torstai 21. elokuuta 2014

Paluu arkeen, osa 2










On se loma sitten miten pitkä tai lyhyt tahansa, niin paluu arkeen vaatii aina totuttelua. Nyt jo neljässä päivässä pääsimme niin loistavaan lomafiilikseen, että paluu arkeen on tapahtunut jotenkin vaivalloisesti. No, ehkäpä osuutensa on myös sillä että toipuminen oli vielä kesken edellisestäkin reissusta ja sillä reissulla vierähti sentään kuukausi.

Etenkin paluu salille ja treenien pariin on ollut jotenkin tahmeaa. Mutta niinhän se menee, että kuukauden laiskottelulla kunto laskee jo hurjaa tahtia ja vaatii aikansa, että pääsee taas siihen "lomaa edeltävään kuntoon".  Ihan nollasta ei sentään tarvitse aloittaa sillä lihakset kyllä muistavat vielä alkuvuoden ahkeran treenailun mutta toki ihan samoilla painoilla ja tehoilla ei pysty vetämään kuin kesäkuussa ennen loman alkua. Ja sehän harmittaa.. No, ei siinä auta kuin treenata taas ahkerasti mutta valitettavasti se on tällä
hetkellä hankalaa koska aika on kortilla. Normaalistihan olen treenannut aamupäivisin Kian ollessa koulussa mutta nyt lomalla sitä mahdollisuutta ei ole. Eli treenailut onnistuvat vain silloin kun Jesuksen työt
sen sallivat.  No, täytyy nyt yrittää jotenkin tsempata siihen asti kunnes Kian koulu taas alkaa ja sitten aloittaa treenailu kunnolla. Satun nimittäin olemaan sitä "mallia" että kun treenataan niin sitten treenataan kunnolla eli tällainen satunnainen 3 x viikossa ei tyydytä liikunnantarvettani. Tokihan sekin terveyden kannalta on ihan hyödyllistä mutta ei sillä kunnon kuntoon pääse.





Tänään ei aikaa treenailulle löytynyt sillä Jesus oli töissä aamusta iltaan asti eli päivä on mennyt kahdestaan Kian kanssa kotosalla. Aamulla työskentelimme alakerrassa kirjainten ja montessorivälineitten parissa, sitten meni tunti leikkipuistossa, lounaan jälkeen rauhotuimme katsomaan Frozen-elokuvaa ja iltapäivällä menikin pari tuntia uima-altaalla. Sillä vihdoin ja viimein täällä paistoi tänään aurinko!!! En edes muista, että milloin viimeksi on näkynyt sinistä taivasta...

             


Ennen Fuerteventuran lomaa aloittelimme Kian kanssa jo kirjaimiin tutustumista. Montessorin hiekkapaperi-kirjaimilla olemme työskennelleet ahkerasti ja aika hyvin neiti tunnistaa jo kirjaimet. Lisäksi yritän keksiä kirjainten parissa muutakin puuhaa ja niiden askartelu on ollut yksi näistä. Ennen reissua askartelimme mm. A-alligaattorin, K-kuningattaren sekä I-itikan. Ja jokaiseen kirjaimeen olen koittanut myös kehittää jotain laulua, satua tai lorua. Alligaattori-Aarne laulua on kuunneltu youtubesta, I-kirjaimen osalta harjoittelimme lorua itikasta ja rättisitikasta sekä K-kirjaimen kohdalla tarinoin uudelleen sadun Keisarin uudet vaatteet - siitä tuli kuningattaren uudet vaatteet.

Lisäksi meillä on käytössä myös kuva-sanakortit, joissa on erilaisia asioita jotka alkavat kyseisellä kirjaimella. Näitä olen käyttänyt yhdessä hiekkapaperi-kirjaimien kanssa eli kirjaimen jälkeen olemme katselleet kyseisellä kirjaimella alkavia juttuja korttien avulla.

Näin kirjaimet tulevat pikkuhiljaa tutuksi mutta esim. niiden kirjoittamista emme vielä harjoittele. Toki omaa nimeään neiti on alkanut harjoittelemaan ja pikkuhiljaa siitä saa jo ihan selvää. K-kirjain on vielä vähän hankala mutta eiköhän sekin onnistu jo koulun alkaessa.

Tiistaina kotiinpaluun jälkeen uutena kirjaimena askartelimme O-omenan ja loruttelimme Risto Rasan omena-lorua: Omenan kuoressa on reikä. Jos siihen painaa korvansa kiinni ja kuuntelee tarkasti, voi veden ja tuulen ääniltä erottaa astioiden helinää. Toukka tiskaa.

Kia ei meinannut uskoa, että omenoissa voi asustaa toukkia sillä täällähän ei kasva mitään kotiomenapuita ja kaupan omenoissa en ole koskaan vielä matoa tavannut. Mutta kun googlasin pari kuvaa omenoista matoineen niin siitähän neiti innostui niin paljon, että jouduin halkaisemaan kaikki meidän omenat jotta voimme tarkistaa että olisiko niissä matoja... No, mitäpä sitä ei tekisi oppimismielessä...


Neiti innostui madoista niin paljon, että sellainen oli askarreltava. Lopputulos oli enemmänkin käärme mutta eipä tuo tuntunut haittaavan.

 

Varsin helppoa puuhastelua jällen kerran ja neidille meni mukavasti aikaa siinä kun leikkasi kiiltävästä kartongista noita  koristeita ja liimasi ne kiinni. Ja näin jälleen yksi eläin on liittynyt Kian eläintarhan joukkoon.

Tänään uutena kirjaimena teimme L-leijonan ja kuuntelimme sekä tanssimme leijonaa mä metsästän-laulun. Siitähän neidille jäikin sitten tanssiputkin päälle niin että muu työskentely piti lopettaa hetken ajaksi. Ja onhan se välillä hyvä saada jotain fyysistä tekemistä keskittymistä vaativien tehtävien väliin. Niinpä Kian suosikki Tuttirallaa-levy (Satu Sopanen & tuttiorkesteri) päällä ja 20 minuutin jorailut sen tahdissa. Tulipa pieni hyötyliikuntahetki myös itselle... Etenkin viisi pientä ankkaa,  ajellaan vaan, kapteeni koukku ja  izkazombaa neidin suosikkeja tältä levyltä!


Tämän päivän ehdoton suosikkipuuha on kuitenkin ollut haistelu/maistelupurkit. Ostin nimittäin kaupasta edullisesti kymmenen purkkia (suola/pippuripurkit, 1.20 / setti), jotka soveltuvat loistavasti näihin erilaisiin haistelu- ja maisteluharjoituksiin. Kahteen purkkiin kerrallaan aina samaa asiaa ja sitten on löydettävät parit. Aloitimme erilaisista yrteistä ja nt ekalla kerralla neiti sai haistella ihan silmät auki, jotta homma tulisi tutuksi. Ensimmäiset viisi haisteltavaa yrttiä olivat basilika, timjami, rosmariini, korianteri ja minttu. Sen verran erilainen on tuoksu jokaisessa yrtissä, että homma sujui helposti. Vaikka yrtit olisi ollut helppo tunnistaa myös ihan ulkonäön perusteella niin siihen Kia ei edes kiinnittänyt huomiota sillä haistelu oli sen verran hauskaa puuhaa.

 

Ja neidi pyynnöstä tein myös toisen tuoksuttelu-setin ja siinä laitoin veden sekaan erilaisia leivontaan käytettäviä aromeja. Tuoksuina olivat sitruuna, vadelma, minttu, cola ja vanilja. Ja myös kaikki nämä menivät kertahaistelulta oikein.

Huomiseksi ehkä pitää kehitellä jo ensimmäinen maistelu-versio, joten pitänee mennä keittiökaappeja penkomaan. Ehkä ensimmäisenä pitää aloittaa ihan perusjutuista eli eri makujen tunnistamisesta: suolainen, makea, karvas, hapan ja umami. Näistä ehkä hankalin on tuo umami, joka keksittiin vasta 1900-luvun alussa japanilaisen Kikunae Ikedan toimesta ja sitä on mm. joissain juustoissa, soijakastikkeessa, hyvin kypsyneessä tomaatissa sekä maustamattomassa lihassa. Sekä aromivahventeena käytetyssä natriumglutamaatissa. Ajattelin nyt kuitenkin lähteä ihan noista neljästä ydinmausta ja ehkäpä lisään vielä mausteisen/tulisen koska se on meillä syötävässä ruoassa tuttu elementti.

Ihan ensimmäisenä purkkeihin eksynee ehkä sokeria, suolaa, sitruunamehua, sokeroimatonta tummaa suklaata ja ehkä kuivattua chiliä. Ja seuraavaan settiin sitten vaikka hunajaa, sipsejä, maustamatonta jogurttia, greippiä ja currytahnaa.  Ja kolmanteen vaikkapa makeaa melonia, suolaista oliivia, hapanleipää, karvasta tonic-vettä sekä wasabia. Ja kun nämä perusmaut tulevat tutuksi niin sitten voikin kehitellä erilaisia maku-tunnistustehtäviä eri ruoka-aineista.

Ainahan sanotaan, että uusiin makuihin tottuminen vie lukuisia maistelukertoja joten ehkäpä tällä tapaa saan lisättyä uusia ruoka-aineita Kian ruokavalioon. Tähän asti kun neiti on ollut melko nirso monien hedelmien ja vihanneksien suhteen. Vihannesista menevät alas helposti herneet, maissi, porkkana (niin keitettynä kuin raakana), paprika (raakana), kurkku, tomaatti sekä uusimpana peruna ( tosin sekin vain muodossa paistetut perunat ja satunnaisesti on mennyt alas myös muutama ranskalainen). Toki myös sitten ruoan joukossa mene esim. sipuli, valkosipuli, purjo ja joskus jopa punajuuret (esim. punajuuririsotto tai punajuuri-jauhelihapihvit). Tai nämä siis kotosalla - koulussa neiti söi kyllä kiltisti kaikki vihannessosekeitot jne.

Hedelmäpuoli on aina ollut myös haastava sillä ne ovat menneet alas vain satunnaisesti tai puoliväkisin. Ei ole yhtäkään hedelmää, jota neiti söisi ihan vapaaehtoisesti ja säännöllisesti. Mutta toki satunnaisesti on sitten maistunut vähän kaikki: granaattiomena, omena, viinirypäleet, appelsiini ja mandariinit, persikka, kirsikka, ananas jne. Mutta esim. kaikki vähänkään pehmeämmät hedelmät kuten banaani, päärynä, mango tai hedelmäsoseet ovat todella no-no listalla. Ja itse asiassa sama juttu vihannesten kanssa - esim. perunasose tai bataatti ei mene alas edes pakottamalla.

Mutta ehkäpä tämän maisteluleikin avulla saamma parannusta tähänkin asiaan...

Ja kun nyt ruoasta puhutaan... niin nyt kutsuu sohva ja masterchef USA!






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti