tiistai 23. syyskuuta 2014

Suomi-koulu Gran Canarialla ja muualla maailmassa

Viime viikolla starttasi käyntiin Gran Canarian Suomi-koulu, joka kokoontuu talven ajan aina joka toinen lauantai klo 11-13. Koulu toimii saaren eteläosassa, San Agustinissa, ruotsalaisen koulun tiloissa. Kyseessä ei siis ole normaalia opetusta antava koulu vaan ainoastaan ns. lauantaikoulu, jossa tuodaan esille suomalaista kulttuuria, harjoitellaan suomen kieltä, tavataan muita suomalaisia jne.  

Tänä talvena on mukana toiminnassa noin 15 lasta ja ikähaitari on 3-11 vuotta ja se on tarkoitettu nimenomaan yli 3-vuotiaille suomalaisille lapsille. Tietysti suotavaa olisi, että lapsi osaisi puhua suomea mutta sekään ei ilmeisesti ole ollut esteenä toimintaan osallistumiselle. Ainakin viime talvena kertoivat mukana olleen pari lasta, jotka eivät suomea puhuneet eivätkä edes kunnolla aina ymmärtäneet. Vaikka suomalaisia siis olivat, ainakin toisen vanhemman puolelta. Valitettevasti tilanne ei ole mitenkään harvinainen ulkosuomalaisten keskuudessa, sillä kaksikielisyydessä onnistuminen vaatii paljon työtä ja asiaan perehtymistä. Automaattisesti se ei tule. 



Itselle oli itseasiassa aika yllätys se, että miten heikosti monet lapset suomea puhuivat. Jotenkin oletin, että vanhemmat haluaisivat lastensa olevan kaksikielisiä mutta ilmeisesti näin ei aina ole asia. Joka tapauksessa tänä vuonna kaikki lapset puhuvat ainakin auttavasti suomea. Tosin huomasin heti, että lapset keskenään vaihtoivat kielen lähes poikkeuksessa espanjaksi kun leikkivät tai keskustelivat toistensa kanssa vapaasti. 

Tästä syystä itse en ole vielä ihan varma, että onko tuo Suomi-kouluun osallistuminen Kialle hyvä vai huono asia. Olemme nimittäin tähän asti onnistuneet vaalimaan suomenkieltä ja Kia puhuu sekä suomea että espanjaa sujuvasti. Ja mielestäni kumpikaan kielistä ei tällä hetkellä ainakaan ole toista vahvempi.  Neiti tietää myös tarkalleen, että mitä kieltä pitää kenellekin puhua.

Mutta toki töitä sen eteen on tehty. Meillä on pienestä pitäen on ollut se periaate, että minun ja Kian yhteinen keskustelukieli on vain ja ainoastaan suomi. Eli vaikka paikalla olisi muita espanjankielisiä lapsia tai aikuisia, niin minä kysyn ja vastaan aina suomeksi. Kuten myös Kia. Ja kun perheemme keskustelee yhdessä, niin silloin käytämme englantia, jotta Jesus ei jää keskusteluista ulkopuolelle. Mutta espanjaa kotona käytetään vain silloin kun Kia ja Jesus keskustelevat kahdestaan, ilman minun osallistumistani keskusteluun. Ehkäpä tämä periaate on helpottanut sitä, että suomenkieli on sujunut toistaiseksi ongelmitta. 

Mutta toki selväksi tuli se, että tulevaisuudessa töitä on tehtävä ja vielä ahkerammin. Sillä muuten suomenkieli jää auttamattomasti valtakielen eli espanjan alle. Onneksi en ole tällä hetkellä töissä eli pystyn viettämään paljon aikaa Kian kanssa ja näin takaamaan ainakin toistaiseksi riiitävän pohjan suomenkielen käytölle. Mutta toki tulevaisuudessa asia tulee olemaan vaikeampi kun neiti alkaa viettämään enemmän aikaa ystäviensä kanssa tai harrastusten parissa. Mutta uskon, että nyt luodaan sitä hyvää pohjaa tulevaisuudelle jotta kaksikielisyys (sujuva sellainen) olisi mahdollista myös tulevaisuudessa. Haluan nimittäin säilyttää Kialla sen mahdollisuuden, että neiti myöhemmin voi halutessaan lähteä vaikka Suomeen opiskelemaan - jos itse niin haluaa. Ja sitä varten on oltava hyvä suomenkielen taito niin suullisesti kuin kirjallisesti. 

Tällä hetkellä Kia on siis normaalisti ihan espanjakielisessä koulussa ja siellä noin 30 % opetuksesta tapahtuu englanniksi. Eli toki espanjankieli saa paljon harjoitusta tällä hetkellä.  Mutta tulevaisuudessa tarkoitus olisi sitten vaihtaa ihan puhtaasti englanninkieliseen kouluun, joten se helpottaa hieman tuota espanjankielen valta-asemaa. Eli silloin kielijako tulee olemaan melko tasainen suomen, espanjan ja englannin välillä. 

Tai tietysti unelmana olisi, että tulevaisuudessa pystyisimme muuttamaan Costa del Solille ja silloin Kia voisi osallistua siellä ihan virallisen suomalaisen koulun opetukseen. Nimittäin Fuengirolassa toimii koko Espanan ainoa suomalainen peruskoulu,  Aurinkorannikon suomalainen koulu, ja siellä opetusta on tarjolla esiopetuksesta aina lukioon asti. Paikka on ainoa, jossa voi suoritta oppivelvollisuuden suomenkielellä sillä Suomi-koulut tarjoavat vain täydennysopetusta. 

Mikä on Suomi-koulu?
Ja mitä Suomi-koulut sitten oikein tekevät? Tärkein tehtävä on antaa suomen / ruotsin kielen täydentävää opetusta ulkosuomalaislapsille ja -nuorille. Täydentävällä opetuksella tarkoitetaan varsinaisen kouluopetuksen rinnalla annettavaa opetusta ja koulut on tarkoitettu lapsille, joiden vanhemmista toinen tai molemmat ovat syntyperältään suomalaisia. Suomi-koulut tukevat myös vanhempia lasten kaksi- ja monikielisyyteen kasvattamisessa sekä tuovat esille suomalaista kulttuuria sekä muita Suomeen liittyviä asioita (eläimet, luonto, ruoka, tavat jne.) 

Ensimmäiset koulut perustettiin jo 1960-luvun alussa Kanadaan ja nykyään näitä Suomi-kouluja toimii jo yli 45 maassa ja niissä on yhteensä noin 4000 oppilasta. Valtion ohella Suomi-kouluja ylläpitävät tavallisesti oppilaiden vanhemmat maksamalla pientä lukukausimaksua ja tekemällä vapaaehtoistyötä kolun hyväksi. Lisäksi koulujen toimintaa tuetaan yksityisten ja yhteisöjen lahjoituksilla.

Tavallisesti Suomi-kouluissa on oppilaita, jotka asuvat vakituisesti ulkomailla ja joille suomi on toinen tai kolmas kieli sekä oppilaita, jotka asuvat perheineen väliaikaisesti ulkomailla ja joiden äidinkieli on suomi. Tästä syystä oppilaiden kielitaidon taso vaihtelee hyvinkin paljon ja siksi monissa kouluissa pyritäänkin jakamaan lapset ryhmiin ottaen huomioon sekä oppilaan ikä että kielitaito. Yhdessä ryhmäsä tulee olla vähintään 6 lasta. 

Opetuksen määrä vaihtelee eri kouluissa ja eri maissa. Keskimäärin opetusta annetaan 2 tuntia viikossa mutta tapaamisia voi olla myös harvemmin. Opetuksessa keskitytään suomen kielen ja kulttuurin opetukseen. Pienimpien kanssa leikitään, lauletaan ja loruillaan suomeksi kun taas isompien kanssa luetaan, kirjoitetaan ja tarkastellaan kieltä oppikirjojen avulla. Suomenkielinen kirjallisuus on kielen opetuksessa tärkeää. 


Ensimmäinen tapaaminen alkoi sillä, että vanhemmat istuivat alas tutustumaan koulun toimintaan sekä tietysti tutustumaan toisiinsa. Osa vanhemmista oli ollut mukana ja useamman vuoden mutta mukana oli myös ensikertalaisia, kuten me. Lapset saivat sillä aikaa leikkä vapaasti koulun leikkikentällä. Kun vanhempien "kokous" saatiin loppuun niin lapset siirtyivät sisätiloihin opettajan kera. Ja itse asiassa mukana oli myös avustaja sillä tänä talvena lapsia on sen verran paljon, että ryhmä on jaettava usein kahtia. Ja koska vakituista avustajaa ei ole aikaisemmin ollut niin tietysti vanhemmista etsittiin vapaaehtoisia. Ja niinhän siinä jotenkin kävi, että minä lupauduin mukaan toimintaan. Ainakin toistaiseksi. Sisällä opetushetki aloitettiin sillä, että lapset esittelivät itsensä ja sen jälkeen juteltiin vähän kesän kuulumisia. Jonka jälkeen oli vuorossa odotettu askarteluhetki. Ilmeisesti aikaisempina vuosina nämä askarteluhetket ovat olleet aika yleisiä sillä lapset ovat niistä kovasti pitäneet. 
Tämän talven suunnitelma menee kuta kuinkin näin: 
4.10. Minä päästä varpasiin, Aleksis Kiven päivä
18.10. Suomi ja Suomen luonto, YK:n päivä
1.11. Pyhäinpäivä ja Halloween, Isänpäivä
15.11. Askartelutalkoot 
29.11. Elokuvapäivä
13.12. Joulu ja sen perinteet, joulujuhlan valmistelut
20.12. Joulujuhla
10.1. Uusivuosi: vuodenajat, kuukaudet ja viikonpäivät. Lelupäivä.
24.1. Eläimet ja talvi
7.2. Ystävyys ja ystävänpäivä. Runebergin päivä.
21.2. Entisajan elämää. Kalevalan päivä.
7.3. Urheilupäivä
21.3. Pääsiäinen ja sen perinteet
11.4. Kirjat ja lukeminen, Mikael Agricolan päivä
25.4. Kevätretki
9.5. Äitienpäivä, suomalaisuus ja Snellmanin päivä
23.5 Kulkuneuvot ja matkustaminen, kevätjuhlan valmistelut
6.6. Kevätjuhla

Mielestäni tällainen toiminta on todella tärkeää sillä Suomi on kuitenkin näidenkin lasten kotimaa, edes toinen sellainen. Ja ainakin itse haluaisin, että Kia oppii siitä mahdollisimman paljon. Paljon ideoita on myös mielessä, että mitä kaikkea voi lasten kanssa tehdä ja toivottavasti tulevaisuudessa pääsen niitä myös sitten toteuttamaan. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti