torstai 20. helmikuuta 2014

Kuntosalilla hikoilua, asioiden hoitoa, montessori-luento, leivontaa, ruoanlaittoa, siivousta&pyykkien pesua&silitystä ja pakkausta - niistä on tämä viikko tehty

Taas on viikko vierähtänyt siihen malliin että eipä ole kauheasti tullut hengähdettyä - täysi meno päällä aamusta iltaan ja silti ei tunnu tunnit riittävän. Mitenköhän sitä oikein selviäisi, jos pitäisi vielä töissäkin käydä? No, onneksi se ei tällä hetkellä ole vielä ajankohtaista. Toistaiseksihan olen vielä hoitovapaalla Aurinkomatkoilta ja se loppuu vasta kesäkuun alussa, kun Kia täyttää 3-vuotta. Mutta näillä näkymin sen jälkeenkään en ole palaamassa enää töihin, ainakaan entisiin töihin. Asiat ovat muuttuneet niin kovasti näiden kolmen vuoden aikana, jotka olen ollut poissa ja valitettavasti firman ajatusmaailma ei kohtaa enää omani kanssa. Toki on normaalia, että asiat ja ajat muuttuvat ja niin pitääkin olla mutta valitettavasti oma näkemykseni asiakaspalvelusta on hieman toisenlainen kuin mitä tällä hetkellä Aurinkomatkoilla toteutetaan. Ja toki myös fakta on se, että matkaoppaan/kohdepäällikön työssä on aika vaikeaa olla perheellinen.  Joten silloinhan on parempi sanoa adios. Mitä sitten tulevaisuus tuo tullessaan, niin sitä en vielä tiedä. Jotain suunnitelmia on olemassa mutta mitään konkreettista ei vielä ole eikä siihen ole toistaiseksi vielä edes tarvetta. Tällä hetkellä tärkeintä on olla kotona, kun Kiakin on vielä niin pieni. Pitää olla kiitollinen, että siihen on mahdollisuus. Ja nauttia siitä täysillä!

Viikko on mennyt taas tuttuun tapaan eli aamulla Kia kouluun, sitten salille ja sitten asioita hoitamaan/kauppaan/siivoamaan/pakkaamaan/leipomaan ja sitten taas Kia hakemaan koulusta. Iltapäivällä sään salliessa ulkoilua Kian kanssa (onneksi sateet on hetkeksi tauonneet..) ja leikkimistä/pelailua kotona. Sitten illallista, Kian iltatoimet ja neiti nukkumaan klo 20.30-21. Ja arjen luksus on sitä, kun saa illalla hetkeksi istahtaa sohvalle ja katsoa Jesuksen kanssa jakson tai kaksi Australian Masterchef-ohjelmaa. Olemme jääneet ihan koukkuun kyseiseen sarjaan ja tällä hetkellä on menossa 4.tuotantokausi. Ohjelma on kerta kaikkiaan loistavasti tehty ja ihan toista kuin esim. Suomen ja Espanjan vastaavat. Ja kaiken lisäksi pidämme australialaisten tyylistä ja elämänasenteesta. Sellaista positiivisuutta ei monesta paikasta löydy. Ja taso kyseisessä ohjelmassa on ihan mieletön! Kokkausfriikkinä sitä on ilo katsella ja sieltä on myös monet ideat tulleet omaan ruoanlaittoon.

Tällä viikolla kokkaukset ovat jääneet hieman heikommalle huomiolle. Tiistaina  lounaaksi nautimme kotitekoista sushia, josta olin unelmoinut jo monta päivää. Itse asiassa siitä viime perjantain ravintola-illallisesta lähtien. Sieltä tuli idea käyttää tulisenmakeaa passionhedelmä-kastiketta sushien kera. Ja tämä kokeilu pääsi vuoroon ja onnistui loistavasti! Makirullien sisään käärittiin tällä kertaa quinoaa (koska emme juurikaan syö valkoista riisiä), lohta, avokadoa, tuoretta mangoa sekä tuorejuustoa. Ja päälle loraus ihan tahmeaa, makeaa ja tulista kastiketta. Herkullista ja tätä pitää ehdottomasti tehdä uudelleen!


Myös perinteinen viikon pasta (todellakin pastaa vain kerran viikossa, aiemmin nautimme sitä lähes joka päivä!!! ) on tullut nautittua ja tällä viikolla se oli iberianpossupyöryköitä tomaattikastikkeessa. Pitkään haudutettu tomaattikastike on kyllä niin herkkua ja samaa pohjaa voi käyttää bolognesen tekoon, lihapullakastikkeeseen, merenelävien kera tai vaikka ihan sellaisenaan. Itse asiassa samalla reseptillä teen myös tomaattikeittoa, tosin nestettä siinä sitten lisäilen koostumuksen mukaan. Itse käytän aina pohjana joko Muttin tai Cirion tomaattisäilykettä. Hinta on kalliimpi kuin perustomaattimurskassa mutta mauassa sen huomaa!

Kastikkeen valmistan aina syvässä paistinpannussa, jossa kuullotan hieman sipulia ja valkosipulimurskaa. Sitten vaan tomaatit päälle (ja tietysti jos käytän Cirion kokonaisia tomaatteja, niin ne käytän ensin blenderissä), paljon yrttejä, lihafondikuutio, ruokosokeria ja mustaa pippuria. Muuta ei sitten tarvitakaan.. Kastikkeen annan hautua niin pitkään kuin mahdollista - vartissakin tulee jo syömäkelpoista mutta mitä kauemmin, sitä parempaa tulee. Tämänpäiväinen sai muhia noin 50 minuuttia ja maku oli erinomainen. Yrtit otan tällä hetkellä omalta ikkunalaudalta, jossa ne viihtyvät hyvin. Tosin tila on rajallinen eli tällä hetkellä valikoimista ei löydy kun timjamia, basilikaa, rosmariinia ja korianteria. Takaterassilla tilaa olisi vaikka kuinka paljon mutta valitettavasti ainakin kesällä siellä on niin kuuma, että yrtttejä ei siellä voi kasvattaa. Ja toisaalta nämä ovat sopivasti tässä keittiön ikkunalla eli aina käden ulottuvilla kun ruokaa laittaa!




Ja eihän viikko ole mitään ilman leipomista! Joten pitihän sitä leipoa pari cupcake-settiä Madridiin mukaanvietäväksi. Lähinnä juhlistamaan abuela Chatin syntymäpäivää, jota pääsemme viikonloppuna viettämään. Kyseessä on yllätysvierailu eli Jesuksen äiti ei tiedä meidän saapumisesta mitään. Tästä syystä paras ottaa omat minikakut mukaan... mikäli lentokentän turvatarkastajat antavat ne mukaan ottaa... Tällä kertaan tuli leivottua kolmea eri versiota - taateli, omena-kinuski ja kahvi. Koristelupuoli ei valitettavasti ole sieltä parhaimmasta päästä koska ne piti tehdä kiireessä perjantaiaamulla ennen lähtöä.


Leivontatarvikkeita piti käydä tällä viikolla myös täydentämässä ja kaikenlaista tulikin taas haalittua mukaan.

Valtaosa toki niitä, joita lähdin ostamaan mutta toki muutama heräteostoskin tuli hankittua. Nykyään vaate- ja kenkäkaupat eivät ole enää lempishoppailupaikkoja vaan rahat menevät ennemmin ruoka- ja leivontajuttuihin. Täällä on muutamia ihania leivontatarvikkeita myyviä kauppoja ja ihania gourmet-ruokashoppeja. Pääasiassa kyllä ruokaostokset tulee hoidettua ihan normaalissa lähikaupassa eli lähiostarin Mercadonassa, joka ehkä Suomessa vastaa K-lähikauppaa. Sieltä saa kaikki perustarvikkeet ja toki myös tuoretta lihaa ja kalaa ihan tiskiltä mutta mitään erikoisempaa ei sieltä löydy. Silloin tällöin tulee myös piipahdettua kauppahallissa ostoksilla mutta ei kovin usein. Kyllähän sieltä saisi aina parhaimmat hedelmät/vihannekset/lihat ja kalat mutta toki hintaakin on hieman enemmän kuin normikaupassa. Ja lisäksi aikaa menee huomattavasti enemmän ja sitä kun ei yleensä ole liikaa, monesti sitä vaan tyytyy Mercadonan tarjontaan.

Rutiiniviikon meillä katkaisi mukavasti keskiviikko-illan luento Kian koulussa. Aina kerran kuukaudessa koulu järjestää mielenkiintoisia kasvatusaiheisa luentoja - tällä viikolla ohjelmassa oli ongelmatilanteet kotona ja niiden ratkaiseminen positiivisesti. Hyvin mielenkiintoinen luento ja tuli paljon hyviä juttuja. Uhmahan on täysin normaali kehitysvaihe ja auttaa lasta ottamaan tärkeitä askelia kohti itsenäistymistä. 2-3 vuoden iässä lapsesta alkaa tuntua, että hän on oma persoona, jolla on oma tahto. Ja tätä hän haluaa harjoittaa ja se pitää myös lapselle mahdollistaa. Uhmaikä ei ole täyttänyt tehtäväänsä silloin kun lapselle jää epäselväksi, mihin hänen valtuutensa riittävät ja mikä on hänen vastuunsa. Lapsen täytyy kokea, että hänen tahdollaan on vaikutusta asioiden kulkuun mutta lapsen päätökset eivät kuitenkaan saa johtaa katastrofeihin vaan aikuisen tehtävä on kantaa vastuu turvallisista lopputuloksista. Paras tapa on kasvattaa rakkaudella mutta kuitenkin rajat antavalla tavalla. Vanhempien ei pidä myöskään pelästyä lapsen tahtoa ja kiukkua. Perustelluista ja järkevistä rajoista on syytä pitää kiinni rauhallisesti ja määrätietoisesti. Ja tärkeintä on selittää, että miksi jokin raja on olemassa.

On aina hyvä myös miettiä, että miksi lapsi reagoi johonkin asiaan negatiivisesti. Yleensä pieni peiliin katsominen riittää - lapsethan reagoivat asioihin moneasti juuri niin, kuin ovat nähneet vanhempien reagoivan asioihin. Omalla esimerkillä on uskomaton vaikutus myös lapsen käyttäytymiseen! Ja missään nimessä lapsen kiukkuun ei saa lähteä mukaan.

Lapsen ympäristö tulee myös tehdä sellaiseksi, että lapsella on mahdollisuus tehdä ja kokeilla asioita. Jos jatkuvasti sanotaan ei, ei, ei... vähemmästäkin alkaa raivostuttamaan. Samalla tavalla reagoi varmasti jopa valtaosa aikuisista, jos joku koko päivän hokee että ei saa tehdä sitä, ei saa tehdä tuota, ei saa, ei saa, ei saa.. Lapselle pitää antaa mahdollisuus kokeilla asioita ja tehdä virheitä - jos lapsi haluaa itse kaataa vettä/maitoa lasiin niin se pitää hänelle suoda. Aikuisen velvollisuus on opettaa, että miten esim. lasiesineitä käsitellään ja näin lapsi oppii kantamaan myös vastuuta. Ja jos sitten maidot kaatuvat pitkin lattioita, niin lapsi opetetaan siivoamaan jäljet.  Virheitä ei tarvitse pelätä ja missään nimessä niistä ei saa lasta kritisoida. Maidon kaatuessa pitää vaan maltillisesti todeta: ei haittaa, nyt pitää siivota. Ei sen kummempaa - ei syyllistämistä, ei moittimista. Ja kun riittävän monta kertaa on joutunut jälkiä siivoamaan (vahingossa ja tahallaan kaataen) niin kyllä lapsi oppii kaatamaan niin, että juomaa ei enää kaadu.

Ymmärtääksemme, mikä merkitys kokemuksilla on lapsen selviytymiselle elämässä, pitää ajatella voimavarojen ja vaatimusten suhdetta. Jotta lapsi omaksuisi uusia valmiuksia tai taitoja, on tärkeää, että hän kokee hallitsevansa jotain ja selviytyvänsä edessä olevista haasteita omilla valmiuksillaan. Tehtävät eivät saa kuitenkaan olla niin helppoja, että lapsi selvittää ne tuokiossa - muuten hänen kehityksensä seisahtuu. Jos lapsi sitä vastoin selviytyy jostain, mitä ei ole ennen osannut tehdä, seurauksena on hallinnan tunne, joka on lapselle myönteinen kokemus.

On kuitenkin tärkeää myös muistaa, etteivät lapsen resurssit käsitä vain omia sisäisiä kykyjä & valmiuksia vaan myös sen, kuinka ympäristö tukee hänen yrityksiään. Vanhemmat voivat kannustaa lastaan yrittämään sellaista tehtävää, josta tämä ei ole aiemmin selviytynyt. Tärkeintä on luoda yritykselle turvalliset puitteet. Mutta asoita ei pidä tehdä lapsen puolesta vaan antaa lapselle mahdollisuus tehdä itse ja oppia. Liian pitkälle viet apu saa lapsen kokemaan ettei hän itse selviydy ja se saattaa johtaa epävarmuuteen siitä, mitä hän taitaa ja mihin pystyy. Tämä onkin juuri Montessori-menetelmän periaate: auta minua tekemään itse.

Tärkeää on myös antaa lapselle rauha työskentelemiseen. Jos lapsi on touhuamassa jotain ja esim. illallisaika on lähetymässä, niin lapselle pitää ajoissa ilmoittaa asiasta. Esim. voit vielä leikkiä 10 minuuttia ja sitten on illallisaika. Näin lasta ei "revitä" pois mieluisasta puuhasta vaan hän voi rauhassa lopettaa asian. Muutenkin työskentelyrauha on tärkeä asia ja lapselle pitää antaa mahdollisuus tehdä omia töitään - ilman että esim. sisarukset tai muut lapset tulevat ottamaan työskentelyvälineitä. Lapsen työskentelyä pitää kunnioittaa ja näin lapsi oppii myös kunnioittamaan muiden työskentelyä. Vanhempien tehtävä on tarjota sisaruksille tai muille lapsille joku vaihtoehtoinen tehtävä siksi aikaa kunnes lapsi saa työnsä valmiiksi. Tai haluaa vapaaehtoisesti jakaa sen toisen kanssa. Lapsien on myös opittava siihen, että asioita ei saa aina heti ja nyt - jos haluaa leikkiä samalla lelulla niin sitä pitää odottaa kunnes se on vapaana. Tästä syystä esim. montessoriluokissa on jokaista esinettä vain yksi kappale.

Pettymykset ovat myös väistämätön osa elämää. Mutta turhia pettymyksiä ei kannata ehdoin tahdoin aiheuttaa. Myös vihan tunteisiin on kaikilla lupa mutta se ei kuitenkaan anna oikeutta tehdä mitä tahansa: itsensä, muiden tai tavaroiden vahingoittaminen pitää kieltää ja estää. Lasta voi opettaa purkamaan tunteitaan turvallisesti vaikka polkemalla jalkaa, mätkimällä tyynyä tai maalaamalla/piirtämällä. Oli ilo muuten huomata, että huomata yhtenä päivänä Kian toimivan juuri näin. Tulimme puistosta kotiin ja Kia oli tuohtunut sillä puistossa ollut tyttö ei ollut halunnut jakaa lelujaan. Kialle kun on opetettu, että lelut pitää aina jakaa muiden lasten kanssa.. Neiti ei kuitenkaan hermostunut asiasta vaan purki negatiivisen asian piirtämällä. Aika monta paperia neiti suttasi piirtäessään mutta menipähän negatiivinen tunne pois mielestä.



Huh, huh... kylläpä tuli taas asiaa ja tämä vain lyhyt koonti siitä, että mitä ehdimme käydä läpi parin tunnin luennon aikana. Toki monet asiat ovat tuttuja ja itsestäänselvyyksiä mutta valitettavasti ne monesti arjen kiireessä saattavat unohtua. Joten luento oli itsellekin taas hyvä muistutus tärkeistä asioista.

Vaikka Kian koulu on pieni, niin se on hyvin aktiivinen monessa asiassa ja nämä maksuttomat luenot ovat yksi hienoista asioista. Tälläkin kertaa mukana oli nopasti laskettuna noin 40 henkilöä eli asiat todellakin kiinnostavat vanhempia. Aikaisemmin näillä luennoilla on tutustuttu muun muassa Montessori-menetelmän perusteisiin ja menetelmän toteuttamiseen myös kotona. Tähän asti Jesus on ollut näissä yksi mutta tällä kertaa päätimme molemmat osallistua. Kia pääsi leikkimään muiden lasten kanssa sillä koulu tarjoaa aina pari opettajaa, jotka järjestävät lapsille ohjelmaa luentojen ajaksi. Ensi kuussa on vuorossa lastenlääkäri, joka tulee kertomaan pienten lasten ensiavusta ja muista tärkeistä asioista. Lisäksi ensi kuussa alkavat lauantai-luennot, joita on kerran viikossa aina huhtikuun loppuun asti. Näissä käydään perustellisemmin läpi asioita, joita montessori-menetelmällä voidaan tehdä kotona. Varmasti myös näihin luentoihin pyrimme osallistumaan, mikäli Jesuksen työvuorot vaan sallivat.


Laukut on pakattuna ja huomenna perjantaina suuntaamme Kian koulupäivän ja Jesuksen työpäivän jälkeen kohti Madridia. Lämpimät vaatteet on kaivettu kaapista sillä Madridissa odottaa normaali talvinen sää eli päivällä n. 10 astetta lämmintä mutta yöllä mennään nollaan tai jopa pakkasen puolelle. Viikonlopun suunnitelmat ovat vielä täysin auki mutta varmasti lauantaina nautitaan lounasta abuela Chatin "synttäreiden" merkeissä ja ehkä sunnuntaina voisimme Jesuksen kanssa käydä jossain illallisella. Madridin ravintolatarjonta on niin loistava, että joka kerta on pakko päästä jotain vähän erilaista testaamaan.. Hyvää tulevaa viikonloppua kaikille - nauttikaa!








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti