken takana ovat kai opitut tavat. Tutkimusten mukaan nimittäin vuorokausirytmin kehittyminen ihmisellä alkaa heti syntymän jälkeen ja jo tuolloin alkaa paljastua se, että olemmeko aamu- vai iltavirkkuja. 

Tästä aiheesta on paljon tehty erilaisia tutkimuksia ja suosituksia siitä, että miten pitäisi vuorokausirytmi järjestää. Ja ilmeisesti siihen on myös ihan mahdollista vaikuttaa ja joiden mukaan, jopa pitäisi pyrkiä vaikuttamaan, jotta sopeutuisi "normaaliin" elämän rytmiin. Mitä se sitten missäkin/kenelläkin on.. Koska faktahan on se, että esim. elämän rytmi täällä Espanjassa on aivan toista kuin Suomessa... Täällähän on esim. täysin normaalia, että lapset otetaan mukaan ravintolaillalliselle vaikka keskellä viikkoa, jos sellainen sattuu ohjelmassa olemaan. Eikä täällä katsota mitenkään huonosti vaikka pienet lapset olisivat hereillä vielä klo 23 aikaan. 

Mutta tärkeintä on kai mennä omien tuntemuksien mukaan.. Sillä tutkittua on myös se, että jos ihminen joutuu toimimaan vastoin luontaista elämänrytmiään, niin suorituskyky heikkenee monilla osa-alueilla. Joten jokainen noudattakoon omaa rytmiään, jos siihen vain on mahdollisuus .... 









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti