sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Hikinen viikonloppu

Täällä Kanarialla on vietetty monissa perheissä pitkää viikonloppua sillä torstai oli pyhäpäivä ja monissa koulussa oli perjantaille laitettu myös vapaa eli näin saatiin aikaiseksi  pitkä viikonloppu tätä syyskautta vähän katkaisemaan. Osa tykkää näistä, osa ei. Meidän perheessä nämä ylimääräiset vapaapäivät koulusta eivät tuota ongelmia koska itse en ole tällä hetkellä töissä mutta monissa perheissä on iso ongelma, että minne laittaa lapset kun molemmat vanhemmat ovat töissä. 

Me olemme ottaneet tämän vapaan aika lailla levon kannalta. Ensin suunnittelin että olisin karannut pikkuneidin kanssa entiselle kotisaarelle minilomaa viettämään ja tapaamaan ystäviä mutta loppujen lopuksi päätimme jäädä kotiin ja keksiä jotain mukavaa tekemistä täällä. Monenlaista kivaa retkeä oli mielessä mutta loppujen lopuksi niistäkin piti pääasiassa luopua sillä sää ei ole oikein suosinut ulkoilua. Keskiviikkona nimittäin alkoi Afrikasta puhaltamaan tuuli ja aika nopeasti lämpötilat nousivat huikeisiin lukemiin ja ilma täyttyi hiekasta. Ei kivaa, ei ollenkaan kivaa. Varsinkaan kun takana on historiallisen lämmin kesä ja historiallisen lämmin syyskuu. Eli voisin sanoa, että riittää jo tämä helle. Ei näin lokakuussa enää pitäisi olla tällaisia lähes 40 asteen helteitä! Ja pahinta on tuo hiekka, jota on ilma täynnä. Ovet ja ikkunat täytyy pitää kiinni, jotta edes sisällä pystyy olemaan ja hengittämään. Pahiten kärsivät astmaatikot mutta ihan terveilläkin ihmisillä tuo calima-hiekkatuuli aiheuttaa helposti oireita hengitysteissä. Ei siis kivaa eikä todellakaan ole sellainen ilma, että tekisi mieli lähteä ulkoilemaan ja retkeilemään.




Torstaina kuitenkin uskaltauduimme lähtemään retkelle vuorille. Olimme nimittäin jo aikaa sitten luvanneet pikkuneidille että tekisimme metsäretken heti kun sopiva hetki löytyisi. Ja torstaina oli pikkuneidillä vapaata koulusta sekä puolisolla töistä joten ei muuta kuin eväät kassiin ja auton nokka kohti ylös vuorille. Suuntana meillä oli Tadabaman luonnonpuisto saaren luoteisosassa. Siellä nimittäin emme olleet vielä koskaan käyneet ja tiesimme että sieltä löytyisi takuuvarmasti metsää.

Ja täytyy sanoa, että onneksi lähdimme matkaan. Ajomatka meiltä ylös 1600m korkeuteen vie vajaa pari tuntia ja tie on kapeaa & mutkaista mutta perillä odottaa palkinto. Ihanat metsämaisemat! Toki lämpöä oli sielläkin 30 astetta mutta ilma oli kuitenkin vielä ihan suht raikasta verrattuna rannikon hiekkapilveen. Ja kun olimme liikkeellä ajoissa niin paikalla oli vielä hiljaista ja rauhallista. Meidän tehdessä jo löhtöä, alkoivat vasta kanarialaiset suvut löytämään tiensä perille. Täällä nimittäin pyhäpäivinä perheet ja suvut suuntaavat usein ylös vuorille viettämään vapaapäivää ja silloin ei hiljaisuudesta ole tietoakaan...

Onneksi väenpaljous iski vasta kun me jo keräsimme tavaroitamme - saimme nauttia ihan vain luonnon äänistä.



Tänne pitää ehdottomasti suunnata talvella kun on viileämpää ja raikkaampaa. Tosin sillon ehkä pitää ottaa jo toppatakki mukaan reissuun nimittäin talvella tuolla ylhäällä saattaa olla lämpöä ihan vain muutamia asteita vaikka rannikolla etelässäolisi shortsikelit.










Mutta kyllä niin kuivaa oli että pienellä huolimattomuudella saisi helposti metsäpalon aikaiseksi. Ja tuollaisessa maastossa se leviää tsunamin tavalla - kuten kävi pari viikkoa sitten. Silloin oli kuitenkin onnea matkassa ja sadekuuro iski vuorille ja näin tuli saatiin suht nopeasti kuriin vaikka se isoja alueita tuhosikin. Jopa saaren parador-hotelli kärsi isoja vahinkoja palossa.


Mutta olipa kiva retkipäivä!

Kotona odottikin sitten aika ruskeanharmaa maisema.




Tällaisina päivinä sitä ymmärtää että miten lähellä Afrikkaa oikein asumme...


Perjaintaina meillä oli ohjelmassa pikkuneidin toivepäivä. Hän on jo pitkän aikaan unelmoinut siitä että saisi pistää pystyyn oman pop up-ravintolan. Katsotaankohan meillä vähän liikaa Australian mastechef-sarja.... Joskus pari kuukautta sitten pikkuneiti taisi ensimmäistä kertaa pyytää, että saisi oman kojun pystyttää taloyhtiön pihalle mutta koskaan ei ole ollut sopivaa hetkeä. Mutta nyt oli taloyhtiön kokous ja siitä syystä väkeä paikalla normaalia enemmän. Siis täydellinen hetki pop up-ravintolalle. Pitkin viikkoa hän suunnitteli & kehitteli ideaa ja eilen sitten oli viimein "se" päivä. 

Avuksi neiti pyysi naapurintyttöä ja yhdessä (minun avustuksellani) he sitten valmistivat leivonnaisia sekä vastapuristettua appelsiinimehua myytäväksi ennen kokouksen alkua. 


Tärkeintä tässä ei tietenkään ollut se rahan ansaitseminen vaan unelman toteuttaminen. Mutta toki ihan kivasti ihmiset ostivat ja melkein kaikki meni kaupaksi. Yksi suklaa cupcake jäi jääkaappiin odottamaan pikkuneitiä ja sen hän sai lauantaina lounaan jälkeen jälkkäriksi.


Kahden aktiivipäivän jälkeen vietimme rauhallisen päivän kotona. Ohjelmassa oli halloween-aiheista askartelua, halloween-juhlien ja pukujen suunnittelua, uintia ja illalla rentoutumista porealtaassa. Sitä kroppa kaipasikin. Jostain syystä tämän viikon treenit saivat yläkropan täysin jumiin. Ja tietysti uimassa piti käydä sillä hikeä pukkasi päivän aikana ihan kiitettävästi.





La-iltana sisä- ja ulkolämpötila saman verran.. Tarkenee... 





Sunnuntai ei juurikaan tuonut helpotusta säähän mutta siitä huolimatta piipahdimme iltapäivällä dyyneillä. Mutta muuten päivä tuli vietttyä leppoisasti kotosalla. Pikkuneidin leikkiessä kaverinsa kanssa ehdin hetkeksi tarttumaan oppikirjankin pariin.


Sääennusteet lupaavat yli 30 asteen lämpötiloja vielä muutaman päivän ajan mutta keskiviikosta alkaen pitäisi helteiden vähitellen helpottaa. Mielelläni muutaman asteen lähettäisin vaikka Suomen syksyä lämmittämään! 






tiistai 10. lokakuuta 2017

Tapaaminen opettajien kanssa

Tällä viikolla meillä oli vihdoin ja viimein mahdollisuus jutella pikkuneidin luokanvalvojan kanssa ensimmäistä kertaa sitten koulun alkamisen. Kuten aikaisemmin kirjoittelinkin niin meillä ei normaalisti ole mitään henkilökohtaista kontaktia opettajaan, vain ja ainoastaan pikkuneidin mukana kulkevan kalenterin sekä internetissä toimina Alexia-järjestelmä kautta saamme viestiä koululta. Olemme siis eläneet vähän pimennossa sen suhteen että miten koulu on lähtenyt käyntiin. Mutta nyt siis vihdoin saimme kahdenkeskistä aikaa opettajan kanssa ja samalla vastauksia moniin kysymyksiin.

Olemme siinä mielessä erikoisasemassa että meidän pikkuneiti aloitti kyseisessä koulussa vasta tänä lukuvuonna (iso osa lapsista on käynyt samassa koulussa jo 3-vuotisen esikoulun) eli saamme vähän ylimääräistä huomiota ja ainakin tämän yhden ylimääräisen tapaamisen. Ne vanhemmat, joiden lapset ovat olleet jo esikoulussa tuossa kyseisessä koulussa joutuvat tyytymään harvempiin tapaamisiin. Ellei sitten löydy jotain syytä että pitäisi tavata. Koulussa tuntuvat koko seuraavan lasten kehitystä todella tarkkaan ja mahdollisiin ongelmiin puututaan nopeasti.

Toki on normaalia, että koulussa jo 3 esikouluvuotta viettäneiden lasten taso ja mahdolliset ongelmat ovat jo opettajien ja vanhempien tiedossa koska heitä on koko tuo aika päästy tarkkailemaan. Mutta koululla on ilmeisesti myös vähän sellaisia kokemuksia, että uudet ja muualta tulevat oppilaat ovat tasoltaan jäljessä joten heitä pitää tarkemmin seurata. Tästä syystä meilläkin oli tapaaminen heti 5 kouluviikon jälkeen. Tuona aikana he ovat ehtineet jo tarkkailemaan lapsen lähtötasoa, kehitystä, käyttäytymistä jne. sen verran, että jotain suuntaviivoja on nähtävissä.

Hieman hermostuneena astelimme opettajan tapaamiseen. Tulihan meidän pikkuneitimme kouluun varsin erilaisesta esikoulusta eikä nykyisessä koulussa ole juurikaan kokemusta Montessori-esikoulua käyneistä lapsista koska sellaista ei lähimailta löydy. Etukäteen ennen koulun alkua mainitsimme kyllä opettajille, että lapsi tulee Montessori-koulusta ja yritimme vähän selvittää että mitä eroja siinä on ollut perinteiseen kouluun. Mutta eihän viidessä minuutissa kauheasti ehdi kuvailemaan... No, onneksi voimme huokaista helpotuksesta sillä koulu on lähtenyt käyntiin mitä loistavammin.


Heti aluksi luokanvalvoja kertoi, että he ovat todella ällistyneitä pikkuneidin suorituksesta. Hän on äärettömän kiinnostunut, aina iloinen, osallistuva, supersosiaalinen, nopeasti asioita omaksuva ja oppiva jne. Pelkkää positiivista palautetta oli koko puolituntinen tapaaminen. Ihan mahtavaa! Yksi huoli vähemmän. En siis turhaan ajanut kahta vuotta edestakaisin Las Palmasiin ja viettänyt kaksi vuotta siellä käytännössä kaikki vapaa-aikani - nuo tärkeät esikouluvuodet Montessorissa ovat antaneet loistavan pohjan tulevalle koulu-uralle. Toki tiesimme, että Montessori opettaa lapsille paljon sellaista, mitä ei normaaleissa kouluissa juuri opita mutta kuitenkin vähän jännitimme sopeutumista aivan erilaiseen kouluympäristöön. Mutta ilmeisesti juuri tuo uusi, täysin erilainen menetelmä on saanut pikkuneidistä kaikki parhaat puolet esille. Hänelle kaikki on uutta ja erilaista, kiinnostavaa ja haastava. 

Opettaja kertoi, että pikkuneidillä on monia sellaisia piirteitä, joita hän on voinut vain ihmetellä ja päivitellä muiden opettajien kanssa. Ja tätä tuki myös se palaute, jota eri opettajilta saimme. Kaikilta opettajilta oli sanalliset palautteet ja ne luokanvalvoja kävi lävitse. Yhteistä kaikissa näissä oli se, että hän on äärimmäisen positiivinen ja iloinen, omaa hyvän keskittymiskyvyn, on todella oma-aloitteinen, osallistuva ja nopea oppimaan. Musiikin opettaja kommentoi vielä erikseen, että on todella kiinnostunut kaikesta ja aina aktiivisesti mukana kaikessa. Urheiluopettaja taas mainitsi, että todella iloinen, aktiivinen ja omaa loistavat ryhmätyötaidot. Taiteiden opettaja ylisti neidin mieletöntä mielikuvitusta ja keskittymiskykyä. Kiinan ja Saksan opettajat olivat molemmat sitä mieltä, että neiti on kielellisesti lahjakas, kiinnostunut ja nopea oppimaan. Espanjan ja matematiikan opettaja on yksi ja sama, pikkuneidin rinnakkaisluokan luokanvalvoja. Eli hänen ja luokanvalvojan kanssa viettävät ison osa tunneista. Matikka ja espanja sujuvat hyvin, neiti on ahkera ja halukas oppimaan. Ja englanti sujuu mitä parhaiten. Luokanvalvoja on siis samalla englannin sekä ympäristö-ja yhteiskuntaopin opettaja (näitä kaikkia opetetaan englanniksi) ja hänellä ei ollut kuin positiivista sanottavaa. Englanninkielen taso on erinomainen ja aksentti todella hyvä. Heh, niin sitä on neiti oppinut vaikka ei ole päivääkään aikaisemmin ollut englanninkielisessä koulussa. Kotona puhuttu englanti sekä lastenohjelmat ovat antaneet siis loistavan pohjan. Eipä voi vanhemmat enempää toivoa.


Toki on myös asioita, joissa on parannettavaa. Näitä ovat mm. kaunokirjoitus ja espanjankielen oikeinkirjoitus, sanavarasto ja kielioppi. Mutta jo nyt 4 viikossa on kuulemma tapahtunut sellaista kehitystä, että mitään huolta ei ole. Koulussahan on käytössä kaunokirjoitus niin kirjoitettaessa kuin myös oppikirjoissa ja neidin entisessä koulussa niitä ei opeteltu ollenkaan. Mutta nyt 4 viikossa hän on ottanut taidon haltuun. Eli taito, jota muut lapset ovat harjoitelleet viimeiset 3 vuotta esikoulussa, niin sama taso on melkein hankittu kuukaudessa. Mutta niinhän se menee - kun lapsella on riittävä kypsyys niin asian oppiminen käy yleensä todella nopeasti. Tätä täällä Espanjassa ei vielä ole oikein ymmärretty...


Opettaja jaksoi myös joka välissä muistuttaa, että miten hyvin neiti on sopeutunut kouluun. Aivan kuin hän olisi ollut siellä jo vuosia.  Eli tapaamisen tärkeintä antia oli se tieto, että kaikki on hyvin koulussa. Pikkuneiti on onnellinen, iloinen ja hänellä on ystäviä. Hänellä on hyvä asenne, valtava kiinnostus ja halu oppia sekä taito keskittyä asioihin ja tehdä hommat hyvin. Pitkä matka on vielä edessä mutta tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.


sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Koulupäivitystä Kanarialta

Koulua on 6-vuotiaalla ekaluokkalaisella takana nyt 4 viikkoa ja arki on päässyt koulussa ihan kunnolla käyntiin. Missä tunnelmissa nyt mennään? Täältä voi lukea juttua aikaisemmasta koulupostauksesta nlejä viikkoa sitten eli koulun alkaessa. http://mylifeingc.blogspot.com.es/2017/09/ekalle-luokalle-espanjassa.html

Alkuun kovasti pelotti pitkät koulupäivät, klo 8.45 -15.45. Ja kaikki tämä tasan kahden välitunnin voimin. Eli taukoja ei kauheasti ole tarjolla eikä opetuskaan ole esim. Suomen tyyliin mitään kauhean toiminnallista vaan aika lailla istumista. Jopa musiikin tunnit ovat tähän asti olleet vain jonkinlaista "teoriaa" eli kertaakaan eivät ole vielä laulaneet tai tarttuneet mihinkään soittimiin. Liikuntaakaan ei ole kuin kaksi tuntia viikossa ja nekin on menty laittamaan sitten samalle päivälle eli keskiviikkolle. 

Mutta neiti on toistaiseksi jaksanut hyvin ja koulusta on lähtenyt hyvinkin energinen neiti. Tämä on iloinen yllätys. Tällä viikolla alkoivat balettitunnit, joille suuntaamme aina tiistaisin ja torstaisin suoraan koulusta eli alkavat klo 16. Mutta edes sen jälkeen neiti ei ole ollut vielä ihan umpiväsynyt. Eli jaksamisen puolesta en ole tällä hetkellä huolestunut. Toivotaan, että sama meno jatkuu tulevaisuudessa. 

Toki olen sitä mieltä että taukoja soisi olevan enemmän. Aamupäivällä on klo 10.20 pieni 20 minuutin välitunti mutta siitäkin ajasta iso osa menee välipalan syömiseen. Näillä ekaluokkalaisilla on nimittäin ruokailu vasta klo 13.20 eli aamupäivän välipala on aika lailla pakollinen jaksamisen kannalta. Se tietysti pitää itse ottaa mukaan eli sitä ei saa koulusta. 
Toinen välitunti on sitten sen lounaan yhteydessä eli silloin on yhteensä 40 minuuttia - ruokailu + ulkoiluaika. Ja muita välitunteja ei sitten tosiaan ole. Kyllä tulee ikävä suomalaista koulua, jossa välitunteja on joka tunnin välissä... 

Mutta onneksi lapsi ei ns. paremmasta tiedä, joten ei osaa myöskään valittaa. Toista olisi varmasti jos hän olisi esim. aloittanut koulunkäynnin vaikkapa Suomessa ja jatkanut sitten täällä. Toki pikkuneidin käymä Montessori-esikoulu (3-6 vuotiaiden escuela infantil) oli hyvinkin erilainen mutta onneksi neiti ei ole lähtenyt vertailemaan näitäkään kouluja. Nimittäin eroa on kuin yöllä ja päivällä, Montessori-koulun hyväksi. Valitettavasti. 

Kouluviikossa on siis 35 tuntia eli yhteensä 40 oppituntia viikossa - mitä kaikkea siinä ajassa sitten tehdään? Suurin osa on englantia - sitä on pelkästään jo 11 tuntia viikossa ja toiseksi eniten on espanjaa, jota opetetaan 8 tuntia. Sitten on 7 tuntia matematiikkaa, jota opetetaan espanjaksi. Ympäristö- ja yhteiskuntaoppia on viikossa neljä tuntia ja sitä opetetaan englanniksi. Loput tunnit ovat sitten: 2 tuntia saksaa, 2 tuntia arts&crafts (englanniksi), 2 tuntia liikuntaa (espanjaksi), tunti kiinaa, tunti tunnetaitoja ja tunti values- nimistä oppiainetta, jossa kai opetetaan arvoja ja etiikkaa koska uskotoa ei koulussa oppiaineena tunneta. 


Vaikuttaako hurjalta? No, onhan se jos vertaa suomalaisen ekaluokkalaisen päivään joka kestää n. 3-4 tuntia ja siinäkin on jo ruokailu ja välitunnit mukana. Ja niin, Suomessa ei lukujärjestyksessä ole edes aineita merkitty erikseen koska niitähän ei enää sellaisenaan edes opeteta.


Mutta tähän asti neiti on ollut ihan tyytyväinen. Vain musiikin tunneilla häntä on harmittanut se, että ei ole laulettu eikä arts&crafts -tunneilla ole kuulemma vielä askarreltu mitään. Vain piirretty ja tylsiä juttuja kuten tällä viikolla ympyröitä ja neliöitä. Tuntuu, että opetus on jotenkin kauhean kirja- ja teoriapohjaista. Omasta mielestä jopa tylsää. 

No, sitten se asia josta espanjalaiset koulut ovat kovasti tunnettuja (tuon teoria- ja kirjaopetuksen lisäksi) - kotiläksyt! Kaksipiippuinen juttu, joka on viime vuosien aikana aiheuttanut paljon keskustelua. Toiset vanhemmat ovat edelleen niiden kannattajia - tyyliin, että mitä enemmän ja mitä useammin, sitä parempi. Eli tuntikausia päivässä niin eipähän tarvi keksiä lapsille muuta tekemistä... No, vime vuosina onneksi jotkut vanhemmat ovat heränneet tähän päivään ja asettuneet ns. barrikadeille. On ollut kotiläksy-lakkoja ja muita kampanjoita. Ja ehkä jotain kehitystä on tapahtumassa. Ainakin julkisissa kouluissa on tänä vuonna lukuisia kouluja mukana projektissa, jossa testataan toisenlaista oppimista ja sen myötä kotiläksyt on käytännössä kielletty kokonaan. Saa nähdä, että minkälaisia tuloksia tämä kokeilu tuo ja leviääkö se mahdollisesti useampiin kouluihin tulevaisuudessa. 

Toki itse olen sitä mieltä, että pieni määrä kotiläksyjä on aivan ok. Esim. päivittäiset lukuläksyt - jos niihin menee maksimissaan se 10-15 minuuttia päivässä. Eikä yhtään enempää. Tähän asti meilläkin on menty tällä linjalla eli kotiin on tullut vain lukukirja ja siitä ollut päivittäin pari sivua kotiläksynä. Meillä niihin on mennyt ehkä se 10 minuuttia. Neiti tykkää lukea ja se sujuu melko sujuvasti. Tosin pieniä haasteita senkin suhteen on ollut - nimittäin kaunokirjoitus! Montessori-koulussa eivät opettaneet lapsille kaunokirjoitusta kuten ei enää opeteta esim. Suomessakaan. Tämä on mielestäni fiksua - miksi käyttää satoja tunteja sellaisen taidon harjoitteluun, josta ei sinänsä ole tulevaisuudessa mitään hyötyä. Ei kukaan myöhemmin enää kirjoita kaunokirjoitusta vaan tekstausta. Tai en ainakaan ole tähän mennessä vielä yhtään tavannut ainakaan omassa ystävä- ja tuttavapiirissä. Mutta nyt siis koulussa pitää sillä kirjoittaa ja jopa kirjojen teksti on kaunolla. Eli sen kirjoittaminen ja lukeminen on tuottanut omia haasteita tässä koulun alkuvaiheessa ja niinpä sitten tulikin koulusta jo "noottia" että pitäisi tuota taitoa harjoitella vielä kotonakin.


Neidille jouduimme myös ostamaan ylimääräisen kirjan, jossa mennään hieman luokkatasoa alhaisemmalla tasolla lukemisen suhteen. Opettajat olivat ilmeisesti vähän ihmetelleet ensimmäisinä päivinä neidin "heikkoa" lukutaitoa ja lähettivät sitten ostamaan toisenlaisen kirjan. Myös koulun Alexia-viestijärjestelmän kautta tuli viestiä, että mikäköhän on ollut neidin kirjana edellisessä koulussa ja mille tasolla oli siellä päästy. No, vastasimme tyynesti että heilläpä ei ole ollut mitään kirjoja koska Montessori-kouluissa ei sellaisia käytetä mutta lukutaito on ollut ihan sujuvaa. Teksikirjaimilla. Eli heikko lukeminen alussa johtui siis noista kiekurakirjaimista. Nyt kuin ne ovat jo tulleet tutuiksi niin lukeminen on jo ihan sujuvaa.

Tosiaan aika lyhyitä ovat nuo päivittäiset lukuläksyt - eli pari sivua. 


Mutta toisaalta... samaan aikaan Suomessa ekaluokkalaisella ystävällä on sivun verran lukuläksyä koko viikoksi! 



Tähän asti on siis ollut vain lukuläksyjä. Enkä olettanut, että muita edes tulisi. Olihan meillä luvattu kouluun tutustuttaessa (ennen kyseisen koulun valintaa) että koulussa on käytännössä aika 0-politiikka läksyjen suhteen eli lukuläksyjä kyllä mutta varsinaisia läksyjä ei ole. Niinpä niin... 

Ensimmäiset matematiikan tehtävät putkahtivat neljän kouluviikon jälkeen - viikonlopuksi neljä sivullista matematiikkaa! 

Nämä ihan peruslaskut menivät suht nopeasti... 

 

Mutta nämä olivatkin aika paljon haasteellisempia - etenkin nuo, joissa piti esim. numerot kirjoittaa siis tyyliin 16 - kuusitoista jne... 


Tässä puolestaan piti selvittää kuukausien nimiä ja järjestystä eli tyyliin - febrero, helmikuu ja sitten sen eteenpiti kirjoittaa sitä kuukautta edeltävän kuukauden nimi ja sitten sen jälkeen tulevan kuukauden nimi. Mielestäni aika haasteellista vielä 1-luokkalaiselle kun koulua takana sentään vasta 4 viikkoa. No, kyllähän neiti ne kirjoitti mutta ei tietenkään täydellisesti. Kielioppivirheitä tulee kirjoitettaessa mutta kaipa se on kolmikieliselle lapselle tässä vaiheessa aika normaalia... 

Toisena tehtävänä oli kirjoittaa numero joka vastaa kuvausta, tyyliin 
1 kymmen ja 9 yksikköä = vastaus 19

Kolmantena tehtävänä oli puolestaan kirjoittaa lukua edeltävä ja sitä seuraava numero. 



Nämä kaikki neljä sivua oli siis kotiläksynä viikonlopuksi. Niihin meni yhteensä reilun tunnin verran. Ei kauheasti mutta kuitenkin mielestäni juuri sen tunnin liikaa. Kyllä sen seitsemän viikottaisen matematiikkatunnin pitäisi olla ihan riittävästi tässä vaihessa. Ainakin jos homma on lapsella suht hallussa. 

Kokesta meillä ei ole toistaiseksi mitään tietoa mutta ilmeisesti opettajat jonkinlaisia "testejä" lapsille järjestävät sillä heti ekalla luokalla alkavat numero-arvioinnit. Neiti ei ole kauheasti meille näistä kertonut mutta kerran hän mainitsi asiasta, että hän ei ollut saanut lukutehtävästä palkintotarraa, koska joku juttu oli mennyt väärin mutta joku kavereista oli kuulemma saanut kaiken oikein ja saanut sitten hienon tarran. Jep. Tätä "palkitsemistapaa" en ehkä ihan täysin ymmärrä mutta ehkäpä tätä järjestelmää "avataan" meille paremmin sitten ensi viikon tutoria -tapaamisessa opettajien kanssa. 

Ensi tiistaina meillä on tosiaan opettajien (luokanvalvoja, joka vastaa englanninkielisistä aineista sekä rinnakkaisluokan opettaja, joka vastaa espanjan ja matematiikan opetuksesta). Eli silloin toivottavasti saamme paremmin tietää, että missä mennään. Ja toivottavasti vähän selvitystä muutamaan mielessä olevaan asiaan... 

Tämä onkin eka kerta kun pääsemme juttelemaan opettajan kanssa. Siis todellakin eka kerta! Eli meillä ei ole normaalisti minkäänlaista henkilökohtaista kontaktia opettajiin - kaikki viestintä tapahtuu koululaisen mukana kulkevan agenda-kalenterin sekä Alexia-viestintäjärjestelmän kautta (Suomessa vastaava wilma). 

 

Etukäteen kyllä tiesimme, että koulu ei tule olemaan täysin sellainen jota etsimme mutta koska sellaista nyt ei sattunut olemaan 50 km säteellä niin on tyydyyttävä tähän. On toki koulussa hyviäkin puolia ja tärkeintähän on se, että neiti on tyytyväinen ja iloinen. Hän on saanut monta ystävää ja menee & tulee koulusta iloisena. 

Ja vaikuttaa, että yleensäkin oppilaat ovat ihan positiivisella mielellä koulussa. Aamuisin pääsen aina tarkkailemaan oppilaita niin alakoulun kuin yläkoulun (primaria ja secundaria) puolelta ja jopa nuo 16-vuotiaat vaikuttavat olevan aina ihan hyvällä tuulella. Kukaan ei nojaile tylsistyneenä seiniin tai istu piha-alueen nurkassa. Nuoret kerääntyvät ryhmiin ja juttelu raikaa iloisella mielellä. Lukio (bachillerato) ikäisiä ei sentään pihalla enää seisoteta aamulla vaan he saavat mennä omaan tahtiin luokkiin. Eli heitä ei pääse "tutkailemaan" kuin vilaukselta. Mutta siis varsin positiivinen yleisilme vaikuttaisi olevan. 

Toki välillä itselle iskee epätoivo ja suru. Ja toisaalta myös ikävä pikkuneidin entiseen Montessori-kouluun. Siellä ne neidin entiset koulukaverit opiskelevat aika lailla erilaisessa ympäristössä ja hyvinkin erilaisella tavalla. 





Mutta tämä vuosi nyt mennään näin. Toivotaan, että koulusta alkaa vähitellen löytyä niitä positiivisia juttuja. Ja että kotitehtävien määrä ei kävisi liian suureksi. Ja että pikkuneiti tykkäisi edelleen koulustaan ja viihtyisi siellä. Sitten ehkä äitikin voisi vähitellen uskoa ja luottaa siihen, että olemme valinneet oikean koulun. 

Ensi viikolla koulussa on pieni "syysloma" eli torstai-perjantai on vapaata ja viikonlopun kanssa lomaa tulee yhteensä neljä päivää. Ja joulukuun alussa on vielä toinen tällainen tauko ja silloin peräti 6 päivää. Joululomahan koulusta alkaa 22.päivä. Myös keväällä on vähän taukoa tarjolla sillä maaliskuun alussa on ensin pitkä viikonloppu (to-su) karnevaalivapaata ja sitten vielä kuun vaihteessa 23.3.-1.4. pääsiäisloma. Ja sitten pari pitkää viikonloppua vielä myöhemminkin - yksi huhti-toukokuun vaihteessa ja toinen touko-kesäkuun vaihteessa. Ja lukuvuosihan päättyy täällä sitten joskus juhannuksen tienoilla. 
Mutta ihan kivaa, näitä pieniä taukoja tulee vuoden aikana säännöllisesti ja näin saadaan raskaaseen koulunkäyntiin vähän taukoa.

Tsemppiä kaikille koululaisille ja heidän vanhemmilleen ympäri maailmaa! 

lauantai 7. lokakuuta 2017

Suomi-koulussa tänään: Syksy Suomessa ja vuodenajat

Vuorossa syyskauden toinen Suomi-koulupäivä ja nyt kun ollaan jo lokakuun puolella niin päivän aiheena oli tietysti syksy. Tai paremminkin syksy Suomessa ja yleensäkin vuodenajat. 




Koulupäivän aluksi leikimme parit tutustumisleikit yhdessä pienten ryhmän kanssa sillä uusia oppilaita oli taas mukana. Jatkoimme viime kerrasta tutulla pallon heitto -leikillä mutta vaihdoimme pallon Suomi-leijona pehmoleluun.  Menimme pari kierrosta niin että nimet tulivat tutuiksi. 

Tämän jälkeen uutena leikkinä oli kysymysten nosto piposta. Eli lapset nostivat vuorotellen lapun piposta ja siinä oli joku kysymys tyyliin, että mikä on lempiruokasi tai mikä on lempivärisi. Eli piti kertoa ensin oma nimi ja sitten vastata kysymykseen. Lukutaitoiset lukivat tietysti itse kysymykset ja pienten kanssa apuna olivat opettajat.  Reippaasti lapset olivat mukana. Vain yksi 3-vuotias ei suostunut edes nimeään kertomaan -  ujouden lisäksi syynä on todennäköisesti hyvin heikko suomenkielen taito eli hän kyllä ymmärtää suomea ainakin jotenkin mutta ei puhu sitä käytännössä ollenkaan. 


Tämän jälkeen jakauduimme ryhmiin mutta niin pienillä kuin isoilla oli sama aihe käsittelyssä. Pienten kanssahan enemmän lauletaan ja leikitään mutta isompien kanssa on jo esim. kirjoitus- ja lukutehtäviä. 

Alkuun kuuntelimme Syksy tulla saa- kappale, joka löytyy musiikkimatka.fi -sivulta. Näin pääsimme sujuvasti päivän aiheeseen. On syksy niin ihmeellinen olisi ollut myös aiheeseen sopiva laulu.  Tämän jälkeen pohdimme keskustelemalla ja kuvia katsomalla, että minkälainen on syksy Suomessa. Sehän poikkeaa aika paljon meidän Gran Canarian syksystä ;-)  Aika hyvin lapset keksivät juttuja ilman kuviakin mutta haastavammat jutut avautuivat paremmin kuvien avulla. 




Tämän jälkeen teimme erilaisia tehtäviä kuten syksyinen sanasokkelo, Suomen vuodenajat sekä oma lempivuodenaika piirustus/sana-tehtävä. Kielinuppu.fi -sivustolta puolestaan löytyi kiva neljä vuodenaikaa- laulu, jonka myös kuuntelimme. 



 

 


Pienten ryhmässä loruteltiin, laulettiin, leikittiin, väritettiin syksyinen kuva sekä tietysti luettiin syksyinen satu. 



             Rapakoiden Sankarit -loru

“Kumisaappaat jalassa on hieman raskas astella.
Hyppään, pomppaan lätäkköön,
vaatteet kastuu, mutta kastukoot.
Kumisaappaat jalassa on myös hauska astella,
rapakoiden sankarit, me sadekelin konkarit.”
Keksikää lasten kanssa yhdessä loruun sopivat liikkeet!



Yhteisenä askarteluna molemmissa ryhmissä oli Suomen kansalliskala Ahven. Onhan syksy hyvää kalastusaikaa! Näin saimme jatkoa tämän syksyiselle Suomen kansallistunnukset-teema-askartelulle, joista keräämme sitten hienon näyttelyn itsenäisyyspäivänjuhlaan. 








Näin hienoja ahvenia valmistui ihan kierrätyspaperista! Pienille kalat oli leikattu, koottu ja täytetty valmiiksi mutta isommat tekivät koko homman itse. Kala piirrettiin mallin avulla kahden sanomalehtisivun päälle ja leikattiin. Sitten nitojalla kala kiinni, paitsi pyrstö. Sieltä kala täytetiin sanomalehtisilpulla ja lopuksi sitten pyrstökin nitojalla kiinni. Ja ei muuta kuin vesiväreillä mahtavat väritykset kaloille.