keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Ajatuksia espanjalaisesta ja suomalaisesta koulujärjestelmästä - eroa kuin yöllä ja päivällä?

Jatkuva puheenaihe täällä Espanjassa on nykyinen koulujärjestelmä ja sen tulevaisuus. Jatkuvasti pohditaan, että miksi koulutusjärjestelmä on siinä tilassa kuin se nyt on ja mitä sille voitaisiin tehdä. Maa on nimittäin menestynyt kansainvälisissä PISA-vertailuissa muita länsimaita selvästi heikommin vaikka käytännössä valtaosa oppilaista aloittaa koulunkäynnin jo 3-vuotiaana. Myös koulussa vietetyt tunnit ja kotiläksyt eivät laatua ole taanneet sillä Espanjassa oppilaat viettävät yli 200 tuntia enemmän koulussa lukuvuoden aikana kuin esim. Suomessa. Ja kotiläksyjä on jopa alle 6-vuotiailla lapsilla. 

Suurin syy lienee jälleen politiikassa ja poliitikoissa, sillä jokainen hallitus muokkaa vuorollaan koululakia ja niinpä sitä on muokattu perusteellisesti peräti viisi kertaa viimeisen 30 vuoden aikana. Jatkuvuuden puute ja omien etujen ajaminen vievät kehitystä väärään suuntaan. Jokainen vallassa oleva puolue haluaa jättää "jälkensä", joten koulujärjestelmä ei saa täällä kehittyä rauhassa kuten esim. Suomessa jossa suuria koulu-uudistuksia on tehty vain muutamia sitten 70-luvun. 

Monet myös kritisoivat opettajien pätevyyttä sillä täällä kyseinen ammatti ei ole kovinkaan arvostettu ja näin ollen opiskelemaan pääsevät monet sellaiset, joiden ei edes lasten kanssa pitäisi olla ammatikseen tekemisissä. Kun taas esim. Suomessa opettajan työ on äärimmäisen arvostettua ja valintaprosessi on erittäin vaativa. Suomessa todellakin vain parhaimmat pääsevät tähän tärkeään ammattiin. 

Toki Suomessakin koulutus on saanut paljon kritikkiä viime vuosina mutta siitä huolimatta eroa on mielestäni kuin yöllä ja päivällä. Toki Suomella ja Espanjalla maina on iso ero sekä suomalaisilla ja espanjalaisilla ihmisinä. Mutta itse kaikesta huolimatta arvostan valtavasti suomalaista järjestelmää, jossa lapsista opetetaan itsenäisesti ajattelevia yksilöitä. Harmi vain, että vastaavaa koulujärjestelmää ei ole täällä tarjolla edes missään yksityiskoulussa mutta varmaa on se, että tulevaisuudessa tulemme tarkkaan valitsemaan sen koulun, jossa Kia sitten viimeistään 6-vuotiaana aloittaa pakollisen oppivelvollisuutensa.

Itse koen, että vikaa on paljon myös vanhemmissa itsessään. Täällä kun ei ole ollut tapana kasvattaa lapsia kotona vaan lapset halutaan pitää mahdollisimman paljon poissa kotoa ja näin siirretään kasvatusvastuu ns. ammattilaisille. Toki työelämän vaatimuksilla on oma osansa sillä äitiysloma loppuu 4 kk jälkeen joten monien on taloudellisesti pakko palata takaisin töihin ja laittaa lapset jo 3 kk ikäisenä muiden ihmisten hoitoon. Tämä "putki" jatkuukin sitten aikuisikään asti. Työpäivät ovat monesti myös pitkiä, joten normaalin koulupäivän jälkeen lapset laitetaan vielä iltapäiväaktiviteetteihin sillä monet vanhemmat eivät töistä pääse ennen illan tuloa. Lapset saattavat viettä helposti koulussa jopa klo 8-18 välisen ajan. Etenkin yksityiskoulussa tämä on hyvin yleistä. Sen sijaan julkisissa kouluissa päivä loppuu yleensä viimeistään klo 15.

Toisaalta monet kotona olevat naiset tekevät myös näin vaikka heillä olisi mahdollisuus tarjota lapsille toisenlainen lapsuus. Mutta se ei vain täällä kuulu tapoihin.. Täällä jopa nykyinen opetusministeri ylpeänä kehtasi todeta, että espanjalaisista 3-vuotiaista lapsista jopa 99 % on jo koulujärjetelmän parissa. Onko tämä hyvä vai huono asia, siitä voi tietysti olla montaa mieltä..

Aikaisemmassa kirjoituksessani kritisoin myös paikallista neuvolajärjestelmää, joka ei juurikaan ole kiinnostunut lasten kehityksestä. Minkäänlaista syvempää selvitystä taidoista ja tiedoista ei tehty 3-vuotistarkastuksessa ja seuraava neuvola on vasta 6-vuotiaana! Eli lapsen kehityksen kannalta tärkeimmät vuodet eivät kiinnosta ketään. Uskomatonta. Ja sitten ihmetellään, että miten kouluissa niin moni lapsi ei pysy opetuksessa perässä ja luokalle jääneiden määrähän on Espanjassa todella korkea (tosin täällä ei voi jäädä kuin kerran luokalleen eli vaikka ei mitään taitoja&tietoja olisi niin lopulta pääsee luokalta läpi). Myös koulun keskeyttäneiden määrä on huomattavasti korkeampi kuin Euroopassa keskimäärin.

Yksi merkittävä eri Suomen ja Espanjan välillä on myös yksityiskoulujen suosio. Pelkästään Las Palmasissa on valtava määrä yksityisiä kouluja sekä lisäksi puoliyksityisiä eli valtion osittain tukemia uskonnollisia kouluja. Näissä koulumaksut ovat huomattavasti edullisemmat kuin täysin yksityisissä ja näin ollen koulut ovatkin erittäin suosittuja. Huolimatta siitä, että monesti kuri on näissä kouluissa paljon kovempi kuin julkisissa kouluissa. Tai ehkä juuri siitä syystä - näihin kouluihin lapsensa laittavat toivovat lapsien näin myös oppivan koulussa jotain. Toki julkisissakin kouluissa on eroja ja myös niistä löytyy hyviä opinahjoja. Paljon tietysti riippuu alueesta ja asukkaiden sosiaalisesta taustasta sekä tietysti opettajista. Mutta yleinen mielipide on se, että tasokkaimpia kouluja ovat yksityiset ja uskonnolliset.

Mitään halpaa lystiä ei koulunkäynti täällä ole. Julkisissa kouluissa toki opetus on maksutonta mutta esim. opiskeluvälineet, kirjat, koulupuvut, kuljetukset ja ruokailut tulee jokaisen perheen kustantaa itse. Tosin köyhimmille perheille valtio antaa avustusta mm. kirjojen ostoon. Myös kouluruokailu jne on edullisempaa mikäli perheessä on toinen vanhemmista työttömänä. Muussa tapauksessa esim. kouluruokailun hinta vaihtelee 50-100 euron välillä kuukaudessa.  Uskonnollisissa kouluissa kuukausimaksut ovat 100-250 euron luokkaa, sisältäen ruokailun. Materiaalit, kuljetukset ja koulupuvut tulee maksaa erikseen. Yksityiskoulujen maksut vaihtelevat paljon mutta yleisesti ne ovat 400-600 € euron välillä kuukaudessa (sisältäen materiaalin ja ruokailun).

Suosituimpiin uskonnollisiin kouluihin sekä yksityiskouluihin saattaa olla vaikea päästä ja tämä on myös syynä siihen, että monet laittavat lapsensa kouluun jo 3-vuotiaana sillä näin koulupaikka on taattu myöhemmin samassa koulussa kun pakollinen oppivelvollisuus alkaa 6-vuotiaana. Tosin tällä hetkellä pitkään jatkunut talouskriisi on helpottanut näitä koulujonoja, sillä kaikilla ei ole enää varaa maksaa kalliitaa koulumaksuja ja näin ollen yksityiskouluihinkin on helpompi päästä. Sen sijaan uskonnollisten koulujen suosio on samasta
syystä noussut ja niihin voikin olla vaikea päästä. Näissä kouluissa huomioidaan mm. se, että vanhemmat ovat opiskelleet kyseissä koulussa. Tai jo koulussa olevat sisarukset saattavat myös helpottaa kouluun pääsyä.

Joka tapauksessa me olemme päätöksemme tehneet ja  Kiaa ei syksyllä laiteta vielä normaaliin kouluun vaikka se maan tapojen mukaista olisikin. Ja vaikka se myöhemmin takaisikin opiskelupaikan samaisessa koulussa. Tällä hetkellä olemme erittäin tyytyväisiä pieneen Montessori-kouluumme, jossa Kia on viettänyt tämä lukuvuoden. Montessorimetodi, pienet ryhmät, perhemäinen tunnelma ja päivien pituus ovat ennen kaikkea tärkeimpiä tekijöitä. Koulussa on joustava aikataulu eli jokainen perhe valitsee aikataulun omien tarpeidensa mukaan klo 7.30-16 välillä. Tällä hetkellä Kia viettää koulussa vain klo 9-13, joka mielestäni on 3-vuotiaalle täysin riittävä määrä. Ja siinä ajassa on mukana myös lounaan nauttiminen sekä vaatteidenvaihto ja hampaiden pesu tuokio.

Koulumaksu Montessorikoulussa on 380 € kuukaudessa ja lisäksi ruokailusta maksamme 4.10€ päivässä. Lapset voivat toki tuoda kouluun myös omat eväät ja syövät ne sitten yhteisessä ruokailussa muiden lapsien kanssa. Mutta itse koemme, että näin on helpompaa ja sitä paitsi koulun tarjoama ruoka on varsin monipuolista. Tarjolla on aina alkukeitto (yleensä jonkinlainen vihannessosekeitto tmv.) ja sitten pääruoaksi on joko pastaa, riisiä tai lihaa/kalaa/kanaa/linssejä, papuja tmv. kasvisten kera. Ja jälkiruokana on vuorotellen jogurttia tai hedelmää.

Miksi Kia ei sitten ole kokonaan kotihoidossa? Ihan siksi, että koemme tärkeäksi sen, että 3-vuotias viettää jo aikaa muiden lasten kanssa. Täällä kun ei ole mitään avoimia päiväkoteja / puistotoimintaa / kerhoja tmv. joissa kotona oleva lapsi voisi käydä. Ja koska suurin osa lapsista on joko päiväkodissa tai koulussa niin esim. leikkipuistot ammottavat tyhjyyttään koko päivän aina klo 16 asti. Koemme myös, että Montessori-menetelmä opettaa sellaisia arvoja, jotka meille ovat tärkeitä. Kuten periaatteena on: "auta minua tekemään itse". Haluamme Kiasta itsenäisen, hyvät tavat ja hyvän omantunnon omaavan sosiaalisen ihmisen.

Tulevaisuudessa koulun vaihto on edessä sillä Montessori-koulussa on opetusta tällä hetkellä tarjolla ainoastaan 6-vuotiaaksi asti. Mutta onneksi valintaa ei tarvitse tehdä juuri nyt vaan ehdimme rauhassa tutustua vaihtoehtoihin, voimme käydä vierailemassa eri kouluissa ja vasta sitten päättää, että mikä olisi sopivin vaihtoehto Kialle. Kaikista ideaalin vaihtoehto olisi tietysti englanninkielinen tai kaksikielinen Montessori-peruskoulu mutta valitettavasti sellaista ei vielä tältä saarelta löydy. Mutta kuka ties vaikka 3 vuoden päästä sellainenkin vaihtoehto on jo tarjolla...

----------------------------------------------------------------------------------------------------------

FAKTAA ESPANJALAISESTA KOULUTUSJÄRJESTELMÄSTÄ
Esiopetus (educacion infantil) on vapaaehtoista ja maksutonta 3-6 vuotiaille kaikissa valtion varoin tuetuissa julkisissa oppilaitoksissa (ehkä maksuttomuus on syynä siihen, että valtaosa laittaa lapset kouluun jo 3-vuotiaana sillä näin ei tarvitse palkata erikseen lastenhoitajaa. Nimittäin päiväkodit täällä on tarkoitettu ainoastaan alle 3-vuotiaille). 

Perusasteen koulutus (Educación Básica) kestää kymmenen lukuvuotta. Siihen kuuluu kaksi eri oppivaihetta: 
  • ensimmäisen asteen koulutus 6-12 vuotiaille (Educación Primaria) ja 
  • alempi toinen aste 12-16 vuotiaille (Educación Secundaria Obligatoria, ESO). 
Perusasteen koulutuksen päätyttyä oppilaat saavat ensimmäisen virallisen päättötodistuksen (el título de Graduado en Educación Secundaria Obligatoria), jolla voi hakea ylempään toisen asteen koulutukseen tai työelämään. 

Ylempi toisen asteen koulutus (Educación Secundaria Superior, bachillerato), Suomen lukiota vastaava,  suoritetaan samoissa oppilaitoksissa kuin  alempi toisen asteen koulutus. Koulutus kestää kaksi lukuvuotta, ja se suoritetaan yleensä 16−18 vuoden iässä. 
Ammatillinen koulutus (Formación Profesional de grado medio). Toisen asteen ammatillista koulutusta tarjoavat Centros integrados de Formación Profesional - ja Centros de referencia nacional -koulut. Korkea-asteen ammatillinen koulutus (Formación Profesional de Grado Superior) järjestetään samoissa julkisissa oppilaitoksissa kuin toisen asteen ammatillinen koulutus. Korkea-asteen ammattillisesta koulutuksesta valmistuneiden tutkintotaso on Técnico/a Superior en Formación Profesional. Ammatillinen koulutus on Espanjassa huomattavasti vähemmän arvostettua kuin Suomessa sillä melkeinpä kaikki haluavat saada yliopistotutkinnon vaikka sillä ei mitään ammattia saisikaan. 

Espanjassa korkea-asteen koulutus (Educación Superior) kattaa korkea-asteen ammattitutkinnot, yliopistotutkinnot ja korkea-asteen erikoistutkinnot (taideala, liikuntatieteet). Espanjassa ei ole suomalaisia ammattikorkeakouluja vastaavia oppilaitoksia. Yliopistoon haetaan yleensä espanjalaisen lukion päättötodistuksella (Título de Bachiller). Espanjalaisen hakijan tulee suorittaa pääsykokeet (Pruebas de acceso a la Universidad, PAU), jotka tunnetaan myös nimellä Selectividad. Pääsykokeiden kautta hakija voi päästä suorittamaan alempaa korkeakoulututkintoa. 


Espanjan yliopistot jaotellaan seuraavasti: 

  • Julkiset yliopistot (universidad pública) ovat valtioin varoilla tuettuja laitoksia. Espanjassa on noin 50 julkista yliopistoa.
  • Yksityiset yliopistot (universidad privada) ovat pääasiassa yksityisen sektorin rahoittamia, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Espanjassa on noin 20 yksityistä yliopistoa.
  • Etäyliopistossa (universidad no presencial) voi suorittaa alemman korkeakoulututkinnon ja jatko-opintojen (ensimmäisen ja toisen vaiheen) etäopintoja. 
Tutkintorakenne on kolmivaiheinen: 

Ensimmäinen vaihe: Grado-tutkinto (laajuus 240 ECTS-pistettä) on kestoltaan neljä vuotta. Siihen sisältyy lopputyö eli trabajo de fin de grado. 

Toinen vaihe: Máster-tutkinto (laajuus 60-120 ECTS-pistettä) suorittaminen kestää 1-2 vuotta. Ylempi korkeakoulututkinto koostuu erikoistumisopinnoista, joiden tarkoituksena on antaa opiskelijalle akateeminen, ammatillinen ja tieteellinen koulutus. Valmistunut saa tutkintotodistuksen título de Máster. 

Kolmas vaihe: tohtorin tutkinto (Doctorado) valmentaa tieteellisen tutkijan uralle. Opinnot koostuvat kahdesta jaksosta. Ensimmäinen jakso käsittää vähintään 60 ECTS-pistettä, ja se voi olla osana maisterin tutkintoa. Sitä seuraa tieteellisen tutkimuksen jakso, jonka lopputuloksena laaditaan väitöskirja, la tesis doctoral. Täysipäiväopiskeluna tohtorin tutkinnon voi suorittaa kolmessa vuodessa,  osa-aikaopintoina viidessä vuodessa.  

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kärjistettynä ehkä suurimmat erot ovat seuraavat:

1. Koulunaloitus ikä: Suomessa 7-vuotta kun taas täällä suurin osa aloittaa ahkeroinnin jo 3-vuotiaana.
    Valtaosa lapsista osaa lukea ja kirjoittaa siinä vaiheessa kun pakollinen oppivelvollisuus alkaa 6-vuotiaana.
    Tämä ei kuitenkaan takaa parempi tuloksia vaan todennäköisesti kyllästyttää lapset nopeammin. Koulun         keskeyttämisluvut Espanjassa ovat varsin korkealla.
 
2. Pitkät päivät koulussa: Täällä lapset vietttävät koulussa hyvinkin pitkiä päiviä kun taas Suomessa    
    koulupäivät esim. alakouluikäisillä ovat monesti 4-5 tuntia. Täällä näkee paljon 3-vuotiaita, jotka pääsevät     koulusta vasta klo 16 aikoihin ja koulupäivä on aloitettu jo 8.30. Täällä lapset eivät saa olla pitkään lapsia
    ja valitettavasti leikkiminen (joka on myös tärkeä osa kehitystä) jää hyvin vähäiselle huomiolle.

3. Oppilasmäärät: Toki Suomessakin oppilasmäärät luokissa ovat jatkuvasti noususuunnassa mutta täällä 30       oppilasta per luokka on täysin normaali määrä ja jopa 40 täysin mahdollinen.

4. Kotiläksyt: Suomessa kotiläksyjä on huomattavasti vähemmän kuin Espanjassa, jossa jopa alle 6-vuotiaat     saavat kotiläksyjä. Monet 10-vuotiaat saattavat viettää kotiläksyjen parissa jopa 3 tuntia päivittäin ja             lisäksi viikonloppuna saman verran. Moniko aikuinen tuo töistä kotiin yhtä paljon töitä???

5. Opetusmenetelmä: Suomessa on käytössä huomattavasti nykyaikaisemmat opetusmenetelmät ja lapsia
     pyritään opettamaan ajattelemaan sen sijaan että asiat opetellaan ulkoa. Täällä edelleen ulkoa opettelu on      yleisin tapa. Ja kokeita järjestetään täällä paljon.

6. Ammatillisen koulutuksen arvostus: Suomessa ajatellaan, että on tärkeää opiskella sitä alaa, joka  
    kiinnostaa ja jossa on hyvä. Tärkeää ei ole niinkään se tutkinto, jonka opiskelusta saa. Vaan se, mitä siellä    oppii ja minkälaista kokemusta saa työmarkkinoita varten.
    Täällä kuitenkin yliopistotutkinnolla on yliarvostettu asema ja kaikki haluavat päästä yliopistoon. Ja koska       koulutus yliopistoissa on hyvin teoreettista ja harvat pyrkivät edes keräämään työkokemusta  
    opiskeluaikana, on työpaikan saanti yliopistopapereilla monesti todella vaikeaa. Ammatillinen koulutus on       vielä lasten kengissä verrattuna Suomen vastaavaan ja sen arvostus myös erittäin vähäistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti