lauantai 21. helmikuuta 2015

Suomi-koulussa: Kalevalan päivä ja entisajan elämää Suomessa

Kalevalan päivää vietetään oikeasti vasta viikon päästä eli 28.2. mutta meillä se oli teemana jo tänään sillä ensi viikolla on vuorossa urheilupäivä eikä silloin ole normaalia opetusta. Aloitimme tuokion kertomalla vähän siitä, että mikä Kalevala on sekä tietysti hieman tarinaa Elias Lönnrotista. Meillähän viimeksi tutustuttiin Runebergiin, joka oli Lönnrotin aikalaisia ja itse asiassa herrat olivat hyviä ystäviä. Molemmat tärkeitä henkilöitä Suomen kirjallisuudelle ja suomalaisuudelle. 



Kalevalaan tutustuimme lähinnä hahmojen kautta eli hauskan kuvan avulla kerroimme vähän paremmin, että kuka oli kukin Kalevalan tarinoissa. Tässä muutamia kuvauksia:

Väinämöinen: Äitin oli Ilmatar, ilman tyttö, joka synnytti ensin maailman ja sitten minut. Olen vanha, mahtava ja viisas johtaja, sekä Kalevalan merkittävin sankari. Rakensin maailman ensimmäisen kanteleen. Haaveilen vaimosta mutta kukaan nuori neito ei suostu kosintaani. 

Joukahainen: Olen nuori ja komea. Omasta mielestäni olen myös viisas vaikka hävisinkin väittelyssä vanhalle Väinämöiselle. Eniten minua harmittaa, kun menin lupaamaan sisareni Ainon Väinämöisen vaimoksi. Tein sen itsepuolustukseksi, sillä en halunnut jäädä suohon, johon Väinämöinen oli minut laulanut. 

Seppo Ilmarinen: Olen Kalevalan taitava ja ahkera seppä. Saan Väinämöiseltä tehtävän takoa ihmekoneen, sammon, jollaista kukaan muu ei ole koskaan onnistunut rakentamaan. Onnistunkin tehtävässä ja lähdemme sampo mukanamme kosiomatkalle Pohjolaan. Haaveilemme molemmat saavamme Louhen tyttären omaksemme. Monien haastavien tehtävien ja seikkalujen päätteeksi Pohjolan tytär valitsee minut puolisokseen.

Pohjolan tytär: Kalevalan miehet ovat rakastuneita minuun, koska olen niin kaunis. En kuitenkaan halua puolisokseni ketä  tahansa. Siksi äitini Louhi tettää miehillä erilaisia urotekoja. Lopuksi suostun Ilmarisen vaimoksi, koska hän on rehti, kunnollinen ja ahkera seppä. Meillä on isot ja komeat häät, jotka kestävät monta päivää.

Louhi: Olen Pohjolan emäntä, ilkeäksikin luonnehdittu Pohjan akka harvahammas. Minua pelätään ja arvostetaankin, koska uskallan ottaa yhteen Väinämöisen kanssa. Kalevalan miehet ihastuvat vuorollaan kauniiseen tyttäreeni ja käyvät pyytämässä minulta hänen kättään. Teetän heillä mahdottomia tehtäviä saadakseni selville, kuka heistä on eniten tyttäreni arvoinen. 

Aino: Olen nuori neito, Joukahaisen ainoa sisar. Siitä on peräisin Aino-nimeni. Äitini haluaisi, että saisin rikkaan ja kuuluisan miehen. Vanha Väinämöinen olisi ollut hänen mieleen. Mutta minä en halua mennä naimisiin vanhan ukon kanssa. 

Ukko, ylijumala: Minä asun pilvissä ja siksi näen koko maailman. Kun suutun, salamat sinkoavat taivaasta ja ääneni jyrisee. Minua tarvitaan, sillä viljan kasvaminen riippuu siitä, miten annan sateen pudota maahan. Siksi ihmiset rukoilevat minua. 


Kuuntelimme myös pätkän kalevalaista kilpalaulantaa, jotta lapset saisivat käsityksen siitä millaista on Kalevalan teksti. Kalevalan runot on kirjoitettu ns. kalevalamittaan, joka auttoi runonlausujia muistamaan pitkiä runoja ulkoa. Muistamista tukivat myös toistot ja alkusoinnut. Toistossa sama asia sanotaan vähintään kaksi kertaa mutta eri sanoin, esim. Sorsa soitti kanteletta, vesilintu vempelettä. Kalevalan teksti on melko vaikeaselkoista ja lasten ilmeet olivat aika huvittuneita heidän kuunnellessaan lausuntaa. 

Tämän jälkeen isompien ryhmässä lapset tekivät omia Kalevalaan liittyviä tehtäviään ja me pienten ryhmässä tutustuimme paremmin kanteleeseen. Väinämöisenhän kerrotaan rakentaneen ensimmäisen kanteleen jättiläishauen päästä. Tarina oli lapsista mielenkiintoinen ja jäi varmasti mieleen. 

Nyt oli Väinämöisellä ihmeellinen kalansaalis: jättiläishauen pää. Sitä pysähdyttiin rannalle ihmettelemään. Kaikki kerääntyivät Väinämöisen ympärille, kun hän halkaisi hauen ja paloitteli sen. Tytöt keittivät mainion keiton koko joukolle. Mutta rantakalliolle jäi vielä valtavia luita. Niitä Väinämöinen nyt tutki miettiessään: mitä saisi hauen leukaluusta? Sitten hän keksi.
Kalanluinen kannel, soiton ja ilon tekijä! Niin teki Väinämöinen ensimmäisen kanteleen, kopan hauen leukaluusta ja naulat hauen hampaista. Kanteleen kielet kiskaistiin hiiden ruunalta.
Nyt oli kannel valmis. Kaikki sitä ihmettelivät, nuoret, vanhat ja pikkulapset.
”Kokeilkaa sormianne”, Väinämöinen kehotti. Häntä nauratti.
Soittajien sormet notkuivat. Vanhat väänsivät niin että pää vapisi. Oli kuin olisi romua rämistänyt: jouhet parkuivat, ääni kaikui karkeana, ja soitto sorisi julma

Koska kanteletta ei kenenkään perheestä löytynyt niin tyydyimme katselemaan kanteleen kuvia netistä ja tietysti kuuntelimme kantelemusiikkia. Yllättäen lapset pitivät siitä kovasti. Etenkin Viola Uotilan soittamat lasten laulut olivat mieluisia ja niitä katsoimmekin useampia. Niitä löytyy ihan youtubesta artistin nimellä. 

Pienen ulkoilutauon jälkeen jatkoimme päivän kakkosteemalla eli entisajan elämää Suomessa. Koska kaksi tunnettua 1800-luvulla elänyttä henkilöä oli tullut lapsille jo tutuksi ja sitä myötä myös hieman sen ajan elämä, niin oli hyvä hetki tutustua paremmin siihen että minkälainen maa Suomi on ollut 1800-luvulla. 

Tässä käytimme avuksi netistä löytyvää materiaalia, jossa on hienosti kerrottu sen ajan elämästä. Etenkin nuoren arkipäivä 1800-luvulla toi hienosti selville sen, että mitä elämä oli tuohon aikaan. Sivuilta löytyy paljon muutakin mielenkiintoista mutta me katsoimme tällä kertaa ainoastaan tuon lasten elämä-osuuden. Linkki sivuille: http://www03.edu.fi/oppimateriaalit/e1800/

Lisäksi katsoimme ihan kuvien avulla, että minkälaiselta näytti kaupungeissa tuohon aikaan, miltä kodit näyttivät maalla/kaupungeissa, miten ihmiset pukeutuivat, mitä elämään kuului, miten lapset leikkivät jne. Näin toivottavasti lapset saivat vähän käsitystä siitä, että minkälaista elämä on entisaikaan ollut. Ja varmaan tähän teemaan vielä palaamme tulevaisuudessa paremminkin. Itse ainakin taidan tehdä ensi kesänä Kian kanssa visiitin tuonne Turun Luostarinmäen museoalueelle. Ja samalla saan hankittua viime syksynä ilmestyneen lastenkirjan, Salaperäinen Luostarinmäki, jossa myös sen ajan elämä tulee hauskasti tutuksi. Sitä voimme sitten hyödyntää ensi vuoden opetuksessa. 

Lopun askartelutuokiossa valmistui Väinäimöisiä :- ) 




Ensi viikolla vietämme siis urheilupäivää ja sen jälkeen olisi vuorossa pääsiäisteema ennen pääsiäisloman alkamista. Loman jälkeen huhtikuussa onkin sitten heti suomen kielen päivä 9.4. eli Mikael Agricolan ja Elias Lönnrotin päivä ja se on tietysti meillä myös opetusohjelmassa. Loppukevään ohjelma on vielä hieman avoinna mutta kevätjuhlaa vietetään vasta 6.6. eli monta mukavaa Suomi-koulu kertaa on vielä edessä. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti