lauantai 24. tammikuuta 2015

Suomikoulussa: Suomen eläimet

Tänään oli jälleen vuorossa Suomi-koulu ja ohjelmassa meillä oli Suomen luonto ja eläimet. Viime kerralla teemana oli mm. vuodenajat ja silloin puhuimme jo hieman siitä, että miten talvi vaikuttaa eläinten maailmaan. Mutta nyt tutustuimme aiheeseen vielä paremmin.

Alkuun katsoimme osan Metsän Tarina - nimisestä dokumentista, joka on tarina ainutlaatuisesta suomalaisesta metsästä, sen värikkäästä ja monimuotoisesta elämästä. Pääosissa ovat metsän lukuisat asukkaat: karhut, hirvet käärmeet, pöllöt, muurahaiset, sammakat, oravat ja monet muut. 


Koko dokumentti olisi kestänyt yli tunnin ja siinä ajassa käydään läpi metsän ja eläinten tapahtumat kaikkina vuodenaikoina. Emme kuitenkaan tällä kertaa katsoneet kuin ensimmäisen osuuden eli talven sekä sen jälkeen saapuvan kevään. Koska nämä olivat nyt ajankohtaisia aiheita. Loput varmaankin katsomme sitten syksyllä kun tutustumme siihen, että miten luonto ja eläimet valmistautuvat talveen. 

Tämän jälkeen keskustelimme yhdessä vielä aiheesta ja yllättävän hyvin lapset tiesivät eläinten nimiä ja osasivat kertoa, että miten eri eläimet viettävät talvea Suomessa. 


Tämän jälkeen luimme Miina ja Manu metsänystävät -kirjan, jossa käsitellään myös kivalla tavalla suomalaisia eläimiä. 

Koska istumista oli jo tullut paljon, teimme väliin pienen luontoaiheisen -rentoutushetken. Tässä lapset asettuvat makaamaan ja sulkevat silmänsä. Taustalla soi rauhallinen akustinen metsämusiikki ja samalla luimme tarinaa:
Kuljet pitkin polkua, joka johtaa sankkaan metsään. On kesä ja aurinko paistaa. Sen valo siilautuu puiden lehvistön lävitse ja luo metsään lämpimän, hämyisen tunnelman. Ilman on lämmin ja miellyttävä. Jossain laulaa lintu ja pensaissa kahahtaa.... 
Polku mutkittelee puiden lomassa ja johtaa sinut yhä syvemmälle metsään.  Vähitellen puusto harvenee ja ulet aukiolla, jossa kasvaa heinää. Metsäaukiolla liikkuu jokin...
Näet siellä eläimen, mikä se on? Katselet hetken aikaa, kuin eläin puuhaa jotain. Sitten se huomaa sinut ja lähtee pois. Sinäkin lähdet takaisin päin ja palaat polkua takaisin. 
Palaat vähitellen paikkaan, josta lähdit. Jäseniisi virtaa jälleen voimaa ja tunnet itsesi virkistyneeksi. Kun ole virkeä, avaat silmäsi ja olet valmis jatkamaan työskentelyä. 

Tämän jälkeen uimme vielä pienen tarinan, jonka löysin open ideat -nimisestä blogista. Sieltä saimme myös idean askarteluosuuteen, joka tehtiin tarinaan perustuen. 

Kylmä viima pyyhkii yli metsän, aurinko on enää kelmeä kajo taivaalla. Luonto valmistautuu pitkään ja kylmään talveen. Västäräkit ovat haistaneet talven tulon. Ne istuvat puiden oksilla katsellen taivaalle. Viimein metsän takaa kaartaa parvi västäräkkejä, on tullut aika liittyä parveen ja suunnata yhdessä etelään. Kylmä tuulenviima pyyhkäisee yli puiden latvojen kelmeän auringon laskiessa länteen. 
Orava herää kohmeiseen aamuun. Se haistelee ilmaa ja putsaa nenänpäätä pienillä käpälillään. Miettimättä sen enempää se rientää kiireisiin touhuihinsa, jotka ovat vielä pahasti kesken. Puunjuuren onkalot täyttyvät kävyistä ja puiden oksien hankoihin orava ripustaa pieniä tatteja. Tyytyväisenä se työntää viimeiset kävyt puunjuuren alle. Nyt on talven ruokavarasto valmis. Se pehmustaa vielä pesäänsä talven kylmyyttä vastaan ja varaa naavatupon, jolla voi tukkia kulkuaukon. Illan hämärtyessä se pörhistää jo talviväriin sonnustautuneen häntänsä ja käpertyy tiivistettyyn pesäänsä. Pitkä talvi on alkanut, mutta onneksi ruokavarastot ovat täynnä. Harmi vain, että talven edetessä se yleensä unohtaa, minne kätki kävyt.
Ensi lumi leijailee kevyinä untuvapalloina. Metsä on äänetön ja kohmeinen. Polun poikki on kulkenut jänis, jonka jäljet näkyvät kauniina painautumina vastasataneessa lumessa. Moni tuskin huomaa arkaa jänistä, joka valkoisen suojavärinsä turvin viilettää kuusen alle suojaan. Se pörhistää paksuuntunutta talviturkkiaan ja miettii, mistä vielä löytäisi hentoja oksia jyrsittäväksi. Haavat, koivut ja pajut ovat sen suurta herkkua, mutta usein korkeat hanget ja pakkaset tuottavat sille vaikeuksia löytää riittävästi ruokaa. Lumisade lakkaa ja jänis loikkii arastellen kohti tuttua lehtimetsikköä.
Lumessa näkyy myös toisenlaiset tassun jäljet. Kuin helminauha etenevät jäljet lumessa ja kuusen takana vilahtaa valkoinen hännänpää, kenen häntä siellä vilahti? Kettuhan se oli! Ketun talven tullessa paksuuntunut turkki hohtaa yhtä oranssina kuin kesälläkin. Nälkäinen kettu jähmettyy kuusen alla paikalleen ja valmistautuu hyppyyn. Naps, saaliiksi joutuu hangen päälle eksynyt päästäinen. Pian kettu vilahtaa sisään kaivamaansa tunneliin, jossa se viihtyy kylmimmillä keleillä. Tunnelissa voi vastaan tulla syötäväksi kelpaava myyrä.
Korkeat hanget peittävät jo metsän. Pakkanen kimaltelee hangilla. Kaatuneen puun juurissa on kasaantunutta lunta. Lumen alla, puun juurien kolossa nukkuu karhu talviunta. Pesä on lämmin ja karhu nukkuu makeasti syksyllä syömänsä runsaan ravinnon turvin. Talviunensa aikana karhu synnyttää pienen pienet poikaset, jotka viihtyvät emonsa parissa vielä seuraavankin talven.
Karhun pesän vieressä on kanto, jonka juurelle siili on syksyllä kerännyt kuivia heiniä ja risuja. Tuohon kasaan on siili tehnyt syksyllä talvipesänsä. Siili ei nuku talviunta kuten karhu, vaan siili on talvihorroksessa. Se tarkoittaa, että siilin ruumiin lämpö laskee hyvin alas, +4 asteeseen. Talvihorroksessa siili on aina kevääseen ja lumien sulamiseen asti. Talven tullen metsä vaikuttaa hiljaiselta ja kuolleelta, mutta jos olet tarkkana, huomaat lumessa jälkiä hiljaisista talven asukkaista, jotka jokainen omalla tavallaan viettävät pitkää ja kylmää talvea. 


Ja sitten ei muuta kuin askartelemaan! Jokainen teki oman näkemyksensä suomalaisesta talviluonnosta. Eläimet olimme ajan säästämiseksi tehneet jo etukäteen - puput ja karhut huopakankaasta, oravat tulostimme ruskealle kartongille. Siilit tehtiin goma eva-pehmomuovista. Lapset liimailivat oraville pehmeitä häntiä piippukrassista ja jäniksille pehmeät hännät vanusta. Vanua käytettiin myös lumen ja pilvien tekemiseen. Siileille tehtiin sormiväreillä lehtipesä, oraville puu joko piirtämällä tai valkoisesta paperista repimällä. Valkoisesta paperista repimällä tehtiin myös lumipohja. Jokainen piirsi lisäksi eläimille silmät, nenät ja viikset ja siileille piikit. Hienoja tuli! 


  



Ensi kerralla Suomi-koulussa ollaan Runebergin päivän ja ystävänpäivän tunnelmissa sillä koulupäivä osuu näiden kahden teemapäivän väliin. Mitä kaikkea silloin touhuilemme, niin sitä pitää alkaa vähitellen suunnittelemaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti