keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Byrokratiaaaaaa, huh...

Taas on parin päivän ajan pitänyt ihmetellä, että miten tämä maa pysyy pystyssä.Kun pienen ja yksinkertaisen asian hoitamisesta on tehty näinkin hankalaa niin mitä se onkaan, jos on isompia  ja vaikeampia asioita hoidettavana. BYROKRATIA - sitä täällä rakastetaan! 

Tällä kertaa meidän piti käydä paikallisessa terveyskeskuksessa varaamassa Kialle 3-vuotis lääkärintarkastusaika. No, Suomessahan homma käy yksinkertaisesti - vaikka olisitkin muuttanut toiselle paikkakunnalle. Väestörekisteri pitää huolen, että tiedot ovat viranomaisilla oikein. No, täällä homma ei toimi yhtä yksinkertaisesti eli joka ikiseen paikkaan pitää aina ilmoittaa muuton jälkeen. Ja sehän ei välttämättä ole mikään yksinkertainen asia... 

Esim. tänne muuton jälkeen kävin tekemässä muutoksen Residencia-korttiin. Täällähän kaikkien ulkomaalaisten tulee ilmoittautua residentiksi, jos viettää maassa yhtäjaksoisesti yli 3 kuukautta. No, itse olen ollut residentti jo noin 10 vuotta mutta se ei todellakaan tehnyt hommasta yhtään helpompaa. Kun viime heinäkuussa tätä urakkaa hoidin, siihen meni kaikkiaan kaksi päivää kun jonottelin eri puolelle, hain erilaisia todistuksia leimoineen, kävin maksamassa veroja pankkiin, ottamassa kopioita joka ikisestä paperista jne. Siellä sitten kaikkin afrikkalaisten ym. siirtolaisten kanssa jonottelin poliisiasemalla, jotta saisin asian hoidettua. Asiaa ei nopeuttanut / helpottanut edes se fakta, että minulla on espanjalainen puoliso ja hänen kanssaan yhteinen lapsi. Meidät on merkitty libro de familiaan eli perhekirjaan. Meillä on todistus yhdessä asumisesta vuodesta 2008. Ei, vasta kun hommasin vakuutusyhtiöstäni todistuksen siitä että minulla on yksityinen sairasvakuutus, oli homma selvä. Huh, huh... 

Tuon urakan jälkeen en ole vähään aikaan halunnut olla tekemissä espanjalaisen byrokratian kanssa. Kunnes se hetki taas koitti eilen. Niinpä rohkeasti marssimme lähimpään terveyskeskukseen, jossa jopa pääsimme suht nopeasti vastaanotolle. No, kävi ilmi että meilläpä ei ollutkaan mukana todistusta, jossa mainitaan että kuulun espanjan sosiaaliturvaan. Ei riittänyt se, että minulla on jo voimassa oleva tarjeta sanitaria eli paikallinen kela-kortti. Tätä ei ohjeissa edes mainittu - mukaan käskettiin ottaa vain NIE eli ulkomaalaisen henkilönumero sekä empadronamiento eli todistus täällä asumisesta. No, toimisto meni tietysti kiinni klo 14 joten ei muuta kuin tänään uudestaan asiaa hoitamaan. Tänään jonoa oli hieman enemmän mutta noin 20 min jonotuksen jälkeen pääsimme vastaanotolle. Ja niinpä sitten kävi ilmi että kyseinen terveyskeskus ei olekaan meidän terveyskeskuksemme vaikka se onkin meitä lähinnä oleva. Ja vaikka ystävämme, jotka asuvat naapuritalossa, kuuluvat kyseisen terveyskeskusen piiriin. Joten ei muuta kuin suunta toiseen terveyskeskukseen, joka itse oli lähempänä näiden meidän ystävien asuntoa kuin meidän. No, ilmeisesti näitä rajoja on vedetty pienessä sangriahiprakassa.. 

No, onneksi autolla pääsee nopeasti ja helposti (kävellen aikaa olisi mennyt helposti yli 30 minuuttia) ja ajattelimme että ei muuta kuin tiskille ja asia on selvä 10 minuutissa. Vaan eipä olekaan... Nimittäin sitä varten, että osoite muutetaan ja meidät kirjataan tähän kyseiseen terveyskeskukseen asiakkaaksi, pitää varata erikseen aika. Eikä siis riitä, että on yksi ajanvaraus vaan saimme tulevalle perjantaille kolme aikaa - jokaiselle oma! Ehkäpä silloin siis saamme asian hoidettua. Tai sitten pitää vielä hoitaa se itse lääkärin ajanvaraus, joka ei tietenkään onnistu paikanpäällä vaan sitä varten pitää soittaa erilliseen puhelinnumeroon.

Pysyttekö perässä? En minäkään aina... Onneksi on pitkällä pinnalla varustettu puoliso, joka jaksaa hoitaa paperiasioita ja rauhoittaa hieman hermojaan menettänyttä suomalaistyttöä... Espanja ja espanjalaiset vain ovat niin eri maata kuin me suomalaiset. Täällä ihmiset ovat tottuneet tähän, koska näin on asiat aina olleet. 

Eikä Espanja ole hankala maa vain ulkomaalaisille.  Vaan se on sitä myös lukuisille espanjalaisille. Minimipalkka on tällä hetkellä noin 600 euroa kuukaudessa, vakituiset työsopimukset ovat tällä hetkellä verrattavissa lottovoittoon, äitiysloma loppuu 3 kk jälkeen jonka jälkeen lähes kaikkien äitien on palattava töihin ja laitettava lapset päiväkotiin, julkisissakin kouluissa koulutarvikkeet, koulupuvut, kuljetukset ja ateriat pitää jokaisen maksaa itse, opintotukia ei tunneta eikä yleensäkään muitakaan tukia (esim. yksinhuoltajat tai vammaiset eivät käytännössä saa mitää tukia tai avustuksia). Peruseläke on reilut 400 euroa kuukaudessa. Ja valitettavan monille työssäkäyville työntekijä määrittelee ehdot - tehdään töitä 6 päivää viikossa ja jopa 12 tunnin työpäiviä minimipalkalla ilman työsopimusta. Valitettavasti tätä on monen espanjalaisen arki tällä hetkellä. 

Espanja on kuitenkin upea maa, lukuunottamatta politiikkaa ja byrokratiaa. Täällä asiat ovat ihan hyvin, ainakin niin kauan kun sinulla on rahaa. Itse asiassa voisin välttää koko terveyskeskukseen astumista sillä yksityksellä sairasvakuutuksella voin käydä hoitamassa asiani mukavasti yksityisellä lääkäriasemalla tai sairaalassa. Jopa synnyttää voi yksityksessä sairaalassa ja vakuutus maksaa kulut. Fuerteventuralla jo totuimme tähän sillä Kia kävi yksityisellä lääkärillä noin pari kuukauden välin tarkastuksessa sillä terveyskeskuksessamme ei ollut yhtään "oikeaa" lastenlääkäriä. Ja puhutaan kuitenkin 10 000 asukkaan kaupungista! 
Parhaat lääkärit suuntaavat valmistumisen jälkeen suurimpiin kaupunkeihin ja isoimpiin sairaaloihin sekä yksityiselle puolelle. Sinne missä raha virtaa. Mutta maan kaukaisimpiin kolkkiin on vaikea löytää päteviä lääkäreitä. Tosin sama ongelma taitaa olla Suomessakin. 

Mutta Suomessa sentään pätevää hoitoa löytyy yleensä suht kohtuullisen etäisyyden päästä. Täällä Kanarialla ei olla yhtä onnekkaita. Esim. Fuerteventuralla kaikilla lääkäreillä ei todellakaan ollut kunnon pätevyyttä hoitamaansa tehtävään.  Tästä syystä esim. Fuerteventuran saarelta lähes kaikki vaikeammin sairaat lähetetään hoitoon tänne Gran Canarialle. Kaikki isommat leikkaukset hoidetaan kaikki naapurisaarella kuten myös syöpähoidot. Ja esim. vastasyntyneiden teho-osastoa ei Fuerteventuralta löydy. Näissä tapauksissa voi käydä niin, että äiti jää hoidettavaksi Fuerteventuran sairaalaan kun lapsi lähetetään naapurisaarelle.  

Onneksi täällä Gran Canarialla asiat ovat paremmin. Terveydenhuolto ja koulutus ovat tärkeimmät syyt siihen, että muutimme tänne ihan mielellämme. Vaikka taakse jäi Fuerteventuran paratiisisaari... Kuten jo aikaisemmin totesin, kaikkea ei voi aina saada... 

Tässä vähän faktaa terveydenhuollosta täällä:

-Pari ensimmäistä vuotta seuranta on neuvolassa melko säännöllistä. Ensimmäisen vuoden aikana käyntejä on säännöllisesti - 1kk, 2 kk, 4 kk, 6 kk ja 9 kk iässä. Seuraavana vuonna käydään 15 kk, 18 kk ja 24 kk iässä. Sitten on vuorossa 3-vuotiskäynti mutta sitä seuraava onkin sitten 6- vuoden iässä. Rokotukset kuuluvat terveydenhuolto-ohjelmaan kuten Suomessa

-käytössä omalääkäri-järjestelmä eli samalla kun ilmoittautuu terveyskeskukseen, niin jokaiselle määrätään omalääkäri. 

-Lääkärikäynnit ja sairaalahoidot maksuttomia. Myös valtaosa lääkkeistä korvataan. Espanjassa käytetään 25 % sairaanhoidonbudjetista lääkkeisiin ja tämä on korkein prosentti koko Euroopassa. Fakta on, että lääkkeitä määrätään monesti ihan turhaan. Espanja onkin maailman toiseksi eniten lääkkeitä kuluttava maa! Osasyynä ovat ns. lääkkeiden kauppaajat eli lääkeyhtiöiden edustajat jotka suoranaisesti lahjovat lääkäreitä. Lääkärit myös kiireessä ottavat helposti reseptivihkon esiin ja näin pääsevät asiakkaasta nopeasti eroon. 

- Ambulanssikuljetukset ovat maksuttomia 

- Hammashoito ei kuulu julkisen terveydenhuollon piiriin vaan kaikki kulut maksetaan itse





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti