torstai 29. toukokuuta 2014

Dia de Canarias - Kanarian päivä

Aina 30.5. vietetään täällä Kanarialla saarten omaa "itsenäisyyspäivää" eli Kanarian päivää, dia de Canarias. Kyseinen päivä on tärkeä juhlapäivä paikallisille ja yleinen pyhäpäivä kaikilla saarilla. Periaatteessa päivällä juhlistetaan Kanarian oman parlamentin perustamisen vuosipäivää mutta ennen kaikkea päivällä halutaan tuoda esille Kanarian saarten yhtenäisyyttä ja omia perinteitä. Käytännössähän Kanarian saarilla, sen asukkailla ja perinteillä, ei ole kauheasti tekemistä itse Espanjan kanssa. Alunperin nimittäin saaria asuttivat alkuperäisasukkaat eli guanchit, jotka ovat näillä saarilla asustaneet jo kukaties kuinka kauan. Ja espanjalaiset valloittajat tänne saapuivat vasta 1400-luvun alussa. Tästä syystä paikalliset täällä tuntevat olevansa ennen kaikkea canarioita eli kanarialaisia ja sitten vasta espanjalaisia. Historiallisista syistä saaret kuitenkin kuuluvat Espanjalle sillä alue oli ensimmäinen siirtomaa-alue, jonka Espanja valtasi.


Saaret kuitenkin saivat kauan kaivatun autonomisen aseman vuonna 1982 ja tästä syystä Kanarian päivää nykyään siis vietetään. Saaret pääasiassa vastaavat täysin omasta hallinnostaan eli Kanarian saarten hallitus, cobierno de Canarias, päättää saarten omista asioista. Lisäksi saarialue on jaettu kahteen eri maakuntaan - Santa Cruz de Tenerifen maakuntaan kuuluvat läntiset saaret (El Hierro, La Palma, La Gomera ja Teneriffa) ja Las Palmasin maakuntaan kuuluvat itäiset saaret (Gran Canaria, Fuerteventura ja Lanzarote). Lisäksi jokainen saari on oma hallintoalueensa eli kaikilla saarilla on oma hallitus, cabildo insular, joka päättää aina kyseisen saaren omista asioista. Ja lisäksi jokainen saari koostuu vielä pienemmistä kunnista, joista jokaisella on myös oma hallintonsa. 

Kanarian saarten alkuperäisasukkaat ovat siis täysin eri perimää kuin itse espanjalaiset. Tosin väki on jo vuosisatojen aikana sekoittunut mantereen asukkaitten kanssa melko hyvin. Mutta toki löytyy edelleen sukuja, jotka ovat täysin kanarialaisia. 

Perinteet ja tavat poikkeavat paljon Espanjan vastaavista ja näitä saarten omia "rikkauksia" täällä vaalitaan melko suurella rakkaudella. Kanarian päivää juhlitaan monin eri juhlallisuuksin kaikilla saarilla ja tärkeintä näissä juhlissa on perinteiden vaalinta. Tarjolla on kanarialaista ruokaa, soitetaan paikallista musiikkia, tanssitaan perinteisiä tansseja ja kaikki tapahtuu perinnevaatteet päällä. Näitä vanhoja perinteitä tuodaan myös esim. kouluissa hyvin merkittävästi esille ja esim. Kiankin koulussa on jo viime viikolla aloitettu näistä perinteistä puhuminen. Vieraana oli mm. yhden opettajan isä, joka hallitsee vihellyskielen sekä paimenhypyt. Sen verran ikimuistoinen kokemus oli, että ainakin Kia vielä monen päivän jälkeen puhui näistä molemmista. 

Eilen oli puolestaan vuorossa minun järjestämäni tilaisuus lapsille, jossa valmistamme gofiopallukoita. Tyypillistä paikallista "herkkua", joka perinteisesti valmistetaan gofiosta eli  paahdetusta maissijauhosta, manteleista sekä banaanista tai hunajasta. Etenkin pula-aikoina gofio on ollut tärkeä ravinto paikallisille sillä se on ollut halpaa ja ravitsevaa.

Aloitimme laittamalla kulhoon reilua ruokalusikallista gofio-jauhoa sekä ruokalusikallinen mantelirouhetta. Ja lopuksi loraus (1-2 ruokalusikallista) kondensoitua maitoa. Itse en pidä gofion ja banaanin yhdistelmästä joten käytimme sen sijaan kondensoitua maitoa makeutta ja kosteutta tuomaan. Paljon parempaa! 

 Taikinasta muotoilimme käsin pieniä palloja, joita jokaiselle tuli 3 kappaletta. 










Nämä pallukat sitten jokainen sai koristella haluamallaan tavalla. Niitä pyöriteltiin mm. kookoshiutaleissa, kaakaojauhossa sekä sokeri-kaneliseoksessa. Ja päälle laitettiin koristeeksi sini-valko-keltaisia (kanarian värit) suklaarakeita. Ja lopputulos sitten vietiin kotiin herkuteltavaksi! 





Tänään koulussa vietettiin aikaistettua kanariajuhlaa eli lapset menivät kouluun perinneasuihin pukeutuneina. Ja tämä perinne on tosiaan käytössä melkeinpä kaikissa kouluissa täällä - ei väliä, että onko koulu julkinen, yksityinen tai uskonnollinen. Sen verran ylpeitä täällä ollaan kanarialaisuudesta.

Kia omassa mekossaan valmiina juhlaan. Valitettavasti oli sen verran viileä päivä, että aamulla piti vetää neuletakki päälle, joten kaunis pusero ei näy kokonaisuudessaan. Mutta yritetään huomenna ottaa parempi kuva Kanarian päivän kunniaksi. Onhan neidillä aihetta juhlaan sillä hän on perheemme ainoa aito kanarialainen. Tai oikeastaan majorera eli Fuerteventuralla syntynyt :-)


Huominen perjantai sitten on se "virallinen" juhlapäivä eli dia de Canarias. Ja täällä se on virallinen pyhäpäivä eli huomenna ei ole koulua eivätkä kaupat auki. Meillä kotonakin juhlitaan mutta ei kanarianpäivää vaan Kian syntymäpäivää. Virallinen päivähän on vasta maanantaina mutta huomiseksi on kutsuttu ystäväperheet lapsineen paikalle. 

Tässä vielä  muutamia Kanarian saarten erikoisuuksia:

Lucha Canaria eli kanarianpaini
Erikoinen sumopainin ja normaalin painin yhdistelmä. Areena on pyöreä, hiekkapohjainen kenttä ja vastakkain aina kaksi painijaa. Tehtävänä on horjuuttaa toisen tasapainoa niin, että joku vartalonosa koskee maata (jalkojen lisäksi). Painiote on yleensä sellainen, että toinen käsi on hartialla ja toinen vastustajan housunlahkeessa.


gofio eli paahdettu jauho
Kanarialaisen ruokavalion perusta on gofio eli käytännössä paahdetusta viljasta valmistettu jauho. Voidaan valmistaa mm. ohrasta, maissista tai vehnästä. Ensin jyvät paahdetaan ja sitten vasta jauhetaan. Aikoinaan tietysti jauhettiin laavakivistä tehdyillä jauhinkivillä mutta nykyään löytyy kaupoista ihan teollisestikin valmistettuja jauhoja. 

Gofiota voidaan nauttia monella eri tapaa, niin makeana kuin suolaisena. Esim. sopan päälle siroteltuna tai aamupalalla / välipalana maidon ja hedelmien kera. Sitä voidaan myös sekoittaa kuumaan liha/kala/kasvisliemeen ja tästä syntyneestä tahnasta muotoillaan pitkulainen rulla eli pella de gofio. Siitä sitten leikataan sopivan kokoisia paloja tai pyöritellään palloiksi ja syödään sitten sellaisenaan. Makea versio saadaan sekoittamalla jauho johonkin makeaan esim. banaaniin, palmusiirappiin, hunajaan tmv. Ja samalla tavalla muotoillaan ja syödään kuin suolaiset versiot. 


silbo eli vihellyskieli
La Gomeran saarella esiintyv kieli, joka on viestimistä viheltämällä. Linnunlaulua muistuttava kieli oli hyödyllinen vaikakulkuisessa maastossa aikana, jolloin ei vielä ollut muita viestintälaitteita. Äänen kantama saattoi olla jopa 3 km. 


salto del pastor eli paimenhyppy
Kanarian saarten maasto on aina ollut suht vaikeakulkuista (laavaa, vuoristoa, kuivia joenuomia jne.) joten alkuperäisasukkaat kehittivät erikoisen keppihyppy-tekniikan paikasta toiseen siirtymiseen. Tätä käyttivät etenkin paimenet, joiden piti liikkua eläinten perässä näppärästi luonnossa. Pitkää, puista keppiä apuna käyttäen he hyppivät yli kiviaitojen, laavamuodostelmien, kuivien joenuomien jne.


bola canaria eli paikallinen petankki
Jalkapallon ja kanarianpainin ohella yksi suosituimmista lajeista paikallisten keskuudessa. Etenkn vanhempi väki harrastaa lajia aktiivisesti. Lajia pelataan pääasiassa joukkueittain, joissa yleensä 4 pelaajaa. Ja yhdellä joukkueella on aina 12 palloa käytettävissä. Joukkue joka saa eniten palloja lähemmäksi ns.pikkupalloa, on voittaja. Yleensä pelattavat pallot ovat punaisia ja vihreitä. 



timple eli paikallinen kitara
Tyypillisin soitin Kanarian saarilla on pienikokoinen (yleensä n. 38-40cm pitkä) viisikielinen timple-kitara, jolla soitetaan etenkin paikallista musiikkia. Muuta säestystä ei tarvita. Laulut kertovat yleensä saarista, asukkaista ja heidän elämästään. Laulajista ja timplekitaristeista kootut ryhmät (parranda) ovat suosittuja etenkin itäisillä saarilla eli Fuerteventuralla, Lanzarotella ja Gran Canarialla. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti