keskiviikko 28. tammikuuta 2015

"kotiäidin" elämää Espanjassa

Olen viettänyt kotiäidin/vaimon elämää viimeiset 3.5 vuotta eli käytännössä Kian syntymästä lähtien.  Alkuvaiheessa puoliso pelkäsi, että elämäni käy tylsäksi koska olen tottunut koko ajan olemaan menossa ja tekemässä jotain. Mutta niin on vauhdilla aika mennyt eikä kertaakaan ole vielä aika käynyt pitkäksi. No, pitkälti siitä on pitänyt huolta vauhdikas ja aktiivinen pikkuneiti, jonka seurassa ei todellakaan tekeminen lopu. Toki Kia on nyt ollut jo reilun vuoden verran koulussa eli itselle on tullut hieman enemmän vapaa-aikaa mutta eipä se aika vieläkään ehdi käymään pitkäksi. Eikä todellakaan päivän aikana ehdi edes hetkeksi sohvalle istahtaa. Eli kiireistä on tämä kotiäidin/vaimon elämä. 



Meillä luonnollisesti minä vastaan pitkälti arjen pyörittämisestä - kaupassa käynneistä, ruoan laitosta, siivouksesta, pyykkäyksestä, silittämisestä, Kian kouluun ja harrastuksiin vienneistä jne. Mutta toki aikaa jää myös omiin juttuihin eli pääasiassa kuntoiluun. Tällä hetkellä treenailen n. 4 kertaa viikossa ja pyrin yleensä hoitamaan ne aamupäivisin kun Kia on koulussa. Näin pystyn koko iltapäivän ja illan viettämään neidin seurassa ja sitä kautta Suomen kieli pysyy aktiivisessa käytössä koko ajan. 

Yleensä aamu alkaa herätyksellä klo 7, vartissa laitan itseni kuntoon ja sitten on aika herättää Kia. Aamupalan jälkeen meillä jää yleensä vielä hetki aikaa lueskella tai leikkiä ennen kouluun lähtöä. Haluan pitää aamut rauhallisena ja tästä syystä heräämme riittävän ajoissa. Autolla starttaamme kohti koulua klo 8.30-8.40 ja koululle saavumme ruuhkista riippuen noin klo 9. Sitten yleensä suuntaan suoraan treenaamaan, tunti alkaa klo 10 ja takaisin kotona olen viimeistään klo 11.30. 


Jos Jesus ei ole kotona, niin puuhailen aamupäivän yleensä omia juttujani. Valmistelen koulutehtäviä Suomi-koulua varten, valmistelen kokkaustuokioita Kian koululle tai käännän koululle erilaisia Montessoriin-liityviä artikkeleita tai videoita englanniksi. Viimeistään klo 13.45 on suunnattava takaisin koululle hakemaan Kiaa. Välillä neiti on valmiina jo klo 14 mutta välillä joudun odottelemaan puolikin tuntia. Lapset nimittäin ruokailun jälkeen käyvät pesemässä kädet, naamat ja hampaat sekä vaihtamassa vaatteet. Ja se sujuu välillä nopeammin, välillä hitaammin. Lapset kun hoitavat koko prosessin itsenäisesti ja välillä vaan on päiviä, että hommaan menee enemmän aikaa. 

Tiistaisin jäämme kaupungille sillä klo 15 alkaa koululla neidin tanssitunti. Eli sen ajan odottelen sitten koululla tai joskus käyn asioilla tai jopa välillä lenkillä, jos on treeni jäänyt aamulla väliin muiden kiireiden takia. 

Muina päivinä suuntaamme takaisin kotiin, jonne saavumme yleensä klo 14.30-14.45. Sitten leikimme, askartelemme tai touhuamme jotain Kian kanssa. Maanantaisin ja keskiviikkoisin Kialla on englanninkielinen leikkikoulu klo 16.30-17.30 mutta sinne onneksi kävelemme n. 10 minuutissa. Ja taas kerran odottelen neitiä joko koululla, käyn kävelyllä tai asioilla läheisessä ostoskeskuksessa. Ja kun koulu päättyy niin suuntaamme yleensä leikkipuistoon.

Nämä kouluun viemiset ja sieltä hakemiset ovat täällä ihan normaalia arkea lapsiperheissä. Itse asiassa en tunne ketään lasta, joka menisi itse kävellen tai pyörällä kouluun. Se ei vaan täällä ole tapana. Pienemmät lapset viedään aina itse ja isommat lapset kulkevat vähintään koulubussilla, jonka pysäkille vanhemmat tietysti vievät lapset ja käyvät sieltä hakemassa. Lapsia ei päästetä yksin kulkemaan. Ei myöskän vapaa-ajalla. Ainakaan tällaissa isoissa kaupungeissa.

Torstaisin ja perjantaisin ohjelmassa ei ole mitään iltapäiväaktiviteettia ja yleensä silloin iltapäivällä touhuamme sitten Kian kanssa kaikenlaista - leivomme, teemme jumpparatoja, piirtelemme, askartelemme, leikimme, käymme leikkipuistossa jne. Joskus saatamme käydä myös kaupassa mutta yleensä pyrin hoitamaan kauppareissut aamupäivällä kun Kia on koulussa. Yleensä kerran viikossa hoidan isommat ostokset kerralla ja sitten tarvittaessa täydennystä 1-2 kertaa. Onneksi on kauppa tuossa lähellä. Ja tarvittaessa sieltä saa jopa tilattua ruokaa kotiintuotuna. Sekin palvelu on tullut testattua... 

Yleensä kerran viikossa teen kotona suuremman siivouksen, johon menee parisen tuntia. Ja sitten tarvittaessa 1-2 kertaa viikossa ns. pikasiivous eli keittiö-olohuoneen imurointi ja muiden tilojen moppaus sekä pölyjen pyyhkintä ja siihen menee noin 30-40 minuuttia. Ja tietysti tarvittaessa sitten terassien siivoukset (1xvko) ja ikkunoiden pesut (1xkk). Sitten vielä pyykit ja silitys pari kertaa viikossa ja silitykseen menee kerralla noin 20 min. 

Ja tietysti sitten ruoanlaitto vielä päivittäin. Jos Jesuksella on iltavuoro, hän syö kotona lounaan ja lisäksi teen illallisen mukaan otettavaksi. Jos on puolestaan aamuvuoro, niin olen illalla tehnyt illallisen lisäksi myös seuraavan päivän lounaan valmiiksi. 

Kia käy päivittäin suihkussa / kylvyssä illallisen jälkeen ja sitten vielä iltasadut ennen nukkumaan menoa. Yleensä klo 20.30 Kia on valmiina nukkumaan. Ja nukkumaanmeno käy onneksi neidiltä hyvin nopeasti ja vaivattomasti. Eli viimeistään klo 21 on sitten hetki ns. omaa aikaa. Tosin aika usein illatkin menevät Suomi-koulun tunteja valmistellessa, informaatiota ja ideoita etsiessä tai käännöstehtäviä tehden. Etenkin silloin jos Jesuksella on iltavuoro eli saapuu kotiin vasta klo 23. Mutta totta kai jos olemme molemmat kotosalla, niin silloin ilta yritään pyhittää yhdessä ololle. Ja silloin voi sitten vaikka hetkeksi kääriytyä sohvalle ja katsoa jakson Australian Masterchef- sarjaa. Ja sitten viimeistään klo 23 on aika suunnata sänkyyn  jotta aamulla taas jaksaa herätä klo 07. Itselleni sellaiset 7-8 tunnin yöunet ovat ihan ehdottomat. 

Viikonloppuisin emme herätystä käytä mutta silloinkin kyllä yleensä heräämme jo 7.30-8. Jos viikonlopulle ei ole mitään ohjelmaa suunniteltuna (aika harvinaista) niin silloin yleensä touhuilemme vain kaikenlaista mukavaa Kian ehdoilla. Tällaiset kiireettömät viikonloput tulevat tarpeeseen aina aika ajoin mutta aika usein meillä on kyllä viikonlopulle jotain ohjelmaa ainakin tiedossa. Silloin on yleensä aikaa tavata ystäväperheitä, käydä rannalla/elokuvateatterissa/teatterissa/ tmv. Ja tietysti joka toinen lauantai meillä menee Suomi-koulussa. 

Tähän soppaan sitten kun vielä lisätään reissut ja niiden suunnitelut, niin kyllä sitä puuhaa yleensä riittää. Sitä kun on vanha matkatoimistovirkailija, niin parhaimpien matkatarjousten etsiminen on suorastaan intohimo. Toki siihen välillä aikaa menee mutta olemme myös onnistuneet tekemään mahtavia ja edullisia reissuja tämän ansiosta. Tälläkin hetkellä on hakusessa joku hiihtokohde maaliskuulle, reissu Suomeen maalis/huhtikuulle, reissu Disneylandiin huhtikuun lopussa ja sitten taas loppukesällä Suomeen. Meillä kun lomat eivät mene "yksiin" normaalien loma-aikojen kanssa vaan Jesuksella on lomia pitkin vuotta - yleensä viikko kerrallaan. Joskus hyvällä tuurilla on mahdollista saada kaksi viikkoa putkeen. Eli reissuja tehdään sitten lomien mukaan. Onneksi Kia on vielä niin pieni, että koulun kanssa ei ole ongelmia. 



Toki tiedän olevani hyvin onnellisessa asemassa, että pystyn olemaan kotiäitinä/vaimona. Täällä kun suurin osa äideistä joutuu palaamaan takaisin työelämään lapsen ollessa vain muutaman kuukauden ikäinen. Mutta toisaalta olen pyrkinyt hyödyntämään myös tämän kotona olo ajan mahdollisimman hyvin. Kian kanssa olemme aina pyrkineet tekemään kaikenlaista hyödyllistä ja meillä on esim. kotona erillinen Montessori-tila, jossa voimme loma-aikoina touhuta. Siellä myös askartelemme usein kaikenlaista. Toisaalta nyt kun neiti on koulussa ja itsellä enemmän aikaa, niin olen yrittänyt ottaa uusia haasteita vastaan ja kehittää itseäni eri tavoilla. Esim. tulevana viikonloppuna on ohjelmassa kaksipäiväinen Montessori-koulutus. Suunnitelmissa on myös jonkinlainen opiskelu. Eli itsestäänkin se on tietysti kiinni, että käykö aika pitkäksi vai ei. Tokihan sitä voisi vain maata sohvalla, käydä shoppailemassa, kahvittelemassa tai juoruilemassa ystävien kanssa. Ja voisinpa jopa palkata jonkun siivoamaan ja hoitamaan pyykit. Eikä se olisi täällä mitenkään harvinaista. Itse asiassa harvinaisempaa on se, että jos on taloudellisesti mahdollisuus jäädä kotiin niin yleensä silloin kotona käy myös aina siivoaja. Eipä taida meidän taloyhtiössä olla yhtään sellaista kotiäitiä/rouvaa, joka itse hoitaisi myös kodinhoitoon liittyvät tehtävät. Mutta siinäpä taitaa olla se suomalaisen ja espanjalaisen kulttuurin ero.... Jotenkin sitä vain tuntuu vieraalta ajatukselta palkata joku hoitamaan asiat, jotka voi ja ehtii itsekin tehdä... 

Toki meilläkin välillä otetaan iisisti. Joskus sitä vain on tarpeen rauhoittua ja köllötellä yhdessä tekemättä mitään! 









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti