perjantai 28. marraskuuta 2014

Kokkausta lasten kanssa - munariisipasteijat

Jälleen oli vuorossa kokkaushetki Kian koulussa ja tällä kertaa toiveena oli, että tekisimme jotain suolaista. Itse olen enemmän leiponut makeita juttuja ja suolaiset ovat aika lailla vieraita leipomisia meidän keittiössä. Mitä nyt pizzaa ja sämpylöitä on tullut tehtyä. Ja joskus jotain suolaisa pannaria. Mutta mitä leipoa 14 lapsen kanssa? Ja jotain sellaista, mitä voisi nauttia sitten iltapäivän välipalana. Siinäpä oli pulma, jota jouduin pohtimaan oikein pidemmän kaavan mukaan.

Viime viikkoina olen siis pohdiskellut ideoita, tutkinut keittokirjoja, testaillut erilaisia vaihtoehtoja. Pizza - ei sovi oikein välipalaksi. Sämpylät - niitä lapset leipovat koulussa jo muutenkin. Suolaiset muffinssit - en ollut tyytyväinen reseptiin ja makuun. Joten loppujen lopuksi päädyin pienellä riskillä tekemään munariisipasteijoita. Ne eivät ole lainkaan tyypillisiä täällä Espanjassa, joten en ollut varma että mikä on vastaanotto. Mutta muutakaan en keksinyt, joten pienellä jännityksellä lähdin kokkaushetkeä vetämään.

Etukäteen olin ajatellut leipoa taikinan itse mutta koska tämä viikko on menny flunssassa, päätin mennä helpomman kaavan mukaan ja ostaa taikinan valmiina kaupasta. Mercadonassa myydään valmista voitaikinan tapaista hojaldre-taikinaa, jossa on kaksi pientä neliönmallista taikinapohjaa. Hintaa pakkauksella on reilut 2 euroa.


Jokaisen levyn leikkasin puoliksi eli näin yhdestä paketista tuli taikinat yhteensä neljälle lapselle. Keittiöstäni löytyy valmiita ympyrän mallisia muotteja 4 kpl, joten niillä teimme sitten taikinaympyrät lasten kanssa. Jokainen sai tehtyä kolme pasteijaa omasta palastaan.

Täytteen teimme lihattomana koska osa perheistä on kasvissyöjiä. Eli tällä kertaa täytteeseen tuli vain riisiä ja kananmunia.  Muuten olisin ehkä laittanut täytteeseen esim. ilmakuivattua kinkkua tai chorizoa makua antamaan.

Riisin keitin etukäteen jo kotona ja maustoin sen curry-jauheella sillä mielestäni pelkällä keitettyllä riisillä niistä tuli aika mauttomia. Riisin tein omalla tyylilläni eli en keittänyt sitä normaalisti runsaassa vedessä vaan paahdoin ensin pannulla sipulia, valkosipulia ja currya. Ja sitten lisäsin riisin ja annoin sen kuullottua lähes läpinäkyväksi. Ja vasta tämän jälkeen aloin lisäämään keitettyä kanalientä vähitellen kunnes riisi oli kypsää. Näin saa makua ihan normaaliin valkoiseen riisiinkin ihan eri tavalla kuin vain vedessä keittämällä.

Myös kananmunat keitin etukäteen.

Kokkaustuokiossa aloitimme puuhan sillä, että valmistimme täytteen. Jokainen lapsi sai yhden kananmunan täytettä varten ja sen sitten itse kuorivat sekä hienonsivat haarukalla. Tämän jälkeen oli taikinan vuoro eli muotilla ottivat ympyröitä ja sitten lusikoivat täytteen taikinaympyröihin. Sitten pasteijat kännettiin puolikuun mallisiksi ja suljettiin haarukoilla. Ja lopuksi voideltiin kananmunalla.
Sitten vain kuumaan uuniin, n. 200 astetta ja 15 minuuttia. Uunista riippuen...

Mitään mallivalioita ei pasteijoista tietenkään tullut mutta makuhan se tärkein asia on. Ja tietysti se, että lapset saivat taas mukavan leivontakokemuksen.



Kaikki lapset suoriutuivat hommasta hienosti, toki muutamia piti hieman auttaa esim. kananmunan kuorimisessa ja sen hienontamisessa. Mutta muilta osin homma sujui itsenäisesti. Lapset veivät pasteijat sitten kotiin nautittavaksi, jotta vanhemmatkin pääsivät näkemään ja maistamaan. Ilmeisesti oikein hyviltä olivat pasteijat maistuneet, sillä luokan whatsapp-ryhmässä tuli paljon kiitoksia vanhemmilta.

Itselleni nämä kokkaustuokiot lasten kanssa ovat aina yhtä mukavia. Lapset ovat tulleet jo tutuiksi tässä kuluneen vuoden aikana ja on mukava olla osana koulun toimintaa. Ja tietysti on hienoa tutustuttaa lapsia kokkailun maailmaan jo pienestä pitäen. Hyvin harvalla lapsella on nimittäin mahdollisuutta kokkailuun tai leivontaan kotona. Joten nämä hetket ovat kovasti odotettuja myös lasten keskuudessa.

                                                                Itsetehtyjä!


Seuraava kokkaushetki meillä on parin viikon kuluttua ja silloin tietysti leivotaan joulupipareita. Nekään eivät ole mitään tyypillisiä joululeivonnaisia täällä mutta viime vuosina toki tulleet tutummaksi monille perheille. Kiitos Ikean, jossa joulupipareita myydän melkeinpä läpi vuoden.

Huomenna olisi taas vuorossa Suomi-koulu mutta tällä kertaa pääsen vähän helpommalla sillä lapsilla on elokuvapäivä. Eli ehkäpä pääsen nauttimaan sillä aikaa kupposen kahvia muiden äitien kanssa ja tutustumaan paremmin muiden suomiäitien elämään tällä saarella. Ja tietysti mietittävää riittää myös tulevassa Suomi-koulun joulujuhlassa, jota vietämme 20.12.

Mukavaa viikonloppua!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti