lauantai 12. huhtikuuta 2014

Rauhallinen viikonloppu reissua odotellessa

Ipad on ladattu täyteen uusia ohjelmia Kialle, puhelimen elisa-sovelluksessa on uusia kuvaääni-kirjoja luettavaksi (lähinnä Miina ja Manu -kirjoja), kirjakaupasta on ostettu muutamia tarra/puuhakirjoja lentoa varten ja kohta on aika pakata myös matkalaukut. Tai oikeastaan ihan vain käsimatkalaukut sillä aiomme tälläkin kertaa selvitä pelkästään niillä. Eli molemmille 10kg käsimatkalaukut ja niihin sitten pitäisi mahtua kaikki mitä seuraavan kahden viikon aikana Suomessa tarvitsemme. Enkä usko, että edes on mikään ongelma. Sen verran rutiinia on vuosien mittaan tullut matkustamisesta ja pakkaamisesta että aika tarkkaan tietää, että mitä kannattaa ottaa mukaan. Opasvuosinahan koko elämä käytännössä kulki kolmessa matkalaukussa eli 60kg tavaraa, joita sai kohteesta toiseen kuljettaa mukanaan firman maksamana. Ja siihen piti sitten mahtua kaikki - myös työvaatteet ja kengät, joista tuli helposti jo 20 kg tavaraa.

Itse vaatteiden pakkaus saa kuitenkin jäädä huomiseen. Tänään otimme rauhallisesti ja touhuilin Kian kanssa sillä neiti on toipumassa ensimmäisestä oksennustaudistaan. Olemme olleet tosi onnekkaita sillä Kia on tähän asti selvinnyt melko vähäisellä sairastamisella ja nyt tosiaan iski sitten ensimmäinen vatsatauti. Emme tiedä, että saiko jostain ruoasta vai iskikö joku virus. Torstai-perjantai yöllä klo 01 alkoi oksentaminen ja yö menikin sitten siinä puuhassa. Mutta vähällä selvisimme sillä likapyykkiä tuli yhden tyynyliinan verran. Itse torkuin koko yön Kian huoneessa, joten olin aina skarppina ämpärin kanssa vieressä kun puolen tunnin välein pahoinvointi neidille iski. Aamulla neidin olo alkoi jo vähän helpottamaan ja pikkuhiljaa päivän mittaan kerrat vähenivät. Ja viimeinen pahoinvointi iski eilen iltapäivällä klo 17. Sen jälkeen olo koheni yllättävän nopeasti vaikka neiti ei oikeastaan mitään suostunut edes syömään koko päivän aikana. Mutta neste meni kiitettävästi alas ja se varmasti nopeutti toipumista. Vähän perunalastuja neiti sentään suostui syömään ja ehkä niiden suolat myös vähän auttoivat parantumisessa. Enpä tiedä.. Itselle ei  ehkä olisi tullut ensimmäisenä mieleen syöttää perunalastuja mutta sellaisen vinkin sain ja näytti ainakin tällä kertaa toimivan. Noita apteekin valmiita liuoksia kun Kia ei suostu nauttimaan. Nesteenä meni vettä sekä Aquariusta eli isotonista urheilujuomaa.
Selvisimme siis käytännössä 15 tunnin vatsataudilla - ainakin Kian osalta. Nyt sitten vaan täytyy toivoa, että tauti ei tartu minuun sillä ylihuomenna olisi edessä pitkä matkustuspäivä.

T'änään neiti oli jo aamusta lähtien täynnä energiaa mutta silti otimme hieman normaalia rauhallisemmin. Onneksi päiväkin oli tylsän harmaa, pilvinen ja sateinen (taas vaihteeksi...), joten ei harmittanut vaikka päivä menikin enemmän ja vähemmän sisätiloissa. Toki iltapäivällä suunnistimme hieman ulkoilmaan reippailemaan, sateesta huolimatta. Pitäähän tuota energiaa kohta päästä purkaamaan sillä 1.5 päivää sisätiloissa ei ole normaalia meidän neitokaiselle. Aamupäivällä purimme energiaa joogaamalla sillä netissä on hauskoja lasten joogavideoita. Ne kestävät vain 15-20 minuuttia joten pienempikin jaksaa keskittyä puuhaan. Ja videot on tietysti tehty lasten ehdoilla eli liikkeet lapsille sopivia ja homma etenee tarinan muodossa. Kialla olisi toki koulussakin mahdollisuus aina maanantaisin osallistua joogatunnille mutta toistaiseksi olemme tyytyneet näihin kotituokioihin.


Lounasta odotellessa neiti päätti vielä tehdä oman jumpparadan ja siihen kuului mm. hyppelyitä erilaisten tavaroiden yli, ryömintää huonekalujen alitse sekä roikkumista nojatuolin selkänojassa. Kovasti odotamme syksyä kun Kia vihdoin ja viimein voi 3-vuotta täytettyään osallistua erilaisiin liikunta-aktiviteetteihin, joita täällä lapsille paljon järjestetään. Esim. kuntosalilla jossa käyn on myös valtava tarjonta erilaisia lastentunteja: jalkapalloa, karatea, minitennistä, jumppaa, temppukoulua, rytmistäkilpavoimistelua, balettia, uintia jne. Todennäköisesti ilmoitamme Kian pariin eri ryhmään ja neiti saa sitten itse päättää, että missä haluaa jatkaa vai haluaako missään. Mutta sen verran sporttinen typy on kyseessä, että varmasti johonkin lajiin kyllä tykästyy. Itse olen pienenä käynyt mm. satubaletissa, joten joku sen tyylinen voisi myös olla Kian prinsessa-ikäkaudelle hyvä ratkaisu. Toisaalta neiti kaipaa kyllä yleensä vauhtia ja actionia, joten joku temppukoulu voisi myös olla hyvä vaihtoehto. Nämä kuitenkin alkavat vasta syyskuussa, joten siihen asti temppuilemme kotosalla. Ja koulussa on kerran viikossa psykomotoriikka-tunti, jossa liikunnan ja leikin avulla lapset saavat kokemuksia omasta kehostaan, pystyvyydestään ja itsestään suhteessa ympäristöön. Tänä vuonna on ollut vain tunti viikossa mutta ilmeisesti syksyllä aloittavat jo kahdella viikkotunnilla. Nämä psykomotoriikka-tunnit ovat hyvin yleisiä paikallisissa kouluissa jo 3-vuotiaasta lähtien ja yleensäkin koulut järjestävät paljon erilaisia liikunta-aktiviteetteja oppilailleen. Esim. Amerikkalaisessa koulussa, johon kävimme muutama kuukausi sitten tutustamassa, oli tarjolla mm. jalkapalloa, koripalloa, lentopalloa, joogaa, judoa, uintia, jousiammuntaa, juoksua, ratsastusta ja tanssia. Ja monissa kouluissa valinnanvaraa on vielä enemmän. Nämä toki ovat vapaaehtoisia aktiviteetteja mutta valtaosa lapsista osallistuu ainakin yhteen, jos ei jopa useampaan aktiviteettiin viikottain. Täällä koulut ovat tärkeässä asemassa lapsien liikuttajina sillä Suomen kaltaista urheiluseuratoimintaa on täällä huomattavasti vähemmän.


Tänään lounaaksi nautimme kasvis-tofu-nuudeli wokkia. Maistuvaa pikaruokaa tilanteisiin kun ei kokkaaminen huvita tai siihen ei ole aikaa. Porkkana, sipuli, paprika ja tofu seesamöljyn kera wokpannuun, mausteet sekaan, nuudelit päälle ja syömään.


Eilen piti kokata myös pikaruokaa, koska Kian vatsatauti vei meistäkin energiat. Eikä jääkaapissa ollut tietenkään yhtään mitään. Ei siis minkään sortin proteiinia. Siispä söimme lounaaksi Jesuksen kanssa spaghetti aglio e olio elikkäs valkosipulilla, chilillä ja oliiviöljyllä maustettua pastaa. Maailman yksinkertaisin ruokaa mutta niin herkullista.
 Aika hiilihydraattipitoista pikaruokaa on syöty siis viime päivät ja se kyllä tuntuu jo kropassa. Varsinkin kun eilen illalla menimme vielä tilaamaan vakio-japanilaisesta parit sushilaatikot kotiin tuotuna. Nyt pitäisi laittaa stoppi tuolle "herkuttelulle" ettei tule tavaksi. Ja varsinkin kun edessä on vielä suomi-loma, jossa aina tulee vähän lipsuttua normi-ruokavaliosta. Mutta pitää vaan Suomessakin ahkerasti lähteä urheilemaan ja vähän yrittää katsoa, että mitä sitä suuhunsa laittaa.

Lauantain iltapalaksi nautittiin jamon serranoon käärittyä luomukananfilettä, jossa sisällä punaista pestoa ja vuohenjuustoa. Yleensä en ole mikään suuri kanaruokien ystävä mutta näin tehtynä maistui ihan hyvälle.


Nyt hetkeksi Australian Masterchefin maailmaan ja sitten unten maille. Huomenna Jesuksella on  vapaapäivä, joten päivä vietetään nauttien perhe-elämästä sillä edessä on parin viikon erossa olo. Jesus kun joutuu tällä kertaa jättämään Suomi-vierailun väliin työkiireiden vuoksi. Jos sitten kesällä pääsisimme taas koko perhe yhdessä reissuun. Ainakin loma-anomus on jätetty heinäkuun loppupuolelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti