maanantai 10. helmikuuta 2014

Is Monday and I love it

Pakko myöntää, että maanantai merkitsee minulle ihanaa paluuta arkeen. En kuulu siis "I hate Mondays" -ryhmän kannattajiin. On ihanaa aloittaa viikko ja normaalit rutiinit - näin elämässä pysyy joku järjestys ja tolkku. Johtuu ehkä siitä, että meillä ei yleensä edes mennä ihan "maanantaista perjantaihin" arkea ja sitten viikonloppu kotona laiskotellen -tyyliin. Jesuksen työvuorot kun menevät miten sattuvat joten hyvin harvoin meillä päästään varsinaisesti viikonloppua viettämään. Tästä syystä ehkä rutiinit ovatkin niin tärkeitä - pysyy edes vähän kärryillä, että mikä päivä on menossa :-)

Tämä viikonloppu meni ihan mukavissa merkeissä - lauantaina juhlittiin Kian koulukaverin Pablon synttäreitä klo 12-16. Kia oli koko viikon jo puhunut syntymäpäivistä, joten näitä juhlia oli kovasti odotettu. Koska kutsussa esitettiin toivomus naamiaisasusta, niin toki sellainen piti Kiallekin ideoida. Tai neiti ihan itse päätti, että haluaa olla prinsessa. Yritin ehdottaa keijua, kissaa tai pupua mutta mikään näistä vaihtoehdoista ei kelvannut. Olemme nyt päässeet tähän ihanaan prinsessa-ikään! Ja näköjään sama vaihe oli menossa myös monella muulla sillä synttäreillä taisi olla ainakin 5 muutakin prinsessaa. Onneksi kaapista löytyi jonkinnäköinen prinsessa mekko ja siihen kun askartelin pikaisesti kruunun ja taikasauvan, niin asukokonaisuus oli valmis. Ja neiti tyytyväinen. Onneksi vielä riittää nämä kotikutoiset asut eikä tarvinut ostaa mitään valmista 30 euron arvoista prinsessa-asua. Mutta kyllä sekin varmaan on vielä joskus edessä...




Nämä olivat Kian ensimmäiset koulukaverisynttärit ja oli kiva nähdä, että miten Kia leikki sujuvasti kaikkien koulukavereidensa kanssa. Kaikki tuntuivat viihtyvän eikä lapset edes kaivanneet mitään kummallisempaa ohjelmaa. Juhlat kun olivat koulun piha-alueella, niin paikka oli tuttu kaikille lapsille ja se ehkä teki asiasta lapsillekin normaalimman. Heti alkuhetkestä lähtien kaikki touhusivat täysillä eikä kukaan kaivannut aikuisia edes mukaan auttamaan. Näin aikuiset saivat myös nauttia juhlista eli syödä ja seurustella rauhassa. Mikä ihanuus! Oli mielenkiintoista tutustua paremmin muihin vanhempiin.

Sunnuntaina Jesus olikin aamuvuorossa, joten me suuntasimme aamupäivällä Kian kanssa uimahalliin. Tai oikeastaan kyseessä on kuntosalin uima-allas. Tai ehkä voisi puhua minikylpylästä - sieltä kun löytyy normialtaan lisäksi sauna, höyrysauna sekä ihanan lämmin ns. terapia-allas vesihierontapisteineen. Siellä siis käymme Kian (ja joskus myös Jesuksenkin ) kanssa polskuttelemassa aina silloin tällöin. Ehkä nyt pitää aloittaa vähän säännölllisempi rytmi, jos vaikka neiti vähän innostuisi enemmän tuosta uimisesta. Toki Kia tykkää vedessä olla ja leikkiä mutta varsinainen uiminen ei ole tähän asti juurikaan innostanut. Vaikka olemme kokeilleet vauva- ja taaperouintiakin useaan otteeseen. Ensimmäisen kerran jo neidin ollessa 6 kuukautta mutta silloin homma jäi muutaman kerran jälkeen koska uima-altaan vesi oli niin kylmää. Sitten bongasimme Fuerteventuralla toisen uimahallin ja siellä vesi olikin hieman lämpimämpää joten aloitimme vauvauinnin siellä Kian ollessa noin 1-vuotias. Sillä kertaa sinnittelimme mukana muutaman kuukauden mutta koska tuntui, että Kia ei hommasta oikein nauttinut, niin päätimme jättää tunnit. Jonkin aikaa kävimme uimassa 1-2 kertaa viikossa ihan omatoimisesti mutta kun neiti ei hommasta niin kauheasti nauttinut, niin päätimme pitää uimisesta tauon. Kolmas yritys tehtiin sitten täällä Las Palmasissa, jossa Kia aloitti viime syyskuussa taaperouinnin. Ikää oli silloin 2 vuotta ja 3 kk mutta uiminen ei edelleenkään kiinnostanut. Leikkiminen vedessä kyllä mutta ei uimaopettajan vetämät harjoitukset. Joten jälleen parin kuukauden yrityksen jälkeen päätimme unohtaa tunnit hetkeksi. Nyt olemme siis jälleen aloittaneet uinnin mutta taas tällä kertaa omatoimisesti ja näyttää siltä, että vihdoin kiinnostaa muukin kuin vain vedessä leikkiminen. Toivotaan, että tällä kertaa olisi oikea ajoitus ja neiti innostuisi vähän myös uimisesta - olisi sitten kesällä kiva pulikoida tuossa taloyhtiön uima-altaassa muiden lasten kanssa.

Jälleen kerran viikonlopun levon ja myös herkuttelun jälkeen oli aika palata tänään "ruotuun" eli päivä alkoi personal trainerin vetämällä GAP-tunnilla. Nyt alkaa tuntua, että tammikuussa aloitettu kunnon kuntokuuri on toiminut sillä pikku hiljaa olen pääsemässä taas siihen kuntoon, jossa olin esim. vuosi sitten kun treenasin säännöllisesti crossfit-tyylisillä tunneilla. Mutta muuton jälkeen ahkera harjoittelu jäi vaikka kuntosalilla tulikin käytyä enemmän ja vähemmän säännöllisesti. Mutta niin se kunto vaan romahtaa kuin ei ihan täysillä harjoittele. Nyt siis taas rakennetaan kuntoa uudelleen. Viime viikolla mielenkiinnolla kokeilin cooperin testiä ja 2300m meni rikki. Eli kunto on toki ihan ok mutta parempikin voisi olla... Tällä viikolla ajattelin testimielessä kokeilla, että miten kunto kestää taas crossfit-harjoittelua. Eli sitä olisi sitten torstai-iltana ohjelmassa. Täytyy nyt vaan toivoa, että pysytään edelleen terveenä. Joulukuun flunssaputken jälkeen olemme saaneet onneksi olla terveenä ja tämä tietysti suoraan vaikuttaa treeneihin.

Näin viikolla yritän myös tarkastella tuota ruokapuolta eli ei herkuttelua ja hiilihydraattejakin maltillisesti. Ei sentään mitään karppausta mutta sanotaan, että hyvin terveyspainotteista ruokailua. Niin että ei tulisi syötyä enempää kuin mitä on kulutus tai jos mahdollista, niin päästä vaikka vähän miinuskaloreille. Jos vaikka kesään mennessä saisi muutaman kilon karistettua. Mutta viikonloppuisin on lupa vähän herkutella koska pitäähän elämästä nyt nauttiakin. Ja itsellä tuohon nautiskeluun nyt sattuu kuulumaan esim. hyvä ruoka ja muutama lasillinen punaviiniä :-)


Tänään iltapalana tuli nautittua sipulikeittoa - maukasta ja kevyttä mutta näin viileänä helmikuun iltana ihanasti lämmittävää. Hyvää alkanutta viikkoa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti