maanantai 11. joulukuuta 2017

Pysähdy hetkeksi - arjen mindfulness

Slow is beautiful -blogissa oli kiva juttu arjen pienistä mindfulness- harjoituksista. Ja tuo kolahti kyllä hyvin itselle. Meillä puoliso harjoittaa mindfulnessia säännöllisesti koska työ on kiireistä &  stressaavaa. Ja hänelle on siitä ollut paljon hyötyä. Pikkuneiti taas harjoitti sitä esikoulussa parin vuoden ajan ja lisäksi he joogasivat ja jopa meditoivat. Yhdessä puoliso ja pikkuneiti ovat myös tehneet mindfulness-harjoituksia koska nykyisessä koulussa ei harjoiteta mitään vastaavaa.  


Itse en ole vielä kokeillut mindfulnessia eikä meditointia. Joogaa kylläkin mutta se ei tuntunut omalta lajilta. Mutta mindfulness kiinnostaa, etenkin jos sitä pystyy harjoittamaan arjen keskellä.



 Joten päätin lähteä kokeilemaan, että miten homma onnistuu. 

Tässä linkki alkuperäiseen juttuun - kannattaa lukea ja kokeilla: 
http://blogit.kauneusjaterveys.fi/slowisbeautiful/5-mindfulness-harjoitusta-arjen-keskelle/

Tässäpä viime viikon aikana vastaan tulleita tilanteita, jossa olen ottanut arjen mindfulnessin käyttöön. 

1. 
Viikko sitten oli kiireinen ja hieman stressaantunut olo. Seuraavana päivänä oli Suomi-koulun itsenäisyyspäivänjuhla, jonka valmistelut jäivät hieman viime hetkeen. Tuntui, että en saanut oikein koottua ajatuksia - en tiennyt, että mitä pitäisi ottaa mukaan, mitä on vielä tekemättä, miten juhla tulee sujumaan jne. Mutta sitten istahdin hetkeksi juomaan kahvia ja unohdin tietoisesti koko homma. Keskityin vain juomaan sitä kahvia. Ilman ipadia, puhelinta tai muita häiriöitä. Ja yllättäen kahvin juonnin jälkeen homma näytti paljon selkeämmältä ja mieleen tuli vielä muutamia juttuja, jotka olin meinannut unohtaa. 



Nämä pienet pysähdykset arjen keskellä ovat yllättävän tehokkaita. Ja itselläni listat toimivat tosi hyvin. Kun on miljoona asiaa hoidettavana ja muistettavana niin helpompaa kirjata ne ylös ja sitten voi vetää viivoja sitä mukaan kun homma on kunnossa. Asian näkeminen paperilla auttaa jäsentämään "kaaosta". 

2. 
Viime sunnuntaina lähdimme reissuun. Puoliso oli mennyt jo aikaisemmin mantereelle ja lähdin kaksin pikkuneidin kanssa mukana kaksi käsimatkalaukkua sekä iso jääkiekkokassi, joka oli täynnä hiihtovaatteita ja -varusteita. Ja edessä lentokentällä kilometrin mittainen jono lähtöselvitykseen. Mutta sen sijaan, että olisin hermostunut jonottamisesta niin yritin keskittyä jälleen tuohon hetkeen. Jono kun ei mene yhtään sen nopeampaa vaikka sitä kuinka toivoisin ja päivittelisin. Ja niin se jonotus meni mukavasti eikä pikkuneitikään hermostunut kertaakaan kun en itsekään hermostunut. Hermostuminen onkin muuten sellainen juttu, joka helposti tarttuu. Eli jos lapsesi vaikuttaa hermostuneelta niin kannattaa katsoa peiliin - yleensä syy löytyykin aikuisesta. 

Tätä jonotusmindfulnessia pitää ehdottomasti jatkaa lähiviikkoina sillä joulusesonki on alkamassa ja se tietää ruuhkia kaupoissa. Hyvä hetki siis treenata :-) 

3. 
Lentokoneessa en tarttunutkaan puhelimeen enkä ipadiin. Pikkuneiti oli tyytyväinen kun sai sen haltuunsa. Tilasin kupin kahvia ja sen kera nautin suklaapatukan (joita en yleensä ikinä osta) ja nautin ihan oikeasti siitä hetkestä. Kun ei tarvinut tehdä muuta kuin istua ja olla. Otin kirjan käteeni ja lento menikin tosi nopeasti kun en jatkuvasti vilkuillut kelloa. 

4. 
Reissasimme viisi päivää ympäri Andaluciaa eli autossa tuli istuttua useampia tunteja. Mutta nautin maisemista. Juttelin puolison kanssa - kerrankin oli tuntikaupalla aikaa jutella muustakin kuin arjen jutuista. Lomafiilis kaikilla eikä varsinaisesti kiirettä minnekään. Automatkatkin voivat olla rentouttavia kun keskittyy hetkeen. 

5. Auringonlaskut ovat itselle sellaisia pysähtymishetkiä. Olen aina nauttinut upeista auringonlaskuista mutta edellisissä asuinpaikoissa niitä ei päässyt juurikaan ihailemaan koska asuimme pohjoisrannikolla. Mutta nykyisessä kodissa tähän on mahdollisuus. Joten ei muuta kuin parvekkeelle ja ilmaista "showta" ihailemaan.



6. 
Hiihtohissit Sierra Nevadalla ovat hitaita ja rinteet lyhyitä eli hississä tulee istuttua enemmän kuin lasketeltua. Mutta sen sijaan, että olisin ärsyyntynyt siitä niin nyt yritinkin nauttia hissimatkoistakin. Onneksi sää oli kaunis ja aurinkoinen eikä tuulta lainkaan joten hississä olo oli ihan mukavaa. Hengittelimme raikasta vuoristoilmaa, nautimme maisemista ja upeasta säästä. Sekä seurasimme, että mitä rinteissä tapahtuu. Edes pikkuneiti ei kertaakaan valittanut, että miten tylsää on istua hississä :-) 

Tosin täytyy myöntää, että jos sää olisi ollut kylmä ja tuulinen niin voipi olla, että olisi fiilikset olleet vähän toisenlaisia :-) 




7. 
Miten hyvältä tuntuikaan juoda kylmässä Granadan illassa lämmintä teetä. Aivan kuin se olisi lämmittänyt ihan eri tavalla kun asian tiedosti. Nautin siitä tunteesta kun teemuki lämmitti käsiä. Ja kun lämmin tee alkoi lämmittämään sisäisesti. Tuntui, että tee tuoksui ja maistuikin joten paljon paremmalta kun asian tiedosti ja keskittyi oikeasti maistelemaan. 

Nyt pitäisi oppia sama puuha vielä ruokailun suhteen. Yleensä kun arkiruokailut tulee vedettyä tyyliin 10 minuutissa puoliksi istuen ja seisten niin eihän siitä kauheasti ehdi nauttia. Saatikka että ruoka tulisi pureskeltua edes kunnolla. Eli tämä on seuraava juttu, jota pitäisi alkaa harjoittaa. 

8.
Suihku - ihan huippupaikka pysähtyä hetkeksi. Nauttia vain siitä kun lämmin vesi rentouttaa. Ja tuntui, että se normali suihkusaippuakin tuoksui jotenkin paljon voimakkaammalta kun antoi aistien nauttia täysillä hetkestä. Päivän väsymys katosi välittömästi! 

Yleensä käyn suihkussa aamupäivällä treenien jälkeen joten iltasuihku toimikin ihanan rentouttavana hetkenä. 

9. 
Hetkessä oleminen, hetkestä nauttiminen. Sitä on ennen kaikkea mindfulness minulle. Arki kun menee yleensä omia rutiineita noudattaen ja tuntuu, että elämä on välillä vähän suorittamista. Tästä eteenpäin yritän nauttia niistä pienistä hetkistä. 












sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Kanarialainen versio talvesta

Moneen otteeseen on tässä viime kuukausien aikana tullut maristua siitä, että eikö tämä kesä ja lämpö ikinä lopu. Missä on syksy, missä sateet - ei ole näkynyt, ei kuulunut. Takana on kuusi kuukautta kestänyt kesä ja kaiken lisäksi hyvin kuuma ja kuiva sellainen. Vielä viikko sitten kuljettiin shortsit ja t-paita päällä sillä lämpötila kohosi päivällä yli 25 asteeseen eikä se yölläkään laskenut juurikaan 20 asteen alle. 

Mutta meidän tämän viikkoisen reissun aikana täällä Kanarialla vaihdettiin sitten vuodenaikaa. Ja samalla hypättiin suoraan talveen! Tai niin ainakin sanomalehdet julistavat. 


Huomisesta alkaen on luvassa sitten viileämpää ilmaa ja jopa sateita. Ainakin joillekin saarille ja johonkin päin saarta. Se onkin sitten eri asia, että sataako täällä Gran Canarian eteläosassa. Ainakaan Forecan ennuste ei kauheasti sateita lupaile... 



No, sateenvarjot on sentään jo kaivettu esille sillä viikko sitten lauantaina saatiin ensimmäinen sadekuuro sitten helmi-maaliskuun. Mutta valitettavasti silloinkaan ei kyllä vettä kauheasti saatu. Edelleenkin saari kärvistelee kuivuudessa ja vedenkeruualtaissa alkaa kohta pohjat näkyä. Sama ongelma taitaa olla mantereellakin. Eli syksy sateineen olisi kyllä saanut tulla. Täällä Gran Canarialla vettä on satanut vain 25 % normaalista määrästä eli todella, todella vähän. Koska muutenkin sademäärät täällä ovat aika naurettavia. Eli viljelijöille ei ole luvassa kovin hyviä aikoja.. 

Mutta ehkäpä se talvi sieltä sitten tekee tuloaan. Ainakin Tuuli kääntyi vihdoin ja viimein koilliseen eli normaali koillispasaati puhaltelee tuoden raikasta ilmaa pohjoisesta. Ihanaa vaihtelua Afrikan hiekkatuulelle :-)  Lämpötilat eivät nouse enää 25 asteeseen vaan pysyttelevät 20-22 asteen tuntumassa. Ja yöllä lämpötilat laskevat jopa tuonne 15 asteeseen. Eli nyt tuntuu sitten viileältä. Ainakin näin paikallisen mielestä. Mutta ihanaa kun voi vaihteeksi kulkea päivälläkin pitkät housut jalassa ja illalla saa vetää jopa takkia päälle. Ja vihdoin ja viimein tuli peittokin kaivettua varaston uumenista sillä sen verran viileää on yöllä (heh, sisälämpötila siis n. 20-22 astetta). 

Täällä Kanariallahan ei yleensä kodeissa ole lämmityksiä. Paitsi ehkä uudemmissa kodeissa tuolla ylhäällä vuorilla, jossa näin talvella saattaa olla lämpöä vain muutamia asteita. Mutta täällä rannikolla ei lämmityslaitteita koteihin asenneta. Meillä on toki muutama irtopatteri, joita on kyllä joka talvi jossain vaiheessa tarvittu. Lähinnä makuuhuoneita lämmittämään. Nykyinen kotimme on onneksi sen verran hyvin remontoitu että kovin kylmää ja kosteaa ei kodissamme oikein koskaan ole. Ja tokihan tuo aurinko paljon auttaa. 

Nimittäin näin "talvellakin" täällä Gran Canarian eteläosassa jaksaa aurinko onneksi paistaa yleensä aika mukavasti. Ja kun on isot, kokoseinän kokoiset ikkunat  etelän suuntaan niin sieltä lämpöä tulee vähän sisällekin. Eli villasukkia tai -paitoja ei sentään tarvita, tarkenee ihan t-paidalla. Ainakin näin päivällä. Iltasella voi sitten vetää neuletakin päälle :-)

Ulkonakin on itse asiassa ihan mukavan lämmin. Etenkin, jos on suojainen ja aurinkoinen paikka niin ihan varmasti bikineissäkin tarkenisi. Jos siis haluaisi aurinkoa näin talvella ottaa. Ja kyllähän nuo sadattuhannet turistit sitä tekevät ihan näin talvellakin. Ja käyvät jopa uimassa!  Itse emme ole uima-altaassa käyneet sitten lokakuun mutta kyllä siellä turistit käyvät edelleen pulahtamassa. Ja kaupungilla turistit kulkevat näin talvellakin ihan shortseissa ja t-paidassa. 

                                           Kanarian saarten virallinen matkailumainos:

Ya es invierno en las Islas Canarias - eli nyt on jo talvi Kanariallakin


Mutta joo, paikalliset ja turistit kyllä erottaa... Paikalliset vetävät saappaat jalassa, pitkät housut ja pitkähihainen paita päällä ja ehkäpä vielä takkikin. Eli koska nyt on "talvi" niin nyt saa pukeutua talvivaatteisiin. Vaatekaupoissa niitä on ollut myynnissä jo pari kuukautta mutta aika hiljaista on varmasti ollut myynti. Lehdissä jo pohdittiin, että miten isoja tappioita tämä pitkään jatkunut talvi tuo kauppiaille. Kuka nyt ostaa toppatakkeja, villapaitoja, saappaita ja muita talvivermeitä kun ulkona on täysin kesäkelit. Mutta nyt ilmeisesti bisnes on pelastettu - talvi tuli ja juuri sopivasti joulusesongin alla :-) 

                                                 

Kaupoista on tähän vuodenaikaan turha etsiä kesähepeneitä. Hyllyt ovat täynnä pipoja, kaulahuiveja, toppatakkeja, villapaitoja, lämpimiä aamutossuja, paksuja yöpukuja jne. 

 



Täytyy kyllä myöntää, että itsekin vedin eilen ekaa kertaa toppaliivin päälle kun lähdimme illalla joulumarkkinoille. Lämpöä oli ehkä 18 astetta mutta meikäläisittäin se tuntuu viileältä. Ja 1.5 tunnin jälkeen oli pakko lähteä kotiin kun oli jo sen verran kylmä :-) 



Jos Kanarian säät kiinnostavat niin täältä voi lukea aikaisempaa postausta asiasta:
http://mylifeingc.blogspot.com.es/2017/03/saa-kanariansaarilla.html


lauantai 9. joulukuuta 2017

Viiden päivän kiertomatka Andaluciassa

Tälle viikolle osui täällä Espanjassa kaksi pyhää (6.12 ja 8.12) ja kun välipäiväkin oli koulussa julistettu vapaapäiväksi niin pakkohan tuollainen on hyödyntää ja lähteä reissuun. Etenkin nyt kun pikkuneiti on jo primariassa eli alakoulussa, josta ei voi olla pois ihan miten haluaa eli kaikki mahdolliset lomat ja ns. puentet eli pitkät viikonloput pitää hyödyntää reissuihin. 

Eli mitä tehdä kun on tasan kuusi päivää lomaa? Jäädäkö Kanarialle ja "lomailla" vai lähteäkö kauemmas seikkailemaan silläkin ehdolla, että vähäisistä lomapäivistä osa menee matkustamiseen.

No, meillä oli haaveissa lumiloma. Täällä kun tuota kesää on kestänyt nyt tauotta sellaiset 6 kk yhteen putkeen niin jotenkin sitä mieli kaipasi kylmään. Jonnekin, jossa on kylmä & lunta ja voi pukea päälle muutakin kuin shortsit ja t-paidan. Jonnekin, josta saisi vähän joulufiilistä. 

Suunnitelmissa oli niin Andorra kuin Alpit ja jopa keski-Euroopan joulumarkkinat. Mutta niitä varten olisimme tarvinneet pari päivää lisää lomaa koska lennot eivät oikein sopineet meidän aikatauluihimme. Joten aika nopeasti suunnitelma oli selvä - Malaga! Tai paremminkin lento Malagaan ja pieni Andalucian kiertomatka. Viisi yötä, kolme kohdetta. Tavoitteena hiihtää, nähdä paikkoja ja tavata sukulaisia & ystäviä. Kieltämättä aika kunnianhimoinen suunnitelma mutta hyvällä valmistelulla ja pienellä onnella toteutettavissa. Tosin meitä pidettiin jännityksessä aika loppuun asti sillä vielä viisi päivää ennen lähtöä ei Sierra Nevadalla ollut lunta kuin ripaus ja rinteitä avoinna naurettavat 2 km. Ihan sen takia ei viitsisi ajaa satoja kilometrejä ja käyttää satoja euroja. No, onneksi hotelli oli sentään varattu niin, että sen saisi tarvittaessa peruutettua vielä vrk ennen saapumista ja silloin olisimme voineet ottaa käyttöön plan B:n. Mutta onneksi sitä ei tarvittu! 


Vain pari päivää ennen lähtöämme sääennuste vihdoin näytti sateita seudulle ja kun ilmakin sopivasti viileni niin sehän tarkoittaa tuolla yli 2500 metrin korkeudella lunta. Ja sitä tulikin vuorokauden aikana sen verran että parissa päivässä rinteitä oli saatu hiihtokuntoon n. 30 kpl eli reilut 20 km. Ei kauheasti mutta kuitenkin pariksi päiväksi ihan riittävästi. Ja kun vielä ennen lähtöä päivät olivat kiitettävästi pakkasen puolella niin tykkilunta saatiin tuotettua vielä mukavat määrät eli meidän lähtömme jälkeen rinteitä avattiin vielä lisää vaikka lunta ei satanut senttiäkään. Ja itse asiassa sää oli mitä parhain - tuulta ei yhtään ja aurinko porotti kirkkaalta taivaalta. Rinteet olivat huippukunnossa ja väkeä vain kourallinen.  Saimme siis kaksi täydellistä laskupäivää, enempää emme olisi voineet toivoa. 






Majoitumme tällä kertaa Kenia Nevada -hotellissa, joka sijaitsee ihan hyvällä paikalla Pradollanossa eli n. 5 min päässä hissiasemalta.  Itse hotelli ei ole kummoinen, aika perus 3 tähden paikka. Mutta ihan passeli ja aamupala oli loistava. Sillä jaksoi pitkälle! Hotellissa oli myös pieni sisä uima-allas, jossa pikkuneiti ehti myös piipahtaa tuloiltana. Hintaa oli n. 120 €/ yö. Lumimaisemia ei hotellista näkynyt koska itse Pradollanon kylä sijaitsee vain 2000  metrin korkeudella ja siellä ei lunta vielä ollut. Mutta upeita auringonlaskuja saimme ihailla! 


Aikaisempia kokemuksia ja vinkkejä Sierra Nevadasta voi lukea täältä: 
http://mylifeingc.blogspot.com.es/2016/12/sierra-nevada-hiihtolomalle-espanjaan.html

Vaatteet, kypärät ja lasit toimme mukana Gran Canarialta mutta monot, sukset ja laudat vuokrasimme paikan päältä. Puolison lauta maksoi 10€/2 päivää, pikkuneidin sukset ja monot saman verran, minun sukset+sauvat+monot 20€/2päivää. Yleensähän lasken laudalla mutta pikkuneiti ei halunnut hiihtokouluun joten päätin "uhrautua" ja ottaa sukset alle. Toki ihan vierasta puuhaa ei ole sekään mutta sen jälkeen kun 10 vuotta sitten vaihdoin lautaan niin en ole suksiin enää koskenut. Mutta ihan hauskaa vaihtelua ja hyvin taidot ovat näköjään säilyneet. Ja suksien kanssa on helpompaa kun joutuu pikkuneidin kanssa menemään sillä avustaminen sujuu helpommin ja lisäksi välttyy siltä, ettei tarvitse hissiä varten aina siteitä irrottaa. Eli ihan hyvä molemmat taidot on hallita!



Kaksi laskupäivää oli ihan sopiva, varsinkin kun seuraava lumireissu on tiedossa jo helmikuun alussa. Ehdimme noiden kahden päivän aikana käydä myös Melia sol y nieve- hotelin kylpylässä. Se on meillä sellainen "must" juttu kun Sierra Nevadalla ollaan. Kylpylään voivat siis mennä muutkin kuin hotellin asiakkaat. Lapsillekin sieltä löytyy pieni allas ja poreallas. Täällä Espanjassa kun varsinaisiin kylpylöihin eivät yleensä alle 16-vuotiaat pääse. Mutta homma sujui hyvin kun toinen oli pikkuneidin kanssa ensin lastenaltaalla ja toinen kylpylän puolella, sitten vuorojen vaihto. 

Ennen lähtöä meille jäi aikaa myös lumileikkeihin. Pienenpieni lumiukko saatiin rakennettua (tykkilumi ei taida olla parasta tuohon puuhaan...) ja lumienkelit olivat tietysti must. 

 

Pulkkamäkeen emme menneet koska luonne ei anna periksi maksaa siitä ilosta. Todellakin - pulkkamäestä veloitettiin 5 €/ 30 minuuttia, omalla pulkalla! Eikä kyseessä ollut siis mikään mäki, jossa olisi ollut vaikkapa hissi mäen huipulle tmv. vaan ihan perusmäki, laskettelurinteen loppuosaan väsätty. Eikä siis hissilippu edes oikeuttanut tuohon vaikka siitä oli jo maksettu suolaiset 48 € / päivä (aikuiset) ja 35 €/ päivä (lapset). 


Kahden laskupäivän jälkeen pakkasimme kassit vuokra-autoon ja hurautimme alas Granadaan, jonne ajaa sellaiset 30-40 minuuttia. Olimme etukäteen varanneet liput Alhambraan seuraavaksi aamuksi ja hotelli oli varattuna aivan Alhambran vierestä. Hinta yöltä oli 85 euroa, sis. aamiaisen. Pysäköinnistä maksoimme erikseen 18 €/ päivä mutta emme jaksaneet lähteä etsimään maksutonta pysäköintiä vaikka sellainen olisi ehkä onnistunut n. 5 min päässä. Parasta tuossa hotellissa on ehdottomasti se, että Alhambra on tosiaan 5 min kävelymatkan päässä. 

Koska meillä oli aikaa Granadaa varten vain reilu vrk niin lähdimme melkeinpä heti kaupungille. Auton jätimme suosiolla hotellille koska Granadan keskustaan ei vuokra-autolla edes oikein pääse ja joka tapauksessa pysäköinti maksaisi sielläkin. Eli taksilla suoraan Mirador San Nicolasin näköalapaikalle, joka on kuuluisa paikka Alhambran bongaukseen auringonlaskun aikaan. Ja ihan upea näkyhän tuo oli vaikka ehkä aavistuksen siitä parhaasta hetkestä myöhästyimme - aurinko näin talvella laskee niin nopeasti! Mutta upea näky ja odottelimme alueella sen verran, että näimme Alhambran myös yövalaistuksessa. Tuo onkin yksi niitä "must" juttuja, joitaa ehdottomasti pitää kokea itse linnoituksen lisäksi. Ja myös tuo näköalapaikan ympäristö eli Albaicinin kaupunginosa on tärkeä paikka sillä sieltä koko kaupunki on lähtenyt kasvamaan. 




Sieltä laskeuduimme sitten ihan kävellen ns. alas keskustaan. Matkalla on hurmaavia pikkukujia marokkolaistyylisine kauppoineen ja teebaareineen. Nämä ovat tärkeä osa Granadaa. Lisää kujia, putiikkeja, baareja ja ravintoloita löytyy katedraalin alueen kävelykaduilta. Ja sinne myös me suunnistimme sillä Granadan kauniit jouluvalot sytytettiin juuri tuona iltana eli kävimme niitä ihailemassa. Sekä tietysti söimme illallista. Granada on tosi tunnettu tapaksistaan eli välttämättä erikseen ei tarvitse edes mennä syömään vaan voi pysähtyä baarista toiseen ja joka paikassa saa juoman kera jotain syötävää. Ja siis ihan kunnon syötävää, ei vain pähkinöitä tai oliiveita.



Tunnelma oli varsin jouluinen ja sitä korosti vielä varsin raikas ilmakin sillä auringon laskettua lämpötila laski vain muutamaan plusasteeseen. Ja se tuntuu täällä Espanjassa jo aika raikkaalta! 

 








Seuraavana aamuna suuntasimme sitten klo 11 Alhambraan, jossa meillä oli retki varattuna. Sinnehän saa myös ostettua pelkkiä lippuja mutta niitä ei ollut enää tarjolla kun reilu kuukausi ennen reissua yritimme niitä varata. Eli Alhambran liput kannattaa sesonkiaikaan ainakin varata ajoissa tai muuten voi jäädä ilman! Mutta onneksi vaihtoehto B oli tarjolla eli opastettu retki. Maksoi n. 45 €/ henkilö mutta toisaalta opastuksen kera alueesta saa kyllä ihan eri käsityksen kuin yksikseen kiertelmällä. 




Meidän ryhmässä oli n. 20 henkilöä, joista lähes puolet oli lapsia. Eli opas veti retken tosi hienosti lapset huomioiden. Vaikka retki kesti huikeat 3.5 tuntia niin kukaan lapsista ei kyllästynyt kesken matkan. Ehdottomasti hintansa arvoinen visiitti! I



Olisin toki itsekin voinut retken "vetää" meidän perheelle sillä aikoinani olin yhden kesän opastöissä Costa del Solilla ja Alhambran retki kuului meillä joka viikko ohjelmaan. Eli muutaman kerran on paikassa tullut käytyä :) Mutta mielelläni kyllä maksan ammattitaitoisen oppaan palvelusta ja suosittelen sitä myös muille Alhambran kävijöille. 

Talvi ei ehkä ole paras aika vierailla koska Generalife kesäpalatsin puutarhat olivat jo  talviteloilla. Keväällä ja alkukesästä on vähän toisenlaista. Mutta kokonaisuudessaan upea paikka!  








Alhambran jälkeen söimme pikaisen lounaan hotellissa ja sitten olikin taas aika jatkaa matkaa. Tie vei meidät rannikolle, Rincon de la Victorian -pikkukaupunkiin Malagan kupeessa. Siellä majoittauduimme jo kotimajoitukseen eli puolison veljen kotiin. Pikkuneiti oli onnessaan sillä Pedro-setä on rakas. Kuten myös hänen koiransa :-) 

  


Viimeiset pari päivää vietimme siis rannikolla. Kävimme Malagassa, Torremolinoksessa ja Fuengirolassa, söimme loistavasti, kävelimme rannoilla ja nautimme ihanan aurinkoisista talvipäivistä. Sekä tietysti tapasimme ystäviä. Ihana päätös lomalle! 


Päivisin lämpötilat kohosivat n. 15-17 asteeseen ja aurinko paistoi joka päivä kirkkaalta taivaalta. Auringon laskettua viilenikin sitten nopeasti ja yöllä lämpöä taisi olla joku 10 astetta. 




Ihan kaikkea emme ehtineet loman aikana kuitenkaan tekemään vaikka hyvin suunnittelimmekin. Luistelureissu Benalmadenan jäähalliin jäi tekemättä emmekä ehtineet Malagan museoihin mutta kaikkea ei vain ehdi viidessä päivässä tekemään. Mutta onneksi ehdimme sentään ostoksille Fuengirolan Suomi-kauppoihin, joten saimme herkkuja ostettua kotiin. Fazerin suklaata itselle ja lahjaksi, vihreitä kuulia, salmiakkikossua (lahjaksi), sinappia ja pari pakettia ruisleipääkin lähti mukaan. Myös Suomi-kahvilassa kävimme herkuttelemassa munkkipossulla ja korvapuustilla :-) 



Mutta Malagan upeat jouluvalot piti sentään käydä katsomassa. Suosittelen, jos seudulle satutte tähän vuodenaikaan. Pari kertaa illassa jouluvalot säihkyvät illan pimeydessä musiikin tahdissa - ainutlaatuinen kokemus! 


Ravintoloita tuli testattua seudulla parin päivän aikana kolme kappaletta, joista kaikki itselle uusia tuttavuuksia. Yksi Rincon de la Victoriassa, yksi Malagassa ja yksi Torremolinoksessa. Näistä tuo viimeinen eli Coco Bambu oli meidän suosikki. Juuri meidän tyylistä ruokaa eli ripaus aasialaista twistiä, hieman mausteista ja vähän erikoisempia juttuja. Tuonne palaamme varmasti. Ja pikkuneiti tykkäsi valtavasti kun sai ison ikkunan kautta seurata keittiön toimintaa! 


Hieno ja onnistunut reissu takana. Ja paljon ehdimme tehdä noinkin lyhyessä ajassa! Ja mikä parasta niin saimme myös nauttia siitä kauan kaivatusta kylmyydestä. Nyt onkin sopiva fiilis koristella koti joulukuntoon sillä ensimmäiset vieraat saapuvat jo tiistaina. Siitä alkaa tiivis 2.5 viikon joulusesonki kun saamme molempien sukujen edustajat paikalle kanssamme joulua viettämään. Ihan huippua! 


Mukavaa joulun odotusta kaikille - siihenhän on enää pari viikkoa!