perjantai 28. maaliskuuta 2014

Vauhdikas viikko takana ja edessä rauhallinen viikonloppu

Niin se viikko hurahti ja vieraat lähtivät keskiviikkona takaisin kohti Suomea. Toivottavasti vierailu oli antoisa vaikka loma oli varmasti hieman erilainen kuin "etelän" loma yleensä. Las Palmas kun on enemmän kaupunki- kuin rantakohde - ainakin näin talvella.. No, onneksi sentään etelässä paistoi, joten siellä kävimmekin sitten useampaan otteeseen viikon aikana. Kerran Amadoresin rannalla, kerran San Agustinin rannalla ja viimeiseksi vielä Anfi del Marin rannalla. Joka kerta aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpöä oli reilusti 25 astetta. Kun samaan aikaan Las Palmasissa oli 18 astetta ja pilvistä. Ei sitä kevättä/kesää edelleenkään näy vaikka kohta ollaan jo huhtikuussa! Tänään on tuuli puhaltanut oikein kunnolla ja sää ollut tosi kolea. Piti ihan laittaa tuulenpitävä ulkoilutakki päälle, kun Kian kanssa suuntasimme iltapäivällä leikkipuistoon. Ja silti oli sen verran viileää, että 45 minuuttia kauemmin ei siellä voinut olla. Voi Las Palmas! Tuli muuten aamulla vaatteita valitessa mieleen, että ensimmäistä kertaa sitten Suomesta lähdön jälkeen (syksyllä 2001) olen käyttänyt pitkiä housuja putkeen joka päivä viimeiset neljä kuukautta! Fuella tuli ehkä pari kertaa kuukaudessa laitettua pitkät housut mutta muuten kyllä pärjästi talvetkin shortseilla mutta täällä ei marraskuun jälkeen ole tullut mieleenkään laittaa shortseja jalkaan. Paitsi silloin kun olemme suunnanneet saaren eteläosaan - siellähän paistaa ja tarkenee. Höh!

Myös ystävien lomaviikkoon mahtui yksi pilvinen päivä jolloin ei aurinkoa löytynyt edes etelästä. Niinpä suuntasimme sunnuntai-retkelle länsirannikolle, pieneen Agaeten kalastajakylään. Siellä lapset touhusivat hetken aikaa laavahiekka/kivirannalla ja pilvisestä säästä huolimatta heillä oli oikein hauskaa.



Kylä itsessään on hyvin kaunis ja tuo monin paikoin mieleen Fuerteventuran kalastajakylät. Pienen rantakadun varrella oli lukuisia ravintoloita, joista yhdessä nautimme pienen lounaan. Valitettavasti ruokatarjonta ei ollut sieltä parhaasta päästä mutta paikka sattui olemaan ensimmäinen joka tuli vastaan kun sadekuuro yllätti, joten sen enempää emme lähteneet vaihtoehtoja katselemaan. Mutta varmasti kylästä löytyy jokunen oikein hyvä kalaravintola. Ensi kerralla tutkailemme vaihtoehtoja paremmin.

Yksi viikon parhaista päivistä vietettiin tiistaina kun suuntasimme heti aamusta Anfi del Marin rannalle. Siellä emme olleet aikaisemmin käyneet mutta varmasti palaamme paikalle. Kyseessä on saaren toinen valkosista rannoista, myös rakennettu sellainen. Tänne hiekka on tuotu Karibialta asti ja sen kyllä huomasti. Hiekka oli todella vaaleaa ja hienoa. Ranta itse asiassa kuuluu isolle lomaosake-ketjulle, jolla on lukuisia hotelleja rannan vieressä. Mutta ranta on ihan yleisessä käytössä ja maksuton. Pienihän se on eli viikonloppuisin ei varmaankaan paikalle kannata suunnata. Tai kesällä. Mutta näin maaliskuun arkipäivänä ei liikaa väkeä rannalla ollut.

Mukaan pakkasimme myös uudet SUP-laudat (stand up paddle surf), jotka hankimme viime viikonloppuna. Olimme miettineet niiden ostamista jo pitkään ja kun sopivat sattuivat tarjolle niin pakkohan ne oli hankkia. Ja varmasti niistä tulee paljon iloa olemaan täällä. Varsinkin kun leijasurffaus täällä taitaa jäädä aika vähiin. Kyseessä on pumpattava lauta eli tyhjänä menee pieneen tilaan eikä painoakaan ole niin paljon kuin ihan kunnollisessa SUP-laudassa. Pääsimme heti testaamaan lautoja mitä parhaissa olosuhteissa ja olemme erittäin tyytyväisiä ostoksiin.



                                        Kiakin pääsi rantapäivää viettämään koulupäivän sijasta.

Torstaina olikin sitten paluu taas "arkeen". Siivousta, pyykkäystä, silittämistä jne - asioita, jotka viime viikolla jäivät vähän vähemmälle huomiolle. Toki aamulla ehdin Kian koululla pitämään lapsille taas leivontatuokiota. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä sämpylöitä mutta viime hetkellä vaihdoin reseptin helpompaan eli kauralastuihin. Ehkä sitten seuraavalla kerralla niitä sämpylöitä.

Hienoja kauralastuja lapset saivat aikaiseksi ja lounaan päätteksi pääsivät niitä sitten maistamaan. Ja keksejä valmistui itse asiassa sen verran paljon, että niitä riitti ihan koko koulun väelle. Ja reseptiä piti kirjoitella kaikille opettajille ja myöhemmin myös useille vanhemmille. Ilmeisesti kauralastut ovat uusi tuttavuus espanjalaisille. Ne ovatkin leivontaa helpoimmillaan ja oliiviöljyyn tehtynä ovat myös varsin terveellisiä. Ja kaurahiutaleiden ansiosta hyvin kuitupitoisia!

Kuvia en ole vielä koululta saanut mutta laitan niitä sitten kun jossain vaiheessa saan niitä käsiini. Itse kun en taaskaan ehtinyt kameraa ottaa käsiin sen parin tunnin aikana, jonka leivontaan käytimme. Tälläkin kertaa jaoimme ryhmän kahtia ja molemmissa oli viisi lasta sillä muutamia oli sairastelun vuoksi kotona. Vaikka lapsia oli vähemmän kuin viimeksi niin päätimme työskennellä pareittain koska näin lapset oppivat tärkeitä taitoja. Mutta uskomattoman hienosti nämä lapset kykenevät parityöskentelyyn eikä mukana ollut yhtään, joka olisi halunnut tehdä kaiken itse vaan sopuisasti jakoivat tehtäviä tai tekivät niitä yhdessä. Sitä oli ilo seurata. Samalla kun teimme taikinaa niin kävimme myös läpi aineksia paremmin - kokeilimme, haistelimme ja maistelimme. Tämä on tärkeä osa Montessori-kasvatusta eli lasten pitää päästä käyttämään kaikkia aistejaan.

Huomenna olisi itse asiassa koululla luento juuri aisteihin liittyen sillä aistivälineet ovat yksi Montessorimenetelmän viidestä valmistellusta osa-alueesta (käytännön elämän työt, aistivälineet, kieli, matematiikka ja kulttuuri/maantieto). Kukin osa-alue sisältää oman välineistönsä ja oppimateriaalinsa, joilla työskennellessään lapsi saa itse oivaltaa tehtävän ominaisen piirteen tai asian ytimen. Kaikki välineet ovat aina kauniisti esillä hyllyissä omilla paikoillaan - ne ovat aina ehjiä, siistejä sekä hyvässä järjestyksessä. Välineiden järjestys luo lapselle turvallisuutta ja auttaa lasta toimimaan ympäristössä itseohjautuvasti. Lapsia opastetaan huolehtimaan välineistä ja ne palautetaan aina samalle paikalle. Ympäristö on suunniteltu esteettisesti miellyttäväksi ja luokissa on myös taideteoksia lasten korkeudella, joita he voivat tutkia ja ihastella. Keskeisenä ajatuksena on antaa lapselle mahdollisuus tutustua itseään kiinnostaviin asiohin kokeillen, soveltaen, ihmetellen ja keksien. Ja merkittävään osaan nousevat kokemukset, havainnot, elämykset ja onnistumisen ilo.

Päivä päivältä uskon enemmän ja enemmän Montessori-menetelmään sillä alle 3-vuotiailla lapsilla vastaanottavainen mieli on tiedostamaton eli hän omaksuu kaiken ympäristössä kokemansa ja näkemänsä lainkaan sitä suodattamatta. Hän ei myöskään vielä kykene valikoimaan, mitä hän haluaisi oppia vaan lapsi omaksuu ympäristössään esiintyviä asioita niin hyvässä kuin pahassa.



Koska takana on varsin hektinen viikko niin tuleva viikonloppu vietetään ihan rauhallisesti. Mitään suunnitelmia ei ole tehty seuraaville päiville vaan ne vietetään aika puhtaasti Kian ehdoilla. Eli touhutaan, askarrellaan, leikitään, pelataan, ulkoillaan ja varmasti myös leivotaan.

Tarkoitushan oli  suunnata Fuerteventuralle tänä viikonloppuna mutta valitettavasti sääennusteet eivät lupaa surffituulia, joten reissu jää odottamaan parempia kelejä. Tätä se on leijasurffarin arki - kun muut pakenevat rannoilta tuulen yltyessä, niin me suuntaamme sinne. Ja kun muut suuntaavat suurin joukoin rannalle tyynenä päivänä, niin meitä ei juuri rannalla silloin näe. Paitsi ehkä potkimassa kiviä... on nimittäin aika turhauttavaa suunnata suurin odotuksin rannalle kaikkien leijasurffikamojen kanssa ja sitten huomata, että tuulesta ei ole tietoakaan.

Ai niin.. pakko muuten vielä pakko mainita viikon erikoisuus:
Tämän viikon suurimpia puheenaiheita Kanarialla on ollut eilinen lento-onnettomuus, joka ei ollutkaan lento-onnettomuus. Uutisissa ehdittiin jo kertoa, että TUI-lentoyhtiön kone olisi tehnyt pakkolaskun mereen lähellä Las Palmasia. Joku vähemmän tarkkasilmäinen paikallinen oli soittanut hätänumeroon, että meressä on pakkolaskun tehnyt lentokone. Ja siitähän lähti melkoinen hulabaloo - paikalle ehtivät niin poliisi, palokunta, ambulanssi kuin merivartiosto. Jopa lentokentän lennonjohtotornista kiikareilla olivat katsoneet, että lentokonehan se siellä kelluu. Kunnes joku sitten tajusi soittaa lennonjohtokeskukseen, josta varmistivat että kaikki koneet ovat heillä kyllä ilmassa. Myöhemmin kävi sitten ilmi, että kyseessä ei ollutkaan lentokone vaan jonkinlainen nosturialus, joka oli hinauksessa. Toki kaukaa katsottuna se näytti huomattavan paljon lentokoneelta. Ja kun vielä samoihin aikohin oli kentältä noussut ilmaan keltainen TUI:n kone, niin siitähän soppa saatiin aikaiseksi.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti