torstai 18. tammikuuta 2018

Matkailun muutokset

Matkamessut ovat meneillään Helsingissä ja sinne suuntaavat monet entiset kollegani Suomessa. Itsekin todennäköisesti olisin paikalla, jos olisin Suomessa. Vaikka en matkailun parissa enää nykyään vaikutakaan. Muuta kuin kuluttajana. 

Siitä on kohta 20 vuotta kun valmistuin aikoinani matkailun ja markkinoinnin tradenomiksi 90-luvun lopussa. Olin onnekas sillä jo opiskeluaikana pääsin tutustumaan läheisemmin matkailun mielenkiintoiseen maailmaan mm. kesätöiden parissa ja opiskelujen päätyttyä sainkin nopeasti vakituisen työpaikan matkatoimistossa. Viiihdyin työssäni todella hyvin - olihan 90-luvun loppu vielä matkatoimistojen kulta-aikaa. Silloin ei ollut vielä lentoyhtiöillä tai matkanjärjestäjillä nettisivuja, joiden kautta olisi voinut itse varata matkoja vaan ne varattiin aina matkatoimistojen kautta. Itse asiassa suurin osa matkatoimistojenkin ulkomaiden varauksista hoidettiin edelleen esim. faxien avulla. Myös lentojen sekä laiva-ja seuramatkojen varausjärjestelmät olivat todella "vanhanaikaisia" eli yleisin seuramatkojen varausjärjestelmä mars perustui melkoiseen koodikieleen. Ja näin oli vielä aika pitkään sillä esim.  Aurinkomatkat otti uuden @comres-pohjaisen järjestelmän käyttöön vasta vuoden 2009 loppupuolella. Työ matkatoimistossa oli todella mielenkiintoista ja myös haastavaa koska kyseessä oli pieni matkatoimisto (meitä oli töissä peräti kaksi virkailijaa) niin hoidimme käytännössä itse kaikki mahdolliset työt - oli kyseessä sitten junalippujen varaus, ryhmämatkojen räätälöinti tai maailmanympärimatkat. Ja koska varauksiin ei todellakaan saanut vastauksia samantien, kuten nykypäivänä odotetaan, niin työssä oppi organisoinnin kultaisen taidon koska usein keskeneräisiä hommia oli melkoinen pino eikä hommat edenneet ennen kuin vastauksia tuli toiselta puolelta maailmaa.


Mieli veti kuitenkin maailmalle, joten silloisen puolison kanssa laitettiin lusikat jakoon ja minä lähdin toteuttamaan unelmaani. Tai itse asiassa en ollut koskaan unelmoinut toimivani matkaoppaana vaan töihin lähtö oli monen sattuman summa. Edes haastatteluissa en ollut ollenkaan varma, että mitä olisin lähdössä tekemään mutta siitä huolimatta minut valittiin kurssille satojen ihmisten joukosta. Ja onneksi valittiin sillä tuota päätöstä en ole koskaan katunut. Matkaoppaan työ opetti valtavasti matkailualasta ja ennen kaikkea elämästä - 10 vuodessä ehti näkemään ja kokemaan kaikenlaista ja ennen kaikkea oppi selviytymään tilanteesta kuin tilanteesta. Voisin sanoa, että sitä elämänkokemusta ei ihan helpolla pysty hankkimaan. Olin myös onnellinen, että sain tehdä matkaoppaan työtä aikana, jolloin työtä vielä tehtiin ns. kunnolla. Eli busseissa oli aina oppaat, loman aluksi järjestettin tervetulotilaisuus, käytiin hotellitapaamisilla useita kertoja viikossa ja tietysi vedettiin retkiä. Eikä kyseessä nyt ole mitkään possujuhlat vaan kunnon retket, josta asiakkaat ovat maksaneet paljon rahaa ja myös olettivat oppaan todellakin tietävän asioista. Nykyäänhän oppaan työ on aika erilaista... Tuosta 10 vuoden opasajasta tein lähes 8 vuotta kohdepäällikön tehtäviä, jotka toivat myös omia haasteita ja kokemuksia. Mutta tulipahan nähtyä matkailua monelta eri alueelta. 



Sopiva jatko tuohon olisi tietysti ollut toimia täällä Kanarialla esim. incoming - toimistossa eli hoitamassa matkanjärjestäjien asioita paikallisen edustajan toimesta ja tuollaista työtä on kyllä ollut tarjollakin monta kertaa. Mutta valitettavasti tällä hetkellä perhe-elämän yhdistäminen tähän olisi ollut liian haastavaa. Eli matkailuala on vähitellen taakse jäänyttä elämää vaikka toki matkustaminen ja matkojen järjestäminen jatkuu edelleen.


Nykyäänhän matkojen järjestäminen onnistuu keneltä tahansa - kunhan on nettiyhteys käytettävissä. Voit varata käytännössä kaiken mahdollisen nykyään netin kautta. Eli toimin nyt meidän perheen matkatoimistona - etsin niitä edullisimpia lentoja, parhaimpia yhteyksiä, sopivimpia hotelleja jne. usein jopa tuntikaupalla kun jotain reissua suunnittelemme. En tee tuota hommaa siksi, että säästäisimme (vaikka sekin tokin on mukava lisä) vaan siksi, että nautin siitä. Ja sitten on hauska tehdä erilaisia suunnitelmia ihan kirjallisesti, joihin siis etsin valmiiksi lennot aikatauluineen ja hintoineen, potentiaaliset hotellit, tarvittavat muut kulkuyhteydet (junaliput, vuokra-autot, kuljetukset jne) ja niistä sitten puolison kanssa sitten valitsemme sen sopivamman. 

Kunhan nettiyhteys on olemassa niin homma onnistuu nykyään missä vain. Jopa lentokoneessa. Älypuhelimet ovat muuttaneet matkailubisnestä melkoisesti. Voit varata mitä vain, missä vain ja milloin vain. Tämä on oikeasti ihan mieletön kehitysaskel ja helpottanut matkailua järisyttävällä tavalla. Nykyään älypuhelimet ovat jo niin yleisiä että harva edes muistaa aikaa ennen niitä vaikka siitä ei ole kovinkaan montaa vuotta. Ensimmäiset versiot taisivat ilmestyä markkinoille joskus 2000-luvun alussa. 



Mutta kyllä niitä muutoksia on tässä 20 vuoden aikana tapahtunut muitakin. Ensimmäisiä muutoksen tuulia olivat ehdottomasti ns. halpalentoyhtiöt. Tänne Espanjaan laskeutui esim. ensimmäinen halpalento syyskuussa 1998 Easyjet- yhtiön toimesta. Aluksi reittejä oli vain muutama, nykyään niitä on järkyttävä määrä. Rehellisesti sanottuna, aika harvoin tulee nykyään enää lennettyä ns. perinteisillä lentoyhtiöillä. 

Google Earth otettiin käyttöön vuonna 2005 ja sen jälkeen matkustaminen on helpottunut entisestään. Ei enää paperisia karttoja vaan puhelimen avulla voit löytää tiesi perille. Nykyään välillä tulee kyllä miettineeksi, että miten ihmeessä selvisimme ennen tuota sillä niin paljon erilaiset puhelimien karttaohjelmat ovat esim. ajomatkoja helpottaneet. Ja tietysti perillä kohteissa liikkuminen on myös paljon helpompaa ja mikä parasta streeetview-toiminnon avulla voit vierailla kohteessa jo ennen sinne saapumista. 


Viimeisen 10 vuoden aikana Euroopasta on myös tullut entistä avoimempi. Muistan kun aloitimme ensimmäisenä matkanjärjestäjänä retket Montenegrosta Albaniaan vuonna 2005 niin kaikki paikalliset olivat sitä mieltä, että eihän Albaniaan voi mennä. Eihän siellä ole mitään näkemistä eikä sinne voisi edes matkustaa. Mutta niin vain onnistui ja nykyään Albaniaan tehdä jo ihan valmismatkoja. 

Vuonna 2007 useat maat (Tsekki, Viro, Liettua, Latvia, Unkari, Malta, Puola, Slovenia, Slovakia) liittyivät Schengen-maiden joukkoon ja tämä on helpottanut matkustamista. Ja varmasti myös lisännyt - ainakin sen huomaa täällä Kanarialla, jossa esim. puolalaisten matkailijoiden määrä on lisääntynyt paljon tuon vuoden jälkeen. 

Sosiaaliset mediat, Instagram, Twitter, Facebook, ovat myös tuoneet uuden ulottuvuuden matkailuun. Nykyään kuvat, kokemukset (niin hyvät kuin ennen kaikkea negatiiviset) jaetaan koko maailman tietoisuuteen salamannopeudella. 

Viime vuonna otettiin käyttöön toistaiseksi pisin kaupallinen lentoreitti, Qatar Airwaysilla Dohasta Aucklandiin, 14.535 km ilma välilaskuja. Oli se toista vuonna 1956 kun Karhumäki Airways lensi ensimmäisen tilauslentona Helsingistä tänne Gran Canarialle. Silloin matka kesti neljä vuorokautta ja välilaskut tehtiin Hampurissa, Pariisissa, Madridissa ja Casablancassa. Onneksi nykyään tämä matkustaminen on aika paljon helpompaa! 


Hyviä matkamessuja kaikille ja ennen kaikkea antoisaa matkailuvuotta! 











tiistai 16. tammikuuta 2018

Siivotaan, siivotaan

Oletko siivoushullu? Minä olen. Ainakin eräiden kriteerien mukaan. Silmiini sattui nimittäin  juttu, jossa mainittiin siivoushullun 10 tunnusmerkkiä. Ja aika moni osui kohdalleen. 



1. En halua apua siivoukseen eli meillä olisi kyllä varaa palkata ihan ulkopuolinen siivoaja mutta en halua. Koska siivoan itse paremmin, nopeammin ja tehokkaammin. Korkeintaan puoliso kelpaa siivousavuksi. Meillä kävi joskus siivoaja entisessä kodissa mutta tuntui turhalta maksaa jollekin siitä, että se haaveilee silitysrauta kädessä. Siinä vaiheessa kun 20 t-paidan silittämiseen meni lähes koko 2 tuntinen siivousaika niin rouva sai lähteä. 

2. En kestä epäjärjestystä. Kaikilla tavaroilla on meidän kodissa oma paikkansa. Jopa pikkuneidin leluilla - meillä ei ole sekalaisia lelulaatikoita, johon tungetaan kaikki lattialla lojuvat lelut. Ei, kaikille on oma paikkansa. Jos leluille ei löydy paikkaa hyllystä niin sitten on karsittava leluja. Yleensäkin kaikella tavaralla on paikkansa - meillä ei ole sellaisia "sekalaiset" -kaappeja tai laatikoita, johon tungetaan kaikki jolle ei ole muuta paikkaa. Kun kaikki tavarat ovat omilla paikoillaan, aina tietää että mistä niitä pitää etsiä. Meillä ei myöskään loju koskaan tavaroita tai vaatteita huonekalujen päällä. 

3. Olen valmis siivoamaan vaikka keskellä yötä. Välillä kun olemme viettäneet esim. iltaa ystäväperheiden kanssa niin kämppä on luonnollisesti sen näköinen, että väkeä on ollut paikalla. Lapset ovat levittäneet leluja pitkin ja poikin, tölkkejä on pöydällä ja kasa likaisia astioita. En voi jättää hommaa seuraavaksi päiväksi vaan koti on raivattava. Toki varsinaisen siivouksen voin jättää seuraavaan aamuun odottomaan mutta silloinkin on kivempi herätä niin, että tiskit ovat koneessa/pestynä, lattia tyhjinä leluista ja pöydät siisteinä. Onneksi meillä ystäväpiirissä on ilmeisesti myös aika samanhenkisiä ystäviä sillä vielä ennen lähtöä yleensä kaikki auttavat siivoamisessa. Ja lapset myös keräävät kaikki lelut, totta kai. 

4. Löydän aina aikaa siivoukselle. Keittiön siivoan joka päivä, käytännössä jokaisen aterian valmistamisen jälkeen. Pyyhin pinnat sekä kaappien & laatikoiden ovet. Joka päivä. Välillä parikin kertaa päivässä. Muutenkin meillä siivotaan kunnolla ainakin joka 3-4 päivä. Laitan sen ihan viikkokalenteriin niin tulee ainakin tehtyä. Ja silloin en todellakaan keksi tekosyitä vaan tartun imuriin vaikka ei välttämättä huvittaisi. En voi sanoa rakastavani siivoamista mutta rakastan elää kodissa, joka on puhdas ja järjestyksessä. 

5. En osaa levätä, edes omalla. En tunne oloani mukavaksi epäsiistissä hotellihuoneessa vaan välillä on pakko järjestää paikkoja. Ei auta vaikka tiedän hotellisiivoajan tulevan seuraavana päivänä. 

6. En pysty asumaan kämppiksen kanssa 
Opasaikana jouduin muutaman kerran jakamaan asunnon kämppiksen kanssa ja se ei ollut todellakaan helppoa. Olin aina se, joka joutui siivoamaan koska toista ei homma kiinnostanut pätkääkään. Itse en vain voi elää p...an keskellä mutta ilmeisesti toiset voi. Onneksi pääasiassa sain kuitenkin opasvuosienkin aikana elää yksin. 

7. Pystyn rentoutumaan kotona täysin vasta silloin kun joka nurkka kiiltaa puhtauttaan. 

Itse en koe olevani mitenkään siivoushullu vaan mielestäni on täysin normaalia pitää koti puhtaana ja järjestyksessä. Meillä tosiaan siivotaan 3-4 päivän välein ja aikaa siivoukseen menee yleensä 1.5-2 tuntia. Siinä ajassa imuroin ja pesen lattiat sekä siivoan kylpyhuoneet (2kpl) ja vierasvessan. Pyyhin pölyt, pinnat, ovenkahvat jne. Eli ihan sellainen normaali perussiivous mielestäni. Lakanat ja pyyheliinat vaihdan noin 7-10 päivän välein. Kun kodin pitää näin perussiistinä niin ei tarvitse tehdä mitään suursiivouksia vaikkapa puolen vuoden välein. Toki 2-4 kertaa vuodessa tyhjennän myös kaikki kaapit, pyyhin niistä pölyt ja järjestän tavarat. 



On mielenkiintoista, että miten erilaisia siivouskäsityksiä ja -tapoja on eri maissa. Eikä tarvitse matkustaa edes Eurooppaa kauemmaksi. Jos vaikka vertaa paikallista ja suomalaista tapaa niin ne eroavat toisistaan aika merkittävästi. Tietysti erilainen ilmasto, erilaiset rakennusmateriaalit ja erilainen elämäntyyli vaikuttavat siihen, että miten ja millä koti siivotaan.

Espanjalaiset ovat yleensä todella ahkeria siivoajia. Koti ei välttämättä ole kummoinen mutta siitä pidetään yleensä hyvää huolta. Kodit siivotaan melkeinpä päivittäin! Sanoisin omalla kokemuksella, että espanjalainen pitää kotinsa siistimpänä kuin suomalainen. Etenkin vanhemmille ihmisille tämä on kunnia-asia joten ei ole mikään erikoisuus nähdä vanhempia rouvia pesemässä lattioita päivittäin. Se onkin sitten oma lukunsa, että miten ja millä välineillä kotia siivotaan.

Täällä Kanarialla imuria ei todellakaan löydy jokaisen kodin siivousvälineistä. Harja ja pesumoppi korvaavat ne hyvin usein. Opasaikana asiakkaat usein valittivat sitä, että huoneiden lattiat tuntuvat likaisilta kun siivoajat eivät niitä imuroi vaan harjaavat ja sen jälkeen pesevät mopilla. No, espanjalainen siivoaja eikä hotellinjohtaja eivät oikein ymmärrä sitä, että miksi se suomalainen kulkee sukkasillaan siellä huoneessa. Täällä kun on tapana käyttää kenkiä sisälläkin, tai ainakin jonkinlaisia sisäkenkiä. Kukaan ei kulje sukkasillaan, edes kotona. Kulttuurieroja.

Tiesittekö muuten, että lattioiden pesuun käytettävä moppi on alunperin espanjalainen keksintö. Wikipedia tietää kertoa, että se keksittiin täällä vuonna 1964 Manuel Jalon Corominas nimisen herran toimesta. Ihmekös että espanjalaiset rakastavat tuota välinettä ja se on siivouksessa täällä ehdoton väline. Pesumoppi eli fregona löytyy täällä takuulla jokaisesta kodista.



Itse käytän moppia joka siivouskerta mutta lisäksi noin kerran kuukaudessa höyrypuhdistan lattiat meidän höyryimurin kanssa. Kyseessä on siis tämännäköinen vempain:


Toimii tavallisena imurina sekä höyrypesurina, jolla voi höyrypuhdistaa niin lattiat, kylpyhuoneet kuin huonekalut. Paras puoli tässä masiinassa on kuitenkin se, että siinä on vesisuodatin eli kaikki lika ja pöly kerääntyy veteen eikä palaa takaisin huoneilmaan. Se on tällaisessa paikassa, jossa ilma on täynnä hiekkaa pölyä,  ihan ehdoton juttu. Ja on muuten uskomatonta, että mikä määrä sitä likaa ja pölyä kertyy vaikka koti vaikuttaisi päällisin puolin ihan siistiltä ja edellisestä siivouksesta on kulunut vain 3-4 päivää. Mutta niin vain vesi on todella ruskeaa siivouksen päätteeksi. 


Espanjalainen luottaa siivouksessa myös lejian eli paikallisen kloriten voimaan. Sillä siivotaan niin lattiat, keittiö kuin kylpyhuoneet. Ja samalla tavaralla valkaistaan myös pyykit. Täällä ei kukaan tunne sellaisia tutkimustuloksia, että lejiasta voisi olla jotain haittaa. Siivouksen jäljiltä kodeissa tuoksuu siis kloori. Toisaalta voi olla ihan tarpeen, jos kotona liikutaan kengät jalassa - kuten täällä on tapana. 


Meillä ei käytetän lejiaa mutta toisaalta ei kuljeta myöskään kengät jalassa. Tai vieraat toki saavat niin tehdä mutta itse emme käytä kenkiä sisällä. 

Siivouskäsityksissä on myös eroja. Siinä missä suomalainen hankaa kaakelien saumoja vaikka hammasharjalla puhtaaksi niin espanjalainen ei välttämättä edes kaakeleita sen enempää hankaile. Pyyhitään ehkä lejiaan kastetulla liinalla mutta ei sen enempää. 



Materiaaleissa on tietysti myös eroja ja tämäkin vaikuttaa asiaan. Lattiat ovat täällä lähes aina laatta- tai kaakelilattioita, ihan joka tiloissa. Myös parvekkeet ja terassit ovat aina laatoitettuja. Mattoja ei täällä Kanarialla juurikaan käytetä eli siksi niille imureillekaan ei ole ehkä niin paljoa tarvetta. Mattopiiskoja ei täällä myydä eikä taloyhtiöissä ole mattotelineitä.

Meillä on kuitenkin kotona niin mattoja kuin myös se mattopiiska ja tietysti imuri. Oma siivoaminen on ehkä yhdistelmä molemmista kulttuureista - tehokasta kuten Suomessa on tapana mutta myös melkeinpä päivittäistä kuten täällä on tapana. Imuroiminen tosin kuuluu ohjelmaan vain kaksi kertaa viikossa mutta kyllä pölyjä pyyhkin joka päivä. Kylpyhuoneet tulee siivottua vähintään kerran viikossa perusteellisesti ja pikasiivous lavuaarille ja pytylle melkein päivittäin. Muutenkaan meillä ei tavaroita jätetä mihinkään lojumaan vaan yritämme pitää aina kaikki omilla paikoillaan, näin koti näyttää jo paljon siistimmältä. Jopa pikkuneidin huone on aina järjestyksessä eikä siellä ole mitään lelukaaosta. Kun kaikille on oma paikkansa niin järjestystä on helppo ylläpitää. Käytön jälkeen vain tavara takaisin omalle paikalleen niin järjestys säilyy automaattisesti.

Ja meillä tosiaan siivoan ihan itse. Ja yleensä minä, puoliso auttaa silloin kun sattuu olemaan vapaapäivänä vietossa ja jos hänellä ei ole muuta puuhaa. Eli ehkä kerran kolmessa kuukaudessa. Tosin hän huolehtii lähes aina ikkunoiden pesusta sekä porealtaan puhdistuksesta. 

Edellisessä taloyhtiössä olin varsinainen kummajainen sillä siellä en tuntenut ketään, joka olisi itse siivonnut kotinsa vaan kaikilla kävi siivoaja. Osalla pari kertaa viikossa mutta monilla jopa päivittäin. Toisaalta, ei se täällä mitään luksusta välttämättä ole sillä siivoajat veloittavat 8-10€ tunnilta. Ehkäpä olen tosiaan vähän kummajainen ja ehkäpä myös vähän siivoushullu. Enkä vain tykkää siitä ajatuksesta, että kodissani kävisi joku toinen monta kertaa viikossa siivoamassa. Joten ei muuta kuin hihat ylös ja hommiin! Ja sitä paitsi siivoaminen on ihan hyvää treeniä - kodin tehokas siivous kuluttaa tunnissa jopa 200-300 kcal. Ja itse ainakin siivoan aina sellaisella vauhdilla, että hiki lentää :-) 





sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Oma lapsuus vs. hänen lapsuutensa

Helena kirjoitteli jokin aika sitten Chez Héléna -blogissaan  vertailua omasta lapsuudestaan ja hänen lastensa lapsuudesta. Jutun voi lukea täältä:  http://chezhelena.com/2017/09/21/oma-lapsuus-vs-hanen-lapsuutensa/

Minkälaista on sitten oma lapsuuteni  verrattuna tyttäreni lapsuuteen? Minä vietin lapsuuteni 70-80 luvun Suomessa kun taas tyttäreni viettää lapsuutaan 2010-luvun Espanjassa. Aika erilaiset lähtökohdat siis. 


Näitä asioita on tullut paljon pohdittua viime aikoina. Johtuen varmasti paljon siitä, että meillä pikkuneiti aloitti viime syksynä, 6-vuotiaana primarian eli espanjalaisen alakoulun 1.luokan. Koulun valitseminen ei ollut mikään nopea ja helppo prosessi vaan sitä tehtiin kuukausikaupalla ja vierailtiin useammassa koulussa ja osassa jopa useampaan kertaan. Mutta lopulta teimme valintamme ja olemme siihen olleet tyytyväisiä vaikka se ei tietenkään täysin vastaa niitä odotuksia ja ajatuksia, joita meillä on. Mutta jossain on vain joustettava. 

Aikaisemmin kirjoittelinkin jo siitä, että minkälaista on ekaluokkalaisen elämä täällä Kanarialla. Teksti löytyy täältä:  http://mylifeingc.blogspot.com.es/2017/09/ekalle-luokalle-espanjassa.html. Eli elämä on hyvinkin erilaista kuin mitä olisi ekaluokkalaisen elämä Suomessa ja tietenkin hyvin erilaista oli minun taipaleeni samanikäisenä. Ensinnäkin 6-vuotiaana olin vielä päiväkodissa, jossa taisimme pari kertaa viikossa osallistua muutaman tunnin ajan johonkin esikoulujuttuun. Ihan tarkkaan en kyllä muista enää...

Oma tyttäreni on ollut paikallisessa esikoulussa jo itse asiassa 3-vuotiaasta lähtien. Täällä Espanjassahan esikoulu, escuela infantil, kestää 3 vuotta. Se on täysin vapaaehtoinen mutta käytännössä kaikki laittavat lapsensa esikouluun 3-vuoden iässä. Päiväkoteja, guarderia, ei edes ole olemassa yli 3-vuotaille. Esikoulussa lapset oppivat jo lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan eli se ei ole missään nimessä pelkkää leikkiä. Mutta kuitenkin esikoulusta siirtyminen primariaan, alakouluun, on iso muutos. Lapsilta vaaditaan jo paljon enemmän ja esim. kokeet ja arvosanat otetaan heti käyttöön. Ja lasten tosiaan oletetaan jo osaavan lukea, kirjoittaa ja laskea 1.luokalle mentäessä. Suomessahan silloin vasta aletaan opettelemaan kirjaimia :-) 


Ekalle luokalle menin sitten lähikouluun, joka sijaitsi n. 5 minuutin kävelymatkan päässä kodistani. Sinne käveltiin leppoisasti ihan puistoalueen läpi eli ei tarvinut paljon kuskailla eikä kukaan saattanut koululle. Ihan itse kävelin, yksin tai samassa kerrostalossa asuneiden kavereiden kanssa. Toista on oma lapseni kulkeminen kouluun. Itse toimin tällä hetkellä (ja myös tulevaisuudessa) melkoisena "taksikuskina" sillä vastaan täysin pikkuneidin kuljetuksista kouluun ja harrastuksiin. Eli aamulla klo 8.20 koululle vienti (onneksi nykyään ajomatka on enää 10 min, ei 45 min. kuten viime vuosina) ja klo 15.45 koulusta haku. Tosin koululle joudun menemään jo klo 15.15 jotta sieltä saa parkkipaikan... Sen jälkeen sitten vielä pari kertaa viikossa balettitunnille, jotka alkavat klo 16 ja päättyvät klo 17. Tähän ei ole muuta vaihtoehtoa koska lapset pitää viedä ja hakea koululta aikuisen toimin. Ehkä joskus yläkoulussa saa kulkea itsenäisesti mutta silloinkaan se ei käytännössä ole mahdollista koska pikkuneidin koululle ei pysty esim. meiltä kävelemään tai ajamaan polkupyörällä. Tuntuu huvittavalta, että pitää jotain 16-vuotiasta vielä kuskailla kouluun mutta minkäs teet...



Nuo harrastukset ovat sentään aika lailla tuttu juttu omasta lapsuudesta. Olen ollut siinä mielessä onnellisessa asemassa, että olen koko lapsuuteni saanut harrastaa mitä erilaisempia lajeja - melkeinpä kaikkea, jota olen halunnut kokeilla. Eli rakas äitini on minua myös kuskannut harrastuksiin  ja vieläpä ihan siihen asti kunnes sain oman ajokortin. Parhaimmillaan hän on vienyt minut useamman kerran viikossa esim. naapurikaupunkiin 40 min ajomatkan päähän ringettetreeneihin. Olen siitä todella kiitollinen - itselleni urheilusta on tullut tärkeä osa elämää. Tästä syystä olen valmis myös kuskailemaan omaa lastani harrastuksiin. Itse asiassa veisin vaikka enemmänkin jos vain mieluisia harrastuksia olisi tarjolla. 

Mutta toistaiseksi hän ei ole innostunut muusta kuin baletista.  Käytännössä muita vaihtoehtoja ovat rytminen kilpavoimistelu, flamenco,  rullaluistelu (siis kuten taitoluistelu mutta rullaluistimilla), uinti, ratsastus, erilaiset taistelulajit ja koulun puolesta olisi ehkä tarjolla myös koripalloa. Mutta eihän tuota meidän miniä voi minnekään koripallotreeneihin viedä. Eikä se sinne haluaisikaan - se on sellainen pieni tanssikeiju. Pikkuneiti ei kuitenkaan noista muista lajeista ole oikein innostunut. Ehkä rullaluistelu voisi olla hänelle sopiva mutta sitä emme ole käyneet vielä edes katsomassa koska baletin lisäksi haluaisin jonkun täysin erilaisen harrastuksen, jotta liikunnasta tulisi mahdollisimman monipuolista. Esim. joku joukkuelaji tai taistelulaji voisi olla sopiva. Pikkuneiti kävi itse asiassa kokeilemassa crossfit-salillani muay thai -treenejä ja tykkäsi niistä mutta ne osuvat juuri samalle päivälle baletin kanssa. Kyllä harmittaa. Se olisi tosi hyvä juttu ja itse voisin samalla vetää omat treenit salilla. No, jospa ensi kaudelle saisivat ne järjestettyä eri päiville. 


 

Itse olen kovin huolissani pikkuneidin liikkumisesta. Missään nimessä suositeltava määrä liikuntaa ei tule täyteen päivän aikana koska koulussa ei kauheasti pääse liikkumaan ja se vie niin ison osan päivästä. Klo 8.45-15.45 kestävän koulupäivän aikana lapsilla on vain kaksi välintuntia, toinen 20 minuuttia ja toinen 40 min. Mutta molempiin taukoihin kuuluu myös ruokailua - ensimmäisellä välitunnissa syödään välipala ja toisella välitunnilla lounas. Ei siinä siis kauheasti jää enää liikkumiselle aikaa. Ja kun vielä koulumatkatkin kuljetaan autolla niin päivittäinen liikunta jää aika vähiin. Koulussa on toki liikuntaa 2 x 45 min viikossa mutta nekin on näppärästi sijoitettu samalle päivälle eli keskiviikolle. Omassa lapsuudessa tosiaan koulumatkat kuljettiin kävellen/pyörällä/potkukelkalla/hiihtäen ja lisäksi joka tunnin välissä oli se välitunti, jonka aikana liikuttiin ulkosalla. Ja vapaa-ajalla liikuttiin, pelailtiin ja touhuttiin ulkosalla. 


Tällä hetkellähän fyysisen aktiivisuuden suositus 7-18 -vuotiaille on 1-2 tuntia päivässä monipuolista ja ikään sopivaa liikuntaa. Myös yli 2 tunnin pituisia istumisjaksoja tulisi välttää.


Ihan vain muuten tiedoksi, että aikuisille suositus on vähintään 2.5 tuntia viikossa reipasta kestävyysliikuntaa tai vaihtoehtoisesti 1 tunti 15 minuuttia rasittavaa kestävyysliikuntaa. Ja lisäksi lihaskuntoa ja liikehallintaa kehittävää liikuntaa vähintään 2 kertaa viikossa. Tulekoo teidän perheissä suositukset täyteen?? 

No, miksi täällä lapset sitten kuljetetaan koululle? Miksi lapset eivät kulje pyörällä tai kävellen kun sääkin suosii ympäri vuoden. Kuten jokin aika sitten kirjoitin turvallisuuden uhista täällä Kanarialla http://mylifeingc.blogspot.com.es/2018/01/turvallisuusuhat-kanarialla.html niin lasten kaappaukset ovat yksi paikallisten suurimmista pelonaiheista. Ja tästä syystä lapset kuljetetaan kouluihin sekä harrastuksiin.Eikä tämä riipu vanhemmista vaan koulujen määräykset edellyttävät, että lapsi viedään ja haetaan koululta aikuisen toimesta. Eli vahtoehtoa ei ole. Toki jos koulu olisi sellaisessa paikassa, että sinne voisi kävellä tai pyöräillä niin varmasti tekisimme niin yhdessä mutta valitettavasti koulu sijaitsee paikassa, jonne ei voi kävellä tai pyöräillä eli eipä onnistu. Matkaa ei ole kuin reilut 6 km mutta perille johtaa melkoinen ylämäki. Mutta isoin ongelma on tietysti pyörätien puute. Yhdenkään lapsen en ole nähnyt kulkevan koululle polkupyörällä tai kävellen. 


Eikä täällä muutenkaan lasten anneta juuri koskaan kulkea omatoimisesti tai mennä esim. lähipuistoon vain kavereiden kanssa, ilman aikuista. Tämä on siis valtava ero Suomeen ja omaan lapsuuteen. Täällä lapset eivät saa kulkea vapaasti kaupungilla, eivät pääse leikkimään kavereiden kesken leikkipuistoon, eivät voi lähteä pyöräilemään keskemään eivätkä saa leikkiä vapaasti edes esim. kerrostalon pihalla. Elämä siis todella paljon rajoitetumpaa kuin mitä se oli omassa lapsuudessani tai mitä se olisi tälläkin hetkellä Suomessa.  

Leikit ovat sentään aika samanlaisia kuin mitä itse lapsuudessani leikin. Barbit ovat edelleen "in" ja kauppaleikit. Ainoa mikä puuttuu on kaikenlainen ulkona leikkiminen vapaasti ystävien kanssa. Me leikimme ystävien kanssa taloyhtiön pihalla pimeän tuloon asti kirkonrottaa, 10 tikkua laudalla ja muita vastaavia pelejä. Ulkona oltiin aina ja koko ajan. Sitä en pysty lapselleni pysty täällä tarjoamaan. Vaan eivät taida ne lapset Suomessakaan enää tällaisia pelejä pelailla - katoavaa kansanperinnettä. 


Toisaalta täällä lapset ovat "lapsia" pidempään ja esim. 10-vuotias espanjalainen tyttö on varmasti paljon lapsellisempi kuin ikäisensä suomalainen. Meillä esim. pikkuneidin kaveripiiriin kuuluu useitakin 8-10 vuotiaita ja leikit sujuvat sujuvasti heidän kanssaan. Suomessa näen jopa 10-vuotiaita tyttöjä hengailemassa keskenään kaupungin ostoskeskuksessa. En tiedä, että onko sekään niin hyvä. 

Toisaalta täällä saatetaan asua vanhempien kanssa jopa 3- tai 4-kymppiseksi asti. Kenelläkään ei ole kiire pois kotoa. Toista se oli itsellä kun jo rippilahjaksi keräsin astioita, että sitten olisi omia juttuja kun muuttaa omaan kotiin. Täällä ei todellakaan ole samanlaista tapaa. Eikä kukaan oikein suunnittele kotoa pois muuttoa 18-vuotiaana ellei ole pakko. Siis jos ei esim. lähde opiskelemaan toiseen kaupunkiin. Mutta yleensä mieluiten opiskelupaikka valitaan läheltä kotia jotta voi asua kotona. Voi olla, että jos me jäämme tänne Gran Canarialle asumaan pidemmäksi aikaa niin todennäköisesti meidänkin tyttö lähtee vain Las Palmasiin yliopistoon opiskelemaan. Siis jos sieltä löytyy mieluinen opiskelupaikka ja sinne pääsee, tietty. Vaikka itse toivoisin, että hän esim. haluaisi lähteä vaikkapa Suomeen tai edes jonnekin manner-Espanjaan. Saa nähdä. 



Tietysti hyvin erilaiset koulujärjestelmät vaikuttavat myös paljon lapseni elämään. Jos hän eläisi 6-vuotiaan elämää Suomessa niin se ei ehkä kauheasti poikkeaisi minun lapsuudestani. Koulua olisi muutama tunti päivässä ja se olisi aika leppoisaa.  Mutta täälläpä hän on jo 1-luokalla koulussa, jossa vaaditaan jo paljon. Pitää osata sujuvasti jo lukea ja kirjoittaa, kotitehtäviä tulee ja kaikki aineet arvioidaan sanallisesti ja numeroin hyvinkin tarkkaan. Kouluissa täällä vaaditaan paljon jo nyt ja tulevaisuudessa vielä enemmän. Itse en muista koskaan kokeneeni koulua mitenkään vaikeaksi, hankalaksi tai aikaa vieväksi, saatikka että olisin siitä joskus joutunut ottamaan stressiä tmv. Mutta esim. puoliso näkee vieläkin opiskeluajoista painajaisia. Se kertoo ehkä jotain paikallisesta koulujärjestelmästä... Toki on kouluja, joissa varmasti pääsisi paljonkin helpommalla mutta jos tulevaisuudessa täällä haluaa jonkun "kunnollisen" työpaikan niin se vaatii myös paljon panostusta. Tämän joutuu minunkin tyttäreni vielä huomaamaan. 

Suomalainen koulujärjestelmä tarjoaa muutenkin vähän erilaisia taitoja kuin mitä espanjalainen. Täällä kouluissa opiskelu on hirmuisen teoriapitoista ja esim. sellaisia hyötyaineita kuten käsityöt ja kotitalous ei täällä tunneta. Lapset ja nuoret eivät opi ompelemaan vaatteita, kutomaan, virkkamaan tai edes ompelemaan nappia saatikka korjaamaan rikkinäisiä housuja. Kukaan ei koulussa opeta laittamaan ruokaa, siivoamaan tai pesemään pyykkiä. Eikä kyseisiä taitoja välttämättä kotonakaan opita... Meillä onneksi pikkuneiti on itse kiinnostunut ruoan laitosta, leipomisesta ja jopa siivouksesta. Ja nappien ompelun hän oppi jo 5-vuotiaana Montessori esikoulussa. Ja onneksi Suomi-koulussa pääsee myös kokeilemaan myös erilaisia käsitöitä - on tehty ompelutöitä ja puutöitä. 



Mutta mitä tyttäreni elämässä sitten on sellaista, jota minun lapsuudessani ei ollut. No, ehkä selvin ero on digitaalisuus. Minun lapsuudessani 70-80 luvuilla ei ollut älypuhelimia, tabletteja, pelikonsoleita eikä edes kunnon tietokoneita. Joskus nuoruudessa omistin jonkun commodore 64-koneen, jolla sitten pelattiin joskus jotain yksinkertaisia pelejä joita ladattiin kaseteilta. Ja siihen pelin lataamiseen taisi kulua enemmän aikaa kuin itse pelin pelaamiseen.  Minun lapseni ei taida edes tietää, että mikä kasetti on :-) Hän käyttää tablettia ja älypuhelimia täysin luontevasti, katsoo youtubesta videoita ja hakee tietoa googlesta. Ja ihmettelee, kun sanon että minun aikanani tietoa etsittiin vain tietosanakirjoista. 

Koko maailma on nykyään avoinna. Minun lapsuudessani matkustettiin Ruotsiin. Tai korkeintaan Välimerelle tai Kanarialle etelän lomille. Ensi kertaa pääsin lentokoneeseen joskus 7-8 vuoden iässä kun matkustimme Rhodokselle. Meidän pikkuneiti matkusti lentokoneessa jo muutaman kuukauden ikäisenä ja on sen jälkeen nähnyt jo monta maata. Minä toivoin lapsuudessani kesälomareissua Puuhamaahan, minun tyttäreni haluaa matkustaa Roomaan ja New Yorkiin... 



Niin se vain maailma ja elämänmeno muuttuu eikä sille oikein mitään voi. Takaisin ei ole paluuta. Onko se hyvä vai huono asia, siitä en ole varma. Mutta aika erilaista on joka tapauksessa oman lapseni lapsuus verrattuna minun lapsuuteeni. 








lauantai 13. tammikuuta 2018

Suomi-koulussa tänään: Suomen talvi

Lähes kuukauden mittainen joulutauko on takana ja Suomi-koulu jatkuu jälleen. Edessä on mielenkiintoinen kevätlukukausi, joka päättyy kesäkuun alussa kevätjuhlaan. Tässä kevään aikana on luvassa monta mielenkiintoista "teemapäivää", mm. suomalainen ruoka, urheilupäivä ja suomalainen saunakulttuuri. Parin viikon päästä meillä on saunavuoro varattuna paikalliseen Kontulan Helmi- saunaan, jonne siis suuntaamme lasten kanssa. Ruokapäivänä syömme hernekeittoa ja laskiaispullia ja urheilupäivänä puolestaan hiihdetään ja lasketaan mäkeä dyyneillä. Eli varsin mielenkiintoisia koulupäiviä tiedossa normaalien koulupäivien vastapainoksi. 

Tänään oli vuorossa ihan perinteinen koulupäivä ja teemana Suomen talvi. Päivän kuitenkin aloitti pappi Pertti Hellin puheenvuoro. 


Kaikki lapset meidän isojen ryhmästä ovat päässeet käymään Suomessa talvella ainakin joskus. Osa käy ihan säännöllisesti joka talvi. Eli jossain määrin talviset puuhat Suomessa ovat tuttuja juttuja. Mutta Suomen kesä taitaa kuitenkin olla lapsille se tutumpi juttu koska kesällä Suomessa pystytään viettämään pidempiä aikoja. Talviset vierailut keskittyvät yleensä joulu- ja pääsiäislomiin. Ja eteläisessä Suomessahan ei välttämättä pääsiäisen aikaan ole enää kauhean talvista. Tämän joululoman aikana pari lapsista oli päässyt käymään Suomessa ja he kertoivat kuulumisia. Myös muut pääsivät kertomaan omista talvisista puuhistaan Suomessa. 

Tämän jälkeen teimme pienen talviurheilu-tehtävän, jossa seinällä oli kuvia erilaisista talviurheilulajeista ja lasten piti tunnistaa niitä. Mikäli lajin nimi ei ollut tuttu, niin luokan toisella puolella oli paperi, jossa oli eri lajit kirjoitettuna. Sieltä voi sitten käydä lukemassa ja arvuuttelemassa oikeaa. Eli jokaisella oli oma lappu, johon lajit kirjoitettiin ja yritettiin tietysti saada lajit oikein. 

 


Tämä oli varsin mieluisa tehtävä ja lapset viihtyivät hyvin sen parissa. Mukana oli muutamia vähän hankalampiakin juttuja kuten ringette, curling ja jääravit mutta pienten vihjeiden avulla nekin saatiin oikein. 

Tämän jälkeen teimme pienen kortti-tehtävän, jossa laatikosta lapset nostivat vuorotellen kortteja, joissa oli erilaisia talvisia lauseita ja lapsen tehtäväksi jäi lukea lause ja täydentää se. Esim. tällaisia lauseita löytyi:
Talvella tykkään...
Minusta talveen kuuluva eläin on...
Parasta Suomen talvessa on...
Talviselle retkelle evääksi tekisin...
Minä olen rakentanut lumesta komean...
Minua kiinnostava talviurheilulaji on... 


Tästäkin lapset tykkäsivät tosi paljon ja jokainen luki varmaan 4-5 korttia. Yhteensä kortteja oli erilaisia ehkä 20 kappaletta. Tosi hyvä tehtävä jossa yhdistyvät lukeminen ja kertominen. 

Tämän jälkeen tutustuimme erilaisiin lumi-sanoihin eli miten monta erilaista sanaa lumelle löytyy Suomesta. Ja lisäksi teimme hauskan äänitehtävän, jossa kuunneltiin askellusta erilaisilla lumilla ja sitten piti arvuutella, että minkälaisesta lumesta on kysymys. Tämä tehtävä löytyy sivulta: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/02/25/milta-lumi-kuulostaa


Tämän jälkeen juttelimme hieman talven säästä Suomessa ja siitä, että miten erilainen talvi voi olla eri puolilla Suomea. Tämän todistimme vielä kurkkailemalla nettikameroihin eri puolilla Suomea. 

Lopuksi tutustuimme revontuliin ja vuorolukuina lapset lukivat revontuli -sadun. 

Pohjoisimmassa Lapissa kaamos oli synkimmillään, aurinko ei enää jaksanut kivuta taivaan rannan yläpuolelle tai oikeastaan metsän eläimistä tuntui, että koko aurinko oli kadonnut. Aamulla oli pimeää, päivällä saattoi silmiään siristellen juuri ja juuri nähdä oman käpälänsä, jonka nosti silmiensä eteen, mutta pian oli jo taas säkkipimeää. 
Öisin taivaan tähdet ja kuu yrittivät valaista maisemaa, mutta ne olivat niin kaukana ettei niiden valo juuri metsän eläinten ongelmaa pimeyden suhteen ratkaisseet. Asialle oli tehtävä jotain ja sen takia, juuri sinä yönä, josta tämä tarina kertoo, olivat metsän eläimet kokoontuneet tunturin juurelle kokoukseen. Paikalle oli saapunut tuuheaturkkinen susi, tupsukorvainen ilves, paksuturkkinen ahma, kruunupäinen hirvi ja olipa siellä karhukin. Se oli herätetty kesken talviunien, koska sitä pidettiin metsän kuninkaana, eikä näin tärkeässä asiassa voinut jättää kuulematta kuningasta. Ainiin, eikä sovi unohtaa pientä puuhkahäntäistä kettua, vaikka se muiden eläinten rinnalla kovin pieni onkin, sillä .. no enpä kerro vielä, miten tärkeä rooli ketulla tarinassamme on.
Eläimet olivat siis kokoontuneet neuvon pitoon, sillä jatkuva pimeys oli väsyttävää ja asialle oli tehtävä jotain. Aurinko ei palaisi ennen kevättä, sen eläimet tiesivät, joten asiaan oli löydettävä jokin ratkaisu. Mutta vaikka eläimet kuinka pohtivat ja rapsuttivat päätään, eivät ne keksineet ratkaisua. Ne alkoivat jo hermostua: susi alkoi turhautuneena ulvoa, kun se ei keksinyt mitään. Ilves sähisi ja teroitti kynsiään. Karhu murisi vaimeasti, sillä sitä väsytti, koska se oli herätetty kesken talviunien. Pieni kettu yritti saada ääntään tuossa metelissä kuuluville, se polvi tassuaan ja yritti herättää muiden eläinten huomion. Mutta kärttyisinä nuo suuret eläimet vain tönäisivät ketun syrjään, eihän noin pienellä eläimellä voi olla ratkaisua näin isoon asiaan, turha sitä on kuunnella. Kettu yritti kiinnittää toisten eläinten huomion yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes se totesi tehtävän mahdottomaksi ja käännähti kannoillaan ja lähti juoksemaan ylös tunturin rinnettä. Muut eläimet sitä tuskin huomasivat, sillä ne jatkoivat ulvomista, sähinää ja murisemista koska niitä ärsytti etteivät ne olleet keksineet ratkaisua ongelmaan.
Kun jonkin aikaa ketun lähdöstä oli kulunut, hiljenivät äänet tunturin juurella. Kaikki eläimet vaikenivat yhtäaikaa ja niiden katseet kääntyivät taivaalle. Läpitunkemattoman pimeyden sijaan taivaalla loimusi valo, joka valaisi hennolla valollaan tunturin rinteen, jonka alapuolelle eläimet olivat kokoontuneet. 
Tunturin laella taivaalla näytti kuin vihreä tuli olisi roihunnut ja tuo tuli leveni ja leveni, kunnes se roihusi koko tunturin laen pituudelta. Mistä kummasta tuo valo oli tullut? Sitä ihmettelivät eläimet. Juuri ennen kuin tuo ihmeellinen valo alkoi himmetä näkivät eläimet valon kajossa pienen hahmon, jolla oli pitkä ja komea puuhkahäntä alkavan laskeutua tunturin rinnettä alas.
Mikä kumma tunturin laella oli liikkunut?
- Kettuhan se siellä oli! Kettu, jota muut eivät olleet kuunnelleet, kun pitivät sitä liian pienenä ja mitättömänä ratkaisemaan iso ongelma. Kettu oli juossut tunturin laella ja juostessaan piiskannut hännällään pehmeää valkeaa puuterilunta. Ilmassa kimalteleviin lumihiutaleisiin oli heijastunut tähtien ja kuun valo ja niin ne olivat valaisseet tunturin laelta lähitienoon. 
Ketun lähestyessä muita eläimiä, olivat ne edelleen hiiren hiljaa, mutta sikäli kuin kettu saattoi pimeässä yössä erottaa, olivat eläimet kovin nolon näköisiä. Hetken aikaa hiljaa seisokeltuaan, karhu ryki kurkkuaan ja sanoi: "Anteeksi, että väheksyimme sinua pienen kokosi vuoksi. Sinä todella keksit miten kaamokseen saadaan valoa. Tästä lähtien muistamme, ettei ketään saa aliarvioida pienen koon vuoksi ja sinun kaamokseen tuomaasi valoa kutsumme tästä lähtien revontuliksi. 

Näitä revontuli-satujahan on olemassa erilaisia mutta tätä versiota emme olleet aikaisemmin lukeneet. Mutta koska kyseessä on satu niin lopuksi tietysti katsoimme netistä videon, että miten ne revontulet oikeasti syntyvät. Noita isompia lapsiahan tuollaiset asiat jo kovasti kiinnostavat eikä niitä todennäköisesti opeteta täällä Kanarialla koulussa :-) 

Esim. Ilmatieteen laitoksen tekemä video löytyy täältä 

 


Lopuksi askartelimme upeita revontuli-töitä, jotka toteutettiin pastelliliiduilla. Nämä olivat useimmille lapsista uusi piirustusväline joten innostusta riitti. Ja tosi hienoja revontulia syntyi sadun innoittamana. 







Materiaalia päivälle oli enemmänkin mutta niitä emme ehtineet tällä kertaa käydä läpi. Jääköön ne odottamaan ensi talvea.  Täältä voi lukea lisää samasta talvi Suomessa -aiheesta vuodelta 2016, jolloin aiheena oli lisäksi Lappi. 
http://mylifeingc.blogspot.com.es/2016/01/suomi-koulussa-tanaan-talvi-lappi-ja.html

Pienten ryhmässä olivat askarrelleet hienoja lumihiutaleita - kivoja ja helppoja töitä, joista kaikki tykkäsivät. Myös osa isoista kävi tekemässä omansa! 





torstai 11. tammikuuta 2018

Kauneinta Kanariaa

Jokaisessa paikassa on aina niitä tiettyjä "must" -juttuja, joita pitää esitellä saapuville vieraille. Edellisessä asuinpaikassa Fuerteventuralla oli helppoa kertoa ja näyttää vieraille, että mitä pitää nähdä ja kokea. Saarella kun tuli työskenneltyä 10 vuoden ajan matkaoppaana niin voi sanoa, että tunsi paikan kuin omat taskunsa. 

Täällä nykyisellä asuinsaarella Gran Canarialla en ole oppaana toiminut ja muutenkin saaren kiertäminen ja paikkojen näkeminen on jäänyt vähän vähemmälle. Edelleen 5 vuoden asumisen jälkeen tältäkin pieneltä saarelta löytyy vielä paikkoja, joissa en ole käynyt. Eli vielä en koe olevani kovin hyvä "matkaopas" tällä saarella mutta toki ne tietyt "must" -jutut on tullut käytyä. 




Meillä aina aika ajoin käy vieraita - niin Suomesta kuin manner-Espanjasta. Täytyy myöntää, että meidän suomalaiset vieraat viihtyvät paremmin altaalla tai rannalla kuin autoilemassa (ymmärrettävää, koska Suomessa tuosta ei kauheasti pääse nauttimaan) mutta espanjalaiset vieraamme ovat yleensä aika lailla aktiviisia ja haluvat nähdä & kokea mahdollisimman paljon lomansa aikana. 

Tarkoitus olisi, että tekisimme vieraita varten ihan oman "matkaoppaan" eli kokoaisimme siihen suomeksi ja espanjaksi tietoa saaren nähtävyyksistä, mahdollisista ajoreiteistä, patikointimahdollisuuksista, harrastuksista, bussilinjoista, ravintoloista, lähialueiden tarjoamista mahdollisuuksista jne. Itse emme ehdi aina vieraiden kanssa kiertelemään joten siksi tällainen opas olisi ihan kiva olemassa. Eli heti kun aikaa riittää, niin pitää aloittaa tällaisen oppaan tekeminen :-) 

Mutta tässä siis oma top 10 lista - kauneinta Kanariaa. 

1. Maspalomasin dyynit
Tuossa aivan meidän kulmilla, vain 5 min pyörämatkan päässä, on yksi saaren tunnetuimmista nähtävyyksistä eli Maspalomasin dyynitalue - 400 hehtaarin kokoinen suojelualue. Ehdottomasti niitä asioita, joka pitää Gran Canarialla nähdä ja kokea. Ja mielellään vielä eri vuorokauden aikoina. Dyynit ovat aivan erilaiset esim. aamuvarhaisella auringon noustessa, keskipäivän auringonpaisteessa tai illalla auringonlaskun aikaan. 



Itse tykkään dyyneistä etenkin auringonlaskun aikaan ja silloin käymme usein pikkuneidin kanssa kiipeilemässä dyyneillä. Se onkin tosi hyvää kuntoilua!  Tosi harvoin dyynien rannalle tulee kuitenkaan suunnattua esim. rantapäivää viettämään - olemme tainneet tehdä niin tasan kaksi kertaa näiden kahden vuoden aikana, jonka olemme täällä asuneet. 






2. Anfin ranta
Yleensä kun suuntaamme viettämään rantapäivää, niin silloin ajamme Arguineguin kylän kupeessa sijaitsevalla Anfin rannalle. Kyseessä on pieni, rakennettu ranta jonne vaalea hiekka on tuotu muualta. 

Tänne pitää yleensä suunnata jo ajoissa sillä vilkkaimpina päivinä ranta täyttyy nopeasti. Vaikka kyseessä on ikään kuin "hotellin ranta"  niin se ei kuitenkaan ole hotellin oma eikä yksityinen. Hotelli on sen rakennuttanut mutta rannalle on ihan vapaa pääsy. 





Anfin rannasta ainutlaatuisen tekee juuri tuo vaalea hiekka - tämän saaren rannat kun ovat yleensä tummia tai mustia hiekkarantoja. Vaalea hiekka, kauniin sininen vesi - täydellinen yhdistelmä. 

Rannasta voi lukea paremmin täältä: http://mylifeingc.blogspot.com.es/2017/03/anfi-del-mar-ranta-gran-canaria.html

3. Puerto Mogan
Puerto Mogan saaren eteläosan "helmi" - pienestä kalastajakylästä alun perin kasvanut pieneksi matkailualueeksi. Mutta kylä on kuitenkin säilyttänyt oman ainutlaatuisen tunnelmansa. Onpa sitä kutsuttu jopa Gran Canarian Venetsiaksi. 




Puerto Mogan on suosittu päiväretkikohde mutta itse tykkään käydä siellä enemmän iltasella kun suurin osa matkailijoista on jo palannut isompiin lomakohteisiin. Sopiva hetki sinne on suunnata esim. auringonlaskun aikaan eli ehtii näkemään valoisaan aikaan vielä kauniin satama-alueen ja pienen kävelyretken jälkeen voi vaikkapa illallistaa jossakin alueen ravintolassa. 

                                        



4. Roque Nublo
Roque Nublo on yksi saaren tunnetuimpia luontonähtävyyksiä - 1800 m korkeudella sijaitseva tuliperäinen kivipaasi. Itse kivenlohkare on ollut saaren alkuperäisasuikkaille tärkeä mutta itse koen parhaimmaksi anniksi upeat maisemat, jotka tuolta ylhäältä avautuvat. 







Täältä voi lukea paremmin Roque Nublosta: 
http://mylifeingc.blogspot.com.es/2017/03/roque-nublo-gran-canarian-komea.html

5. Barranco de Guayadeque
Saaren itärannikon puolesta välistä löytyy Guayadequen rotko ja luolakylä. Tämä barranco eli rotko on yksi saaren suurimmista ja etenkin sateiden jälkeen alue on todella kaunis. Jylhät vuoret kohoavat rotkon pohjolta kohti sinistä taivasta. Rotkon perässä on sitten hyvä taukopaikka eli luolakylä. Täällä on asuttu luolissa jo alkuperäisasukkaiden aikana mutta nämä luola-asunnot ovat edelleen ihan käytössä olevia. Osa näistä on muutettu ravintoloiksi ja sellaisessa lounastaminen on ihan mielenkiintoinen kokemus. 





Täältä voi lukea lisää Guayadequen rotkosto ja luolista: 
http://mylifeingc.blogspot.com.es/2017/01/koti-luolassa-ja-elokuvia-tahtitaivaan.html

6. Caldera de Bandama
Caldera de Bandaman kraateri sijaitsee saaren pohjoisosassa, Telden, Santa Brigidan ja Las Palmasin välissä. Tämän upean kraaterin arvellaan syntyneen miljoonia vuosia sitten tuliperäisen toiminnan seurauksena. Kraaterin on noin 200 metriä syvä ja maisemat ovat upea kraaterin reunalta mutta pohjalle kulkee myös hieman hankalakulkuinen patikkapolku. Mutta hyväjalkaiselle reitti ei tuota ongelmia ja on ehdottomasti vaivan arvoinen. 




7. Teror
Sisämaan kylät ja kaupungit ovat täysin vastakohta rannikon lomakohteille ja suurkaupunki Las Palmasille. Näitä sisämaan kauniita kyliä voisi luetella monia mutta oma suosikkini on Terorin pikkukaupunki, joka sijaitsee saaren pohjoisosassa ja on yksi saaren vanhimmista kaupungeista. Siirtomaatyyliset talot ovat todella viehättäviä. 



8. Parque natural Tamadaba
Tamadaban luonnonsuojelualue sijaitsee kieltämättä hieman hankalan matkan päässä eli täältä saaren eteläosasta matka kestää lähes pari tuntia. Mutta ajomatka on vaivan arvoinen. Tämä 7500 hehtaarin alue kuuluu saaren koskemattomimpiin alueisiin ja maisemia hallinnoivat kanarianmäntymetsät ja länsirannikon jyrkät, vaikeakulkuiset kalliot. Täällä puissa kasvaa naavaa, ilma on raikasta ja tunnelma on ainutlaatuinen. 

 



9.  Mirador El Mulato 
Tämä paikka on suosikkini auringonlaskun ihailemiseen. Vuoren rinteellä, ympärillä vain hiljainen luonto. Itse asiassa kyseessä ei ole virallisesti El Mulaton näköalapaikka sillä se on hieman alempana rinteellä mutta tältä meidän paikalta on mielestäni paremmat näköalat. 




10. Las Palmas - Vegueta ja Triana 
Las Palmas ei itsessään ole mielestäni mikään kaunis kaupunki mutta toki sielläkin on muutama kaunis ja vierailun arvoinen paikka. Etenkin vanha osa eli ns. Veguetan ja Trianan alue on varsin hurmaava vanhoine rakennuksineen ja aukioineen. Veguetassa sijaitsee mm. kaupungin katedraali, jonka huipulta avautuvat hienot maisemat. Myös Veguetan kauppahalli on vierailun arvoinen. Ostoskatu Triana on tunnelmallinen kävelykatualue kauppoineen, kahviloineen, baareineen ja ravintoloineen. 

Veguetan alueesta voi lukea lisää täältä:
http://mylifeingc.blogspot.com.es/2015/11/plaza-santa-ana-eli-santa-anan-aukio.html



Täältä taas voi lukea ikivanhan jutun Las Palmasista - ajalta, jolloin olimme juuri muuttaneet kaupunkiin. http://mylifeingc.blogspot.com.es/2014/02/uusi-kotikaupunkimme-las-palmas.html

Paikat eivät ole missään suosikki- tai kauneusjärjestyksessä koska niitä on niin vaikea verrata keskenään. Eli olen ne kirjannut ihan siinä järjestyksessä, jossa ne mieleen juolahtivat. 

Yksi uusi suosikkijuttu on myös tähtien tarkkailu -retki, jolle osallistuimme joulukuussa. Aika ikimuistoinen kokemus!