keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Montessoriarkea kotona

Ei ole mikään salaisuus, että olen täysin "hurahtanut" Montessori-menetelmään. Syitä on monia mutta yksi tärkeimmistä on se, että se opettaa lapsia itsenäisiksi. Täällä Espanjassa kun näkee ihan liian paljon lapsia, jotka vielä 5-vuotiaana tarvitsevat apua vaatteiden vaihdossa, vessassa käynnissä, itsensä puhtaanapidossa jne. Varsinkin näin yksilapsisessa perheessä olisi helppoa lähteä sille tielle, että aina autetaan joka askareessa.. mutta itse mielummin toteutan nykyään periaatetta, että autan Kiaa tekemään itse. Aikaa toki menee aina paljon enemmän mutta meillä esim. herätään aamulla tuntia ennen lähtöä, jotta ehdimme kaiken tekemään ajan kanssa.

Suurena apuna tässä prosessissa on tietysti Kian Montessori-koulu, josta kaikki toiminta on meillä lähtenyt liikkeelle. Koulussa kun jopa 1.5 vuotiaat laittavat itse kengät jalkaansa ja vaatteita päälle (tietysti ohjaajat tarvittaessa avustavat). Ja ihan pienimpienkin ryhmässä lapset esim. syövät jo itse. Kian ryhmä koostuu 3-4 vuotiaista ja he kaikki käyvät jo ihan itsenäisesti vessassa, laittavat kengät jalkaan, pesevät hampaansa ruokailun jälkeen sekä vaihtavat vaatteet. Ja mikäli joku esim. kaataa tai pudottaa jotain lattialle, niin lapset itse siivoavat jäljet. Kukaan ei paloittele ruokaa lautaselle, saatikka sitten avusta ruokailussa. Vaan lapset hoitavat itsenäisesti jo kaikki puuhat. Lapset myös ruokailun ja pesun jälkeen palaavat itsenäisesti takaisin luokkaan ja aloittavat siellä työskentelyn ilman ohjaajien apua. Vielä syksyllä tämä ei ollut mahdollista mutta tässä lukukauden aikana on ryhmä itsenäistynyt isoin askelin.

Täytyy myöntää, että koulussa muiden esimerkki on tärkeä apu sillä kotona joudumme vielä olemaan esim. ruokailussa mukana. Tai muuten jää ruoka syömättä - neiti kun ei ole syömisestä lainkaan kiinnostunut.. Mutta onneksi sentään koulussa menee kaikki ruoat alas ja ilman ongelmia. Myös vaatteiden valinta on vielä puolimatkassa sillä emme ole saaneet vielä vaatekaappia laitettua sellaiseksi, että Kia pystyisi itsenäisesti kaikki vaatteet ottamaan. Eli tällä hetkellä ainoastaan housut, alushousut ja sukat ovat Kian korkeudella tarjolla mutta vaatetangot ovat vielä normaalikorkeudella. Mutta nekin olisi tarkoitus tulevaisuudessa saada alemmaksi niin, että neiti pääsee itse valitsemaan kaikki vaatteet. Tällä hetkellä siis tarjoilen aamulla yleensä 3-4 eri vaihtoehtoa, joista neiti sitten itse valitsee mitä päälleen haluaa laittaa. Eteisessä on kuitenkin oma naulakko ja oma kenkäkaappi Kialle.

Kian oma huone on tällä hetkellä vielä enemmän ns. vapaita leikkejä varten eli siellä on ihan normaaleja leluja kuten keittiönurkkaus, minikauppa, vauvanukkeja ja tarvikkeita, nukkekoti jne. Mutta alakerran leikkihuone on sitten sisustettu Montessori-menetelmän mukaisesti. Käytössä on pääasiassa montessori-työskentelyvälineitä ja esineet on laitettu esille niin, että ne on helppo Kian itse ottaa. Emme tietenkään ole luoneet täydellistä montessori-työskentelytilaa, koska sellainen maksaisi pienen omaisuuden. Välineet kun ovat pääasiassa puuta ja näin ollen melko arvokkaita. Yksi palapeli saattaa helposti maksaa 30-40 euroa. Jonkin verran olemme kuitenkin näitä välineitä ostaneet ja täydentäneet sitten kokoelmaa mm. normaaleilla puupalapeleillä. askarteluvälineillä, piirustusvälineillä sekä soittimilla.

 


Toki kotona pystyy Montessori-menetelmää hyödyntämään ilman että ostaa montessori-työvälineitä ja sisustaa erillisen työskentelytilan. Itse asiassa hyvin yksinkertaisilla pikkujutuilla pystyy lisäämään lapsen autonomiaa. Ja sitä kautta myös parantamaan lapsen itsetuntoa. Lapsi nimittäin nauttii siitä, että hän osaa tehdä itse asioita ja sitä kautta on myös ylpeä itsestään.

Tässä muutamia pikku vinkkejä joita on kotona helppo tehdä:

1. PUKEUTUMINEN
Itsensä pukeminen ja riisuminen on tärkeä edistysaskel lapselle. Tästä syystä se kannattaa tehdä aluksi   mahdollisimman helpoksi lapselle eli käytettävien vaatteiden tulee olla sellaisia, jotka lapsen on helppo itse
pukea ja riisua. Eli 2-vuotiaalle ei kannata pukea arkivaatteina paitoja, joissa on paljon nappeja. Ja
housujen tulisi olla sen verran väljät, että lapsi saa itse ne vedettyä jalasta. Takeissa mielummin vetoketju
kuin napit. Kengät esim. tarroilla tai sellaisella menetelmällä, että lapsi saa ne itse laitettua. Ei siis vaikeita
solkia tai naruja. Näin vältytään turhautumiselta. Mutta tilalle saadaan tyytyväinen lapsi, joka on ylpeä siitä     että on osannut pukea ja riisua itse. Tärkeää ei ole se, että kengät ovat jalassa oikeinpäin vaan se, että ne       on laitettu itse jalkaan. Tärkeää ei ole se, että onko housut väärinpäin tai paidan kuvio selkäpuolelle. Vaan
se, että ne on puettu itse. Virheistä ei pidä myöskään huomauttaa lapselle vaan ne "korjataan" vasta
myöhemmin kun lapsi ei siihen kiinnitä huomiota. Ja loppujen lopuksi lapsi oppii itsekin jo huomaamaan,
että milloin ovat oikein / väärin päin.
 
Oheisessa linkissä on video, jossa näytetään että miten lapsille opetetaan laittamaan takki päälle:
http://montessorionthedouble.com/2012/10/24/helping-your-toddler-learn-to-put-on-a-coat/

Vaatteet ja kengät kannattaa myös sijoittaa niin, että lapsi pääsee niihin itse käsiksi. Eli eteisen naulakot  
lapsen korkeudelle. Myös lapsen oma vaatekaappi voidaan järjestää niin, että vaatteet ovat lapsen  
korkeudella ja näin lapsi voi itse valita, että mitä pukee päälleen. Mikäli haluaa välttyä yli/alipukemiselta,
niin kannattaa vaatteet aina sijoittaa niin, että esillä on vain kyseiseen vuodenaikaan sopivat vaatteet. Näin  
lapsi ei valitse hellemekkoa laitetavaksi talvipakkasilla. Tietysti tämäkään ei ole ongelma - mikäli lapsi niin
haluaa tehdä, niin varmasti hyvin nopeasti ulkona huomaa että vaatteita ei olekaan riittävästi ja palaa sisälle
vaihtamaan vaatteet. Oppimisprosessia sekin...

Tärkeätä on myös kunnioittaa lapsen valintoja vaikka ne joskus omasta mielestä olisivatkin hieman erikoisia.   Joten jos lapsi haluaa pukea päälleen talvisaappaat ja prinsessamekon, niin se hänelle sallittakoon... Tai jos     haluaa välttyä näiltä yhdistelmiltä, niin silloin voi esim. tarjota lapselle muutamia eri kokonaisuuksia joista hän   sitten valitsee mieleisensa. Ja ne talvisaappaat kannattaa ottaa pois kenkäkaapista kesähelteillä :-)


2. RUOKAILU
Meillä ruokailu on ollut syntymästä lähtien yksi "ongelmista".  Tai itse teimme siitä ongelman, sanotaanko niin... Kia kun on ollut pienestä pitäen hyvin vähäruokainen eikä ole näyttänyt minkäänlaista kiinnostusta ruokaan tai ruokailuun. Jouduimme häntä jo vastasyntyneenä väkisin yöllä herättämään syömistä varten sillä neiti olisi nukkunut mielellään koko yön syömättä mitään mutta lääkärin suosituksesta ruokailuväli oli pidettävä 3-4 tunnissa. Eli missään vaiheessa syöminen ei todellakaan ole kiinnostanut ja se koskee ihan kaikkea ruokaa - alas ei mene yhtään paremmin keksit, kakut tai muutkaan herkut. Siinä kuitenkin teimme aikoinaan virheen, että teimme syömisestä "ongelman" ja ehkä sillä tavalla kiinnostus väheni entisestään. Sen sijaan että aloimme laittaa lastenohjelmia katsottavaksi ja saimme huomion näin pois syömisestä, olisi pitänyt vain tiukasti lähteä toiselle linjalle. Eli jos ei ruoka maistu, niin sitten otetaan lautanen pois ja poistutaan ruokapöydästä. Ja kun jossain vaiheessa nälkä iskee, niin se sama ateria olisi ollut edelleen tarjolla.

Tämä menetelmä tuli meillä käyttöön vasta vuodenvaihteessa kun Kia aloitti ruokailun koulussa ja alussa oli parin viikon jakso tätä ruokashowta. Koulussa jos ei ruoka maistunut, niin ne laitettiin muovikulhoihin ja kotiinvietäväksi. Sitä sitten tarjottiin iltapäivällä välipalana ja jos ei vielä silloinkaan maistunut, niin sitten illalla uudestaan. Alkukeitosta/soseesta oli maistettava ainakin 5 lusikallista ja sen jälkeen vasta sai pääruoan eteen. Tätä showta kävimme parin viikon ajan mutta loppujen lopuksi ruokailu alkoi sujua ilman ongelmia. Ja nyt menee jo kaikki ruoat koulussa alas ilman ongelmia. Muutaman kerran tosin kotona jouduimme olemaan tiukkana ja neiti meni nukkumaan syömättä käytännössä mitään koko päivän aikana. Eli mikäli ruoka ei mennyt alas vielä illallakaan niin sitten vain nukkumaan tyhjällä mahalla ja johan seuraavana päivänä ruoka meni alas ongelmitta. Ehkä hieman "tyly" tapa mutta toimii..

Nyt olemme kotona päässeet siihen vaiheeseen, että käytännössä kaikki ruoka menee jo alas. Mutta toki valitettavasti monesti vielä lastenohjelmien kera. Seuraava prosessi on siis päästä niistäkin eroon.

Kotona on kuitenkin mahdollista lisätä lapsen itsenäisyyttä myös ruokailun suhteen, mikäli lapsella kiinnostusta on syömiseen. Tärkeää on ottaa lapsi mukaan valmisteluihin - esim. pienemmät lapset voivat itse osallistua pöydän kattamiseen ja isommat myös ruoan valmistamiseen. Olisi tärkeää, että keittiössä olisi yksi kaappi, joka olisi varattu lapsen tarpeisiin. Eli sieltä löytyisi lapsen käyttämät lautaset, mukit, ruokailuvälineet sekä tarvittaessa lapselle sopivia välipaloja, joita voi käydä itsenäisesti hakemassa nälän yllättäessä. Keittössä olisi myös hyvä olla aina vesikannu tarjolla lapsen korkeudella, jotta hän voi käydä itsenäisesti juomassa janon yllättäessä.

Yleensäkin kaikenlainen puuhailu keittiössä on lapsille mielekästä ja kehittävää. Oli kyse sitten astioiden pesemisestä, astianpesukoneen täyttämisestä, hedelmien kuorimisesta ja paloittelusta (jopa 3-vuotiaat lapset voi opettaa veitsen käyttöön) sekä tietysti ruoan laitosta ja leivonnasta. Etenkin erilaisten taikinoiden valmistaminen ja käsin muovaaminen on erittäin tärkeä kokemus lapsille.

3. HENKILÖKOHTAINEN HYGIENIA
Tärkeää on myös opettaa lapset huolehtimaan omasta hygieniasta eli suihkussa/kylpyssä lapsen annetaan pestä itsensä. Tärkeää ei ole se, että jokainen sentti vartalosta on varmasti saippuoitu tai se, että hiuksiin jää hieman shampoota pesun jälkeen. Ja hampaiden pesu jokaisen aterian jälkeen. WC ja kylpyhuone olisi hyvä myös sisustaa niin, että lapsi pääsee itsenäisesti wc-pytylle sekä pesemään kätensä / naamansa/ hampaansa (esim. koroke pytyn ja altaan edessä). Myös saippua, hiusharja, hammasharja ja -tahna olisi hyvä olla lapsen ulottuvilla. Omalla korkeudella oleva peili on myös tärkeä.



4. KOTITOIMISSA AVUSTAMINEN
Montessorimenetelmässä tärkeässä asemassa on arkielämä ja näille aktiviteeteille on kouluissa aina oma tilansa. Tarjolla on mm. erilaisia vesikannuja, jotka on täytetty ensin esim. riisillä ja myöhemmin vedellä. Näiden  avulla lapset opettelevat kaatamista ja esim. koulussa lapsilla on yhteinen vesikannu, josta jokainen käy itse kaatamassa omaan lasiinsa vettä janon yllättäessä. Myös erilaisten kulhojen avulla opetellaan taitoja - siirretään lusikalla tavaraa kulhosta toiseen, siirretään pinsettien avulla esineitä kulhosta toiseen jne. Ripustetaan pyykkiä narulle, kiinniteään pyykkipoikia, taitellaan liinoja ja vaatteita sekä siivotaan. Eli tarjolla on lasten koossa olevat normaalit siivousvälineet ja mikäli sitten vettä tai muuta roiskuu lattialle, niin lapset itse siivoavat jälkensä.

Kotona on hyvä olla pieni harja ja sihveli sekä lattiamoppi ja ämpäri. Myös erilaisia puhdistusliinoja sekä esim. suihkepullossa vettä tai fairyvettä siivoamista varten. Näin lapsi voi olla mukana siivoamassa ja näin tuntea itsensä tärkeeksi osaksi perhettä. Ja tietysti siivousvälineet otetaan esiin myös silloin kun lapsi tahallaan jotain suttaa tai kaataa.



Myös pyykkejä varten on hyvä olla pieni kuivausteline, johon lapsi voi itse ripustaa omat vaatteensa kuivumaan pesun jälkeen. Ja pyykkipoikien laittaminen on äärimmäisen kehittävää puuhaa motoriikan kehittämisessä.

Myös monissa ulkopuuhissa lapset voivat olla apuna. Mikä sen opettavampaa kuin antaa lapsen istuttaa siemeniä, kastella niitä ja seurata niiden kasvamista. Tähän ei tarvita edes puutarhaa vaan yksi kukkaruukkukin on jo riittävä pienelle lapselle.


Myös tytöt voivat olla kiinnostuneita ns. remppapuuhista ja ainakin meillä Kia haluaa aina olla apuna kun huonekaluja kasataan. Lapselle voi antaa esim. tehtäväksi laittaa ruuveja valmiisiin koloihin ja harjoitella ruuvimeisselin käyttöä. Ikean hyllykön kasaaminen vie ehkä tuplasti enemmän aikaa mutta tarjoaa lapselle uusia elämyksiä. Lapsi haluaa tuntea itsensä tärkeäksi ja hyödylliseksi.



5. LEIKKIMINEN
Vaikka montessori-menetelmä puhuu työskentelystä välineillä niin tosiasiassa se on lapselle leikkiä. Vain hieman erilaista kuin perinteiset leikit. Esim. koulussa ohjaajat eivät määrää mitä lapsien pitää tehdä vaan jokainen työskentelee sen puuhan parissa, joka tuntuu kiinnostavimmalta sillä hetkellä. Eihän voi olettaa, että kaikki lapset haluavat aina piirtää / laulaa / askarrella tmv. samaan aikaan. Vaikka koulussa on myös ohjattujakin tuokiota, niin ne ovat aina lapsille vapaaehtoisia. Eli mikäli niihin ei halua osallistua, voi myös jatkaa omatoimista työskentelyä.

Myös kotona lapsille pitää antaa vapaus vapaaseen leikkiin. Tilojen on hyvä olla sellaisia, että lapset voivat vapaasti leikkiä kaikkialla. Jos lapsia ohjaataan tai komennetaan jatkuvasti, he eivät ole enää itsenäisiä. Lapsen leikkiä pitää kunnioittaa eikä vanhempien tule niihin puuttua (mikäli ne eivät ole vaaraksi) ellei lapsi sitten pyydä apua.

Tärkeää on myös, että lapset oppivat siivoamaan omat jälkensä. Esim. koulussa jokainen väline on aina palautettava omalle paikalleen ennen kuin seuraavan ottaa käyttöön. Tästä syystä jokaisella lelulla ja tavaralla on siis hyvä olla oma paikkansa. Ja mielellään niin, että lelut ovat kauniisti esillä eikä vain sekaisin lelulaatikossa. Kaikkien lelujen ei tarvitse olla koko ajan esillä vaan niitä on hyvä vaihdella ja näin säilyy myös mielenkiinto leluihin paremmin. Myös lelujen ja työskentelyvälineiden kunnioitus on tärkää - niitä ei kuulu heitellä, potkia, rikkoa tmv.

Hyvä periaate on se, että ennen ei oteta uutta lelua ennen kuin vanhat leikit on kerätty. Näin pysyy leikkalue siistinä ja siellä on myös huomattavasti mukavampi touhuta kuin valtavan leluröykkiön keskellä. Tämän taidon opettaminen kannattaa aloittaa jo mahdollisimman varhain sillä myöhemmässä iässä edessä on taatusti isompi prosessi.

6. JOKAISEN LAPSEN OMA KEHITYSPROSESSI JA SEN KUNNIOITTAMINEN
Suomessa lapset onneksi saavat olla pitkään lapsia eikä oleteta, että 6-vuotiaat osaisivat jo lukea ja kirjoittaa. Valitetttavasti täällä Espanjassa asia on päinvastoin - nykyinen koulujärjestelmä on suunniteltu niin, että lapsien pitää oppia lukemaan ja kirjoittamaan mahdollisimman nuorina. Ja valitettavasti niin, että moni lapsista on vielä täysin epäkypsä näiden asioiden oppimiseen.

Tärkeää ei siis ole se, että lapsi oppii lukemaan ja kirjoittamaan mahdollisimman nuorena. Mutta tärkeää on se, että lapsi oppii rakastamaan lukemista sillä se on kaiken oppimisen alkulähde. Ja paras tapa kannustaa tähän on tietysti lukea. Se niin, että lapselle luetaan paljon satuja mutta myös niin, että lapsen käytössä on häntä kiinnostavia kirjoja. Näin lapsi tarttuu helposti kirjoihin myös itsenäisesti vaikka ei niitä vielä osaisikaan lukea. Mutta monet tarinat jäävät lasten mieliin helposti ja näin lapset käyvät tarinoita läpi omalla tavallaan. Lukemiseen on myös hyvä varata joku oma, erillinen alueensa - rauhallinen lukunurkkaus. Se voi olla vaikkapa pieni matto tyynyjen kera tai kankainen teltta. Tärkeintä on, että se on kutsuva ja rauhoittava paikka lapselle.

7. LUOVAT TAIDOT
Jotta lapsista kasvaa mahdollisimman luovia tulee heillä olla mahdollisuus kehittää luovuuttaan myös kotona. Kannattaa siis järjestellä lapselle pieni askartelunurkkaus, jossa on tarvittavat materiaalit aina tarjolla. Lastenhuone on tietysti yksi mahdollisuus mutta ei ainoa. Esim. olohuoneen nurkkaan saa järjestettyä ihan siistin askartelukulmauksen ja näin lasten touhuja on myös ehkä helpompi seurata. Värikynät värien mukaan aseteltuna omiin telineisiinsä, paperia piirtämistä ja maalaamista varten, kartonkia ja lasten sakset, erilaisia leimasimia, tarroja ja liimattavia kuvia. Vessapaperirullia, naruja, teippiä ja mitä tahansa mieleen tulee. Tärkeintä ei ole lopputulos vaan itse prosessi.

 


Tämä kuva ei ole meiltä vaan toisesta espanjalaisesta montessorikodista. Mutta meille on tulossa vastaava paikka myös olohuoneeseen. Tämä tärkeää siitäkin syystä, että kotimme on kolmessa kerroksessa eli ylhäällä makuuhuoneet ja pohjakerroksessa on Kian leikkihuone. Sen sijaan pääkerroksessa eli keittiössä ja olohuoneessa ei tähän asti ole ollut Kialle omaa tilaa. Tämä on kuitenkin tärkeä asia, jotta lapsi tuntee itsensä tärkeäksi osaksi perhettä.
                            

8. TOISISTA HUOLEHTIMINEN JA TOISTEN KUNNIOITTAMINEN
Montessori-menetelmä kasvattaa lapset siihen, että muita ihmisiä kunnoitetaan. Lapset opetetaan huolehtimaan läheisistään eli esim. mikäli koulussa joku lapsi tarvitsee apua, niin yleensä lähellä on aina joku lapsi, joka tule apuun. Ei niin, että opettajat juoksevat tukka putkella lapsia auttamassa. Eli isommat lapset auttavat pienempiä, pidempään koulussa olleet auttavat uudempia jne.

Tärkeää on myös kunnioittaa muiden "töitä" eli jokaiselle lapselle pitää antaa rauha puuhata oman juttunsa parissa eikä sitä välttämättä tarvitse jakaa muiden tai esim. sisarusten kanssa. Tästä syystä Montessorikouluissa lapset työskentelevät pääasiassa yksin mutta toki lapsi voi pyytää toiselta lupaa, että voiko osallistua työskentelyyn hänen kanssaan. Mutta lapsella on myös oikeus kieltäytyä tästä. Leluja on yleensä aina vain yksi kappale kutakin eli näin lapset oppivat myös odottamisen jalon taidon. On vain odotettava, että toinen palauttaa tavaran hyllyyn ennen kuin itse voi sen ottaa.

*****************************************************************************
Ei meilläkään toki 100 % pystytä tätä noudattamaan tätä kaikkea vaan välillä on vähän joustettava mutta tärkeintä on kuitenkin, että yritämme kannustaa Kia tekemään asioita itse. Monesti tulee vastalauseita, että en osaa / no puedo mutta siinä vaiheessa pitää vain positiivisesti kannustaa eteenpäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti