torstai 22. helmikuuta 2018

Miksi Crossfit?

Crossfit on yksi niistä lajeista, joka jakaa yleensä mielipiteet hyvin voimakkaasti kahtia. Osa rakastaa lajia ja osa on sitä mieltä, että se on ihan turhanpäiväistä tai liian vaarallista. 

Itse kuuluun niihin lajin kannattajiin ja olen vannoutunut Crossfit- harrastaja. Ollut sitä jo kohta kolmisen vuotta. Alkuvuodesta 2015  päädyin Las Palmasissa paikalliselle crossfit-salille katsomaan, että mistä on oikein kysymys ja heti ensimmäisestä kerrasta lähtien oli sellainen fiilis, että tämä on minun juttuni. Tunnelmia tuolta ajalta voi lukea täältä:
http://mylifeingc.blogspot.com.es/2015/01/crossfit-vihdoin-uusia-haasteita.html



Alkuvaiheessa otin treenailut vielä aika leppoisasti ja kävin vain kolme kertaa viikossa. Kesällä ja pikkuneidin loma-aikoina en treenannut käytännössä lainkaan. Eli kauheasti ei kehitystä tapahtunut ensimmäisen vuoden aikana. Mutta ilmesesti voima ja kunto kuitenkin nousivat tasaiseen tahtiin ja yhtäkkiä kroppa alkoi vaatimaan enemmän harjoittelua. Siispä lisäsin yhden treenikerran viikkoon mutta oikeastaan vasta vuosi sitten aloitin treenaamaan jo vähän ahkerammin eli 5 x viikossa ja nykyään treenailen myös lomilla. Ihan pelkästään siitä syystä, että pidempien taukojen jälkeen paluu salille on aika ankea. Ja tietysti siitä syystä, että kroppani vain pysyy paremmassa kunnossa (henkisesti ja fyysisesti) kun sitä rasittaa säännöllisesti. 



Näiden 2.5 vuoden treenauksen seurauksena voin sanoa, että olen paremmassa kunnossa kuin koskaan aikaisemmin. Ja ikää tällä hetkellä jo kohta 42 vuotta. Etenkin näiden kahden viimeisen kuukauden aikana kehitystä on tapahtunut tosi paljon ja uusia ennätyksiä tulee melkeinpä joka viikko. Esim. maanantaina nousi ensi kertaa maastavedossa yli 100 kg. Kehitys on pientä ja hidasta mutta sitä kuitenkin tapahtuu koko ajan ja tämä saa kovin iloiseksi! 

Vieläkään en missään nimessä ole siinä kunnossa kun haluaisin mutta se crossfitista tekeekin niin mahtavan lajin eli missään vaiheessa tällainen amatööri ei voikaan olla "valmis" eli aina riittää parannettavaa ja opittavaa. Laji koukuttaa tästkin syystä - aina riittää haastetta. Esim. viime viikonloppuna vietin yhteensä 10 tuntia salilla crossfit gymnastics-kurssin parissa. Valmentajana meillä oli JA Myburgh, entinen ammattivoimistelija ja crossfit-valmentaja. Antoisa viikonloppu ja taas huomasi sen, että miten paljon yhden yksittäisen liikkeen (esim. ring muscle up tai handstand walk) oppiminen vaatii. Mutta nyt on taas kassillinen neuvoja, joilla voi mennä eteenpäin. 





Joku viisaampi kuvasi crossfittiä joskus ristiinkuntoiluksi ja se on tosi nappi nimitys. Lajissa nimittäin lainataan elementtejä eri lajeista - painonnostosta, voimistelusta, kehonpainoharjoittelusta, siinä juostaan, soudetaan, kiivetään köyttä. Käytännössä mitä tahansa. Esim. viime vuoden lajin crossfit games "mestaruuskisoissa" oli esim. maastopyöräilyrata, uintia, juoksua ja esterata kaikkien normaalien liikkeiden lisäksi. Eli varsin laaja skaala siis eri osaamista pitää hallita. Tämä tekee lajista mielestäni tosi mielenkiintoisen eli ei riitä, että olet vain voimakas tai että olet nopea vaan sinun täytyy olla voimakas, nopea, ketterä, hallita vartalosi ja lisäksi vielä kestävyyttäkin pitäisi löytyä. Mielestäni ei ole siis mitenkään turhaa, että crossfit games- kisojen voittaja saa arvonimen "fittest on earth" .  Viime vuosien aikana kisoista on myös tehty hienoja dokumentteja ja viime vuotisten kisojen trailerin voi nähdä esim. täältä
https://games.crossfit.com/announcement/10611. Itse dokumentti ei ole vielä katsottavissa mutta kovasti odotan sen näkemistä. Huikeassa kunnossa olevia urheilijoita, jotka usean päivän ajan kilpailevat voimiensa, taitojensa ja kestävyytensä äärirajoilla. 



Crossfit treeneissä on jotain sellaista "alkukantaista" voimaa, joka saa aina treenaajat antamaan kaikkensa ja tunnin jälkeen on sellainen tunne, että on todellakin tehnyt jotain.  Mutta kuitenkin niin, että jokaiselle harrastajille löytyvät aina sopivat liikkeet, painot jne niin että jokainen tekee käytännössä saman treenin mutta omalla tasollaan. Eli laji sopii niin nuorille kuin vanhemmille, jopa eläkeläisille. Niin ylipainoille kuin laihoille. Niin naisille kuin miehille. Niin urheilutaustan omaaville kuin sohvaperunoille. Faktahan on, että tuolle tasolle yltävät vain hyvin, hyvin, hyvin harvat. Mutta Crossfit ei kuitenkaan ole vain eliittitason urheilua sillä lajia voi harrastaa ihan jokainen. Esimerkkiä vaikka täältä: https://www.youtube.com/watch?v=qg02E0xf5xQ

Toinen koukuttava tekijä on lajissa on varmasti se, että crossfitsalilla on lähes poikkeuksetta aina tosi hyvä fiilis. Kukaan ei kyräile, kukaan ei tule näyttämään hyvältä uusissa ja trendikkäissä vaatteissa vaan kaikki ovat paikalla, koska haluavat treenata tehokkaasti. Toisia kannustetaan ja yhteisöllisyys on huikeaa. Itse harrastin vuosia joukku-urheilulajeja (ringette, jääkiekko, kaukalopallo, salibandy) ja vasta crossfitin myötä löysin lajin, jossa voi tuntea samanlaista yhteenkuluuvuutta kuin joukkuelajeissa. Vaikka kuitenkin jokainen treenaa yksilönä. Crossfitissä kilpailet joka päivä itseäsi vastaan vaikka tunnilla saattaa olla esim. 18 henkilöä. Mutta koska jokainen tekee treenit omalla tasollaan niin suoraa kilpailua ei välttämättä synny. Tosin kyllähän se omaa rytmiä nostaa kun kaveri painaa vieressä hiki hatussa. Ja aina on joku tsemppaamaassa viimeiseen asti. 




Itse nautin myös siitä, että jokainen päivä on erilainen mutta kuitenkin viikon aikana käydään läpi käytännössä kaikki lihasryhmät. Päivän treenit ovat siis joka päivä erilaisia ja näiden 3 vuoden aikana en ole käytännössä montaakaan samaa treeniä päässyt tekemään. Olemassa on toki monia sellaisia treenejä, jotka tunnetaan kaikilla maailman crossfit-saleilla ja näitä tehdään aina aika ajoin. Lähinnä siksi, että pystyy vertaamaan omaa kehitystään. Mutta muuten jokainen päivä on erilainen eli et koskaan salille mennessäsi tiedä, että mitä on luvassa. Ei siis pääse kyllästymään. Kaikki treenit on suunniteltu ammattimaisen valmentajan toimesta pitkällä tähtäimellä. 

Itselle on myös tärkeää se, että harva treenaa crossfitia ulkonäön takia. Saleilla ei ole peilejä, joten pakaroiden tai hauisten pumppailu peilin edessä ei ole mahdollista eikä edes kiinnosta ketään. Crossfitissa tulee hyvä olo siitä, kun tekee parempia tuloksia ja tulee vahva olo itsestä - ei siitä, että on polttanut juuri 400 kcal tunnin aikana. Crossfit-salilla kukaan ei keskity oman ulkonäkönsä muuttamiseen vaan omien taitojen, voiman ja kykyjen harjoittamiseen. 

Ja niitä taitoja testataan taas kohta viiden viikon ajan eri puolilla maailmaa Crossfit-saleilla. Nimittäin ensi yönä alkavat maailmanlaajuiset Crossfit Open -kisat. Näihin voi käytännössä osallistua kuka tahansa eli ne ovat myös tavallisille treenaajille hyvä paikka testata omaa kuntoaan ja kilpailukestävyyttä - niin henkistä kuin fyysistä. Kilpailussa on tietysti omat sarjat niin miehille kuin naisille, yleiselle tasolle, skaalatulle sekä tietysti master-tasolle eli yli 35-vuotiaille. En siis joudu kisaamaan parikymppisiä neitoja vaan kisaan naiset 40-45 sarjassa. Onneksi :-) Ne ovat siis kisat, jotka on tarkoitettu ihan kaikille. Joka viikko samaan aikaan (to-pe välisenä yönä) kisojen sivuilla julkaistaan kisalajin esittelyvideo ja liikestandardit. Sen jälkeen on käytännössä neljä päivää aikaa tehdä suoritus, joka tuomaroidaan joko crossfit salilla taikka sitten videoidaan. .Kun viisi suoritusta ja viisi viikkoa on sitten takana niin joka alueelta parhaat pääsevät regionaaleihin, jotka esim. meille Espanjassa asuville järjestetään kesäkuussa Madridissa. Mutta esim. Pohjois-Eurooppalaiset kisaavat omat kisansa toukokuun lopussa Berliinissä. Ja tietysti joka alueella on sitten omat kisansa. Näistä kisoista parhaat saavat  sitten kutsun varsinaisiin gameseihin, jotka järjestetään elokuun alussa Alliant Energy Centererissä (Madison,Wisconsin). 


Joku voi ajatella, että onpa hölmöä kisata jos tietää ettei ole mitään mahdollisuuksia mutta onneksi Crossfit-yhteisössä ei ajatella niin vaan kaikki otetaan mahdollisuutan oppia ja kehittyä. Itse uskaltauduin vasta tänä vuonna ensi kertaa mukaan virallisesti kisoihin. Tosin kisalajit suoritin kyllä viime vuonna mutta en kuitenkaan niin, että niitä olisi tuomaroitu. Eli tänä vuonna pääsen siis kokemaan senkin. Mielenkiintoista! Nyt vain täytyy toivoa, että täällä voimakkaasti vellova virusaalto ei iske näiden seuraavien viiden viikon aikana vaan pysyn terveenä ja pystyn vetämään "kisat" läpi kunnialla :-) 

Ja kaiken lisäksi lupauduin vielä vähän hulluun haasteeseen mukaan eli viikon päästä perjantaina kaksintaistelu omaa valmentajaa vastaan! Eli teemme sen viikon kisatreenin yhdessä ja todennäköisesti koko sali on mukana kannustamassa. Eihän mulla kauheasti mahdollisuuksia ole koska toinen on 5 vuotta nuorempi, treenannut 5 vuotta kauemmin kuin minä ja nostaa n. 50 % enemmän painoja kuin minä. Mutta aina joskus on hyvä mennä mukavuusalueen ulkopuolelle ja kokeilla jotain uutta. Näin sitä kehitystä tapahtuu! 


Jos olet joskus edes harkinnut, että voisi olla mielenkiintoista kokeilla crossfittia niin suosittelen kokeilemaan. Voi olla, että kyseessä on juuri sinun lajisi ja saat uuden, mahtavan harrastuksen. Tai jos laji ei tunnu sinulle sopivalta, niin oletpahan ainakin kokeillut. Itse voin pelkästään suositella! 









torstai 15. helmikuuta 2018

Loma-asuntovuokrauksen toinen puoli

Vain muutamassa vuodessa Airbnb ja muut vastaavat yksityiset asunnonvuokrapalvelut ovat lisänneet suosiotaan huikealla tavalla maailmanlaajuisesti. Myös täällä Espanjassa nämä yksityisvuokraukset ovat lisääntyneet valtavasti ja etenkin isommissa kaupungeissa, kuten Barcelonassa, näistä on tullut tietyillä alueilla jo jopa ongelma. 


Ongelma siis tietysti paikallisten kannalta - ei varmasti ole kivaa asua taloyhtiössä, jossa 80 % asunnoista on tällaisessa väliaikaisessa vuokrauskäytössä ja vieläpä niin, että suurin osa vuokraajista on juhlimisesta pitäviä nuoria. Ja kaiken lisäksi taloyhtiöt harvoin pystyvät tekemään yhtään mitään tälle toiminnalle.

Onneksi täällä ollaan heräämässä tähän ongelmaan ja esim. nyt ollaan väläytelty uhkasakkojen käyttöönottoa eli näitä potentiaalisia lomavuokrausasuntoja aletaan ratsata ja laittomille vuokraajille on luvassa sakko. Eikä se olekaan mikä tahansa pikkusakko vaan satoja tuhansia euroja! Toivottavasti tämä tapa otetaan käyttöön koko maassa ja näin tämä laiton bisnes saadaan vähitellen kuriin. 



Toki kaikki eivät ole tästä asiasta yhtä mieltä ja yhtä innoissaa näistä uhkasakoista. Luonnollisesti ne, jotka ovat ostaneet asunnon sijoitusmielessä haluavat rahoilleen mahdollisimman paljon vastiketta. Miksi vuokrata asunto jollekin pitkäaikaisesti kuin loma-asuntovuokrauksesta voi saada moninkertaiset tulot joka kuukausi? Ja toistaiseksi vieläpä niin, että niistä on pitänyt maksaa mitään veroja. 

Miksi sitten olen vastaan tätä järjestelmää? Olenhan itsekin matkailija ja luonnollisesti yritän aina etsiä edullisinta majoitusmuotoa. Toki asunnonvuokrauspalvelut ovat nerokas idea ja tarjoavat hyvän mahdollisuuden majoittua ehkä hotellimajoitusta edullisemmin tai paikassa, jossa hotelleja ei välttämättä ole tarjolla. Ne tarjoavat myös monissa paikoissa paikallisille mahdollisuuden ansaita lisätuloja. En siis itse ole varsinaisesti puuhaa vastaan mutta olen sitä mieltä, että homma pitäisi tehdä lakeja noudattaen ja että tuloista maksetaan myös verot. 



Valitettavasti vain hyvin harvoin nämä vuokrapalvelut noudattavat paikallisia lakeja eli vuokraajilla ei ole minkäänlaisia lisenssejä toimintaan eikä verojen maksusta ole tietoakaan. Ja tämä ei esim. Airbnb:tä ja muita vastaavia kiinnosta pätkääkään.  Tästä on hyvinkin läheistä tietoa - esim. meidän taloyhtiössä tällainen lyhytaikainen vuokraus on taloyhtiön säännöissä kiellettyä mutta siitä huolimatta useampia asuntoja vuokrataan juurikin esim. Airbnb:n kautta.  No, tähän asti taloyhtiö ei ole puuttunut tähän bisnekseen koska ongelmia ei ole kauheasti ollut mutta jos niitä alkaa tulemaan niin sitten onkin eri tilanne. Viime kesänä oli muutamia tapauksia, jossa taloyhtiön presidentti joutui ottamaan asunnon omistajiin yhteyttä vuokralaisten käyttäydyttyä sopimattomalla tavalla. Valitettavasti ihmiset eivät aina ymmärrä, että he ovat vuokranneet huoneiston ihan tavallisesta taloyhtiöstä, jossa asuu tavallisia työssäkäyviä ihmisiä. Tästä syystä toiminta pitäisi jotenkin laillistaa, jotta hommaan saataisiin selkeät säännöt. 

Toki ymmärrän, että on varsin kiehtova ajatus vuokrata asunto lomalaisten käyttöön, jolloin siitä saa parhaillaan esim 1500 €/ viikko kuin että vuokraisi sen pitkäaikaisesti jollekin n. 1200 € / kuukausi. Onhan siinä tulot vähän erilaiset... Mutta se ei ole oikein, että tällaista puuhaa harjoittaa maksamatta tuloista veroja ja kaiken lisäksi taloyhtiössä, jossa kyseinen toiminta on kiellettyä.



Ja tässä on myös sitten sekin huono puoli, että paikallisten elämä täällä alkaa käydä hankalaksi. Esim. Kanarialla asuntojen vuokrat nousivat pelkästään viime vuonna lähes 28 %. Ja tämä on isolta osalta juuri loma-asuntovuokrauksen syytä. Vaikka jotkut tahot väittävätkin, että kyseessä olisi ihan normaali nousu joka johtuu vain siitä, että talouden kriisi on ohitettu ja talous on nousussa. Itse olen kuitenkin nähnyt hyvin läheltä, että miten homma on ns. karannut käsistä esim. täällä Gran Canarialla. Esim. kausityöläisille on ollut lähes mahdotonta löytää asuntoja sillä kukaan ei halua enää vuokrata asuntoaan vaikkapa 6 kk kun siitä saa lyhytaikisella vuokrauksella paljon paremmat tulot. Mutta money talks... 
Tämä saarihan elää käytännössä matkailusta ja iso osa väestöstä on töissä matkailun parissa. Tunnetusti palkat matkailualalla eivät ole kummoisia joten mihinkään 1000 € vuokriin on harvalla täällä varaa. Ei edes useimmilla perheillä vaikka molemmat olisivat töissä. Miten käy sitten perheen, joka ennen asui täällä matkailualueella 2 mh asunnossa, josta he maksoivat vuokraa vaikkapa 700 € kuukaudessa. Nyt omistaja haluaakin 1200 € kk - ota tai jätä. Perhe jättää ja etsii asunnon jostain matkailualueen ulkopuolelta. Työmatka kasvaa ehkä useita kymmeniä kilometrejä. Mutta asunnon omistaja on tyytyväinen - nyt hänellä on tyhjä kämppä, jota voi vuokra turisteille ja saada siitä helposti yli 100 € / yö. Ja tällä hetkellä sanon todellakin helposti koska saarelle tulee ennätysmäärä matkailijoita ja mutta hotellikapasiteetti on sama kuin 10 vuotta sitten. Eli johonkin ne matkailijat on pakko tunkea.

Tällaiselle toiminnalle on siis selvä rako koska poliitikot haluvat kasvua. Lisää lentoja, lisää matkailijoita, lisää tuloja. Niin ja toki lisää työtä näille paikallisille. Se on pakko myöntää. Mutta joku balanssi pitäisi tässäkin olla. Jos saarella on xx-määrä laillisia majoituspaikkoja niin miten voidaan antaa lentolupia niin, että saarelle pystytyään tuomaan paljon isompi määrä turisteja. Ja uusia hotelleja ei rakenneta. Eli poliitikot eivät halua toimintaa kieltää.



Pari vuotta sitten oli jopa sellainen aloite, että vakituinen asuminen kiellettäisiin monessa taloyhtiössä täällä matkailualueella ja nämä asunnot otettaisiin ikään kuin pakolla matkailukäyttöön. Eli ihmiset, jotka ovat vuosikausia omistaneet kotinsa ja asuneet siellä vakituisesti, joutuisivat luopuman kodeistaan väkisin ja majoittamaan sinne matkailijoita. No, onneksi tämä projekti otti sen verran paljon vastatuulta että se laitettiin kai toistaiseksi jäihin. 

Onneksi jotain muutoksia on sentään tämän vuoden aikana ehkä luvassa. Hacienda eli paikallinen veroviranomainen on nyt ilmoittanut, että Airbnb, Homeaway, Niumba ja muut vastaavat loma-asuntojen vuokraukseen erikoistuneet firmat joutuvat tulevaisuudessa ilmoittamaan veroviranomaisille tiedot asunnon omistajasta, kaikista vuokrauksista sekä niistä saaduista tuloista. Tämä toivottavasti vähän pistää toimintaa kuriin. Ainakin tämä estää sen laittoman puuhan, että asunnon vuokrannut laittaa asunnon edelleen vuokrattavaksi lomalaisille ja tekee tällä bisneksellä sievoiset tulot. Asunnolla, jota ei siis itse edes omista. Tämäkin on ollut tähän asti täysin yleistä. 

Toki täällä Kanarialla on olemassa jo lainsäädäntö koskien näitä loma-asuntojen vuokrauksia mutta harva niitä noudattaa. Koska kukaan ei ole tähän asti asiaa sen enempää valvonut. Eikä itse asiassa säännöistä ole päästy ihan täyteen yhteisymmärrykseen. Mutta fakta on se, että jotain asialle pitäisi tehdä ja nopeasti, ennen kuin homma lähtee täysin käsistä. 



Tämä on ehdottomasti hankala asia ratkaistavaksi sillä asialla on kaksi hyvin erilaista puolta. Mutta ehdottomasti kaikkien etu olisi se, että tätä bisnestä kontolloidaan jollakin tavalla. Näin saapuvat turistit voisivat luottaa siihen, että he saavat mitä ovat ostaneet eli asunto täyttäisi tietyt etukäteen luvatut vaatimukset. Näin tarjottaisiin matkailijoille vaihtoehtoja. Näin saataisiin saarelle lisää matkailijoita. Näin jotkut perheet saisivat lisää tuloja. 


Itsellä on myös jonkin verran kokemuksia näistä yksityishenkilöiltä tehdyistä vuokrauksista ja aika 50/50 menevät kokemukset, on negatiivisia ja positivisia. Onnistuneita vuokrauksia ovat olleet mm. englantilaisen nettisivuston kautta tekemä vuokraus Les Deux Alpes- hiihtokohteeseen, booking.com kautta Krotiasta vuokrattu yksityisasunto, espanjalaisen sivuston kautta vuokrattu asunto Malagassa ja booking.com kautta vuokrattu asunto Sierra Nevadalla.  Ensimmäisessä tapauksessa avaimet lähetetiin etukäteen kotiin kirjeitse ja loman aikana ei ollut mitään ongelmia. Toisessa tapauksessa sovimme omistajan kanssa etukäteen ajan ja hän tiesi olla kotosalla. Perhe itse asui samassa pihapiirissä joten avainten luovutus kävi näppärästi eikä viikon aikana ollut mitään ongelmia. Malagassa joku perheen ystävä tuli luovuttamaan avaimen sovittuun aikaan mutta yhteyden pito oli vähän hankalaa ja esim. viikon aikana eteen tulleet ongelmat olivat vähän hankalia hoitaa. Sierra Nevadalla saimme avaimet jostakin toimistosta ja myös yhteydenpito ongelmatapauksissa tapahtui heidän kauttaan mutta vain toimiston aukioloaukoina. Niinpä esim. yön tunteina poikki menneet sähköt saimme kuntoon vasta seuraavana aamupäivänä kun joku tuli vaihtamaan vanhanaikaisen sulakkeen toimiston puolesta. Silloin kyllä hieman harmitti kun vietimme ensimmäisen yön jääkylmässä huoneistossa. 

Näitä negatiivisia kokemuksia onkin lähinnä juuri täältä Espanjasta. Esim. Fuerteventuralla vuokrasimme kerran ison talon, jonka piti olla kaikin puolin "luksusta". Mutta perille päästyämme meitä odotti likainen ja kaikin puolin aika vastenmielinen talo - kaikki 3 kylpyhuonetta olivat niin likaisia, että jouduin ne itse siivoamaan heti ensimmäsenä. Jääkaapissa olivat edellisten asukkaiden ruoan jämät. Puolet terassikalusteista täysin rikki. Ikkunoita ei saanut suljettua. Uima-allas likainen ja siksi täysin käyttökelvoton.  Ja muuta mukavaa. En enää muista, että mitä kautta tämän asunnon vuokrasimme mutta ei todellakaan mennyt homma putkeen. Omistajiin ei meinattu saada mitään yhteyttä sillä hän asui ulkomailla ja kohteessa asunnon asioista vastasi joku englantilainen pariskunta. Heidän kauttaan ei paljon apua herunut mutta lopulta saimme kuitenkin omistajan kiinni kun uhkasimme mennä poliisiasemalle tekemään ilmoitusta. Fuerteventura on yksi niistä harvoista paikoista, joissa tämä lomavuokraustoiminta on ollut kunnan valvonnan alaisena pidemmän aikaa. Kyseistä asuntoa ei kuitenkaan löytynyt heidän tiedostoistaan joten laiton vuokraus oli siis kyseessä. Loppujen lopuksi omistaja suostui 50 % hinnanalennukseen. Toinen samanlainen tapaus sattui täällä Gran Canarialla. 

Fuerteventuralla Luxus-huoneistoa  mainostettiin mm. sillä, että terassilla on mahtavaa viettää vaikka BBQ-iltaa - muuten ihan kiva, mutta pallogrillistä puuttui yksi jalka, aurinkovuoteet olivat tässä kunnossa ja muutenkin terassi pienen pintaremontin tarpeessa. 

 

Gran Canarialla ystäväperhe vuokrasi "deluxe" huoneiston Las Palmasista, josta piti löytyä niin poreallas kuin uima-allaskin. 
 

Mutta omistajat eivät sitten viitsineet mainita, että molemmat olivat remontissa. Emme jaksaneet lähteä tappelemaan korvauksista mutta usko meni jälleen kerran näihin juttuihin. 

 


Eli kaikenlaisia vuokrauksia on siis koettu ja nykyään mielummin vältän näitä yksityisvuokrauksia ellei sitten mitään muuta todellakaan ole tarjolla. Ja silloinkin saatan mielummin vaihtaa ajankohtaa tai kohdetta kuin että ottaisin riskin. Toki varmasti monilla on paljon onnistuneitakin vuokrauksia ja toki hotellilomallakin voi aina pettymyksiä osua kohdalle. Mutta siitä huolimatta luotan kuitenkin enemmän edelleen hotelleihin kuin yksityisiin yrittäjiin. 



tiistai 13. helmikuuta 2018

Lottounelmia...

Norrebro summers- blogissa pohdittiin, että mikä olisi sellainen riittävä lottovoitto, jolla voisi toteuttaa elämänmuutoksen ja muutaman muunkin jutun saisi hankittua. Täältä voi lukea jutun: http://www.lily.fi/blogit/norrebro-summers/minka-kokoinen-ois-kiva-lottovoitto-ja-mita-silla-tekisit


Itse harrastin myös vähän samanlaista unelmointia kun lueskelin Suomeen osuneesta järkyttävän kokoisesta eurojackpot-voitosta. 90 miljoonaa on jo niin järkyttävä rahasumma ettei sellaisesta ehkä pystyisi edes unelmoimaan joten vähän pienempikin summa riittäisi. Jos tilille nyt kilahtaisi vaikkapa 3 miljoona euroa niin mitä kaikkea sillä saisi aikaiseksi. Vaikka todennäköisesti elämämme jatkuisi kuitenkin aika lailla samanlaisena kun tälläkin hetkellä. Paitsi ehkä sen turvin puoliso uskaltautuisi vaihtamaan työpaikkansa toisaalle - täällä Gran Canarialla en ehkä haluaisi enää asua. Mutta vaikkapa Costa del Solin rannikko kelpaisi oikein hyvin - puoliso voisi jatkaa siellä samaa työtään ja itse voisin kehittää jotain mukavaa ja mielenkiintoista projektia. Esim. joku pieni hotelli /majatalo olisi kiva. Sinne voisin sitten ottaa myös rakkaimmat lähisukulaiset asumaan ja auttamaan sekä tietysti ystävät olisivat aina tervetulleita kyläilemään. Meillä on pienenä unelmana joskus muuttaa juurikin tuolle seudulle kunhan puolison työkuviot ovat joskus sillä mallilla, että hän haluaa sinne vaihtaa. Töiden puolesta vaihto toki olisi mahdollista milloin tahansa mutta tietyt epävarmuustekijät töiden tulevaisuudesta pitävät meidät vielä toistaiseksi täällä. Ehkäpä joskus 5-10 vuoden päästä muutto on ajankohtainen ilman sitä lottovoittoakin. 

Asuntoon meidän ei kauheasti lottovoittorahoja tarvitsisi sijoittaa koska nykyisestä asunnosta saisimme ihan kivan pohjakassan. Onneksi asuntovelat on jo kuitattu eli nykyisen asunnon myynnistä tulisi rahat suoraan käteen. Niillä saisi sieltä Malagan seudultain jo jonkinlaisen kodin ja pienellä lisäsatsauksella jo varmasti oikeinkin mukavan. Mutta toki se pieni hotelli maksaisi sitten jo vähän enemmän eli se veisi todennäköisesti summasta isomman potin. Mutta veikkaisin, että 1.5 miljoonaa riittäisi jo kivaan pikkuhotelliin jossain päin rannikkoa. Tässäpä vaikka tällainen:



Puoliso ei kuulemma halua vaihtaa hotellihommiin eli hän saisi siis edelleen jatkaa omissa hommissaan. Mutta ehkäpä hän voisi yrittää vaikkapa lyhennettyä työviikkoa, jos sellainen työnantajan toimesta onnistuisi. 

Olisi myös mukavaa toteuttaa muutamat reissu-unelmat. Puolison kanssa meillä on ollut unelmana matka Australiaan ja siellä nähtävyyksien lisäksi ohjelmassa olisivat tietysti Masterchef Australia -kisassa tutuksi tulleet ravintolat. Meillä tuo sarja on ollut puolison kanssa 1. kaudesta lähtien se "meidän juttu" jota olemme iltaisin katselleet kun pikkuneiti on mennyt nukkumaan. Eli olisi jonain päivänä mahtavaa päästä paikan päälle :-)

Voisimme käydä vaikkapa herkuttelemassa Adriano Zumbon luomuksilla. 



Tietysti Dinner by Heston pitäisi käydä testaamassa.

 Emmekä tietenkään voi unohtaa Shannon Bennetin ravintolaa. 


Saatikka sitten Peter Gilmorea 

Ja tietysti Kylie Kwong on ihan must!

No, Gary ja George tietysti myös... 


Muut päivät voisimme sitten käyttää street foodin nauttimiseen ja erilaisten ruokamarkkinoiden kiertelyyn.  Siinäpä olisi meidän food dream :-) 

Ja kun toisella puolella maailmaa jo olisimme niin sieltä voisimme jatkaa Tahitille, joka on ollut puolison unelma. Hänellä on siellä ystäviä, joita menisimme tapaamaan Papeeten saarelle. Siis tänne: 

Tietysti suuntaisimme myös muutamalle lumilomalle mutta taatusti jonnekin muualle kuin Andorraan. Voisimme vaikkapa testata yhden paikan Ranskassa, yhden paikan Italiassa, yhden Itävallassa ja yhden Sveitsissä :-) 



Ja sitten veisimme meidän espanjalaiset ystävämme Lappiin kokemaan jotain erilaista. Asuisimme lasi-iglussa, kävisimme tapaamassa joulupukkia, lähtisimme poroajelulle, huskyretkelle, söisimme jäähotellissa (mutta siellä emme kyllä yöpyisi..)  ja miehet pääsisivät parin päivän moottorikelkkareissulle. 





Ja ehkä Suomesta voisi ostaa jonkun kivan, talviasuttavan loma-asunnon jossa voisi sitten käydä aika ajoin nauttimassa Suomi-tunnelmasta. 



Uusia vaatteita en tarvitsisi sen enempää. Puoliso tuskin jaksaisi lähteä shoppailemaan vaikka hän voisi vähän vaatekaappiaan uudistaakin. Uutta autoakaan en tarvitsisi- nykyinen vw golf kelpaa vielä ihan hyvin. Puoliso voisi ehkä vaihtaa isältään käytettynä ostetun vw touranin vähän uudempaan. 

Näiden jälkeen jos vielä jotain jäisi niin ne voisi sitten laittaa odottamaan tulevaisuutta, vaikkapa pikkuneidin opiskelurahastoon. Ja toki siitä hotelliunelmastakin voisin helposti luopua - ostettaisiin vain sitten vähän sellainen isompi koti, jonne mahtuisivat lähisukulaiset ja ystävät lomailemaan pidemmäksikin aikaa. Edullisempi unelma voisi liittyä näihin nykyisiin urheilualan opiskeluihin - esim. joku lapsille suunnattu liikuntapaikka voisi olla mahtava juttu. Sellanen, jossa lapset voisivat liikkua ja harrastaa mutta ilman mitään paineita: ei vertailua, ei kilpailua, ei arvostelua - pelkkää liikunnan tuomaa iloa. Sellainen toki on mahdollista järjestää ehkä ilman sitä lottovoittoakin. Ehkä jonain päivänä... Ja ehkäpä sinne Australiaan ja Tahitillekin pääseemme vielä jonain päivänä vaikka sitä lottovoittoa ei kilahtaisikaan tilille. 

Onneksi elämä on hyvää tälläkin hetkellä - mitään tämän enempää en oikeastaan edes tarvitsisi. Elämässämme on kaikki hyvin. Mutta onhan sitä hauskaa aina unelmoida. 

maanantai 12. helmikuuta 2018

Mitä maksoi laskettelureissu Andorraan?

Viimeksi kirjoittelin siitä, että kannattaako lasten kanssa lähteä laskettelemaan lähirinnettä pidemmälle ja lupailin kirjoittaa myös reissun kustannuksista. Eli tässäpä tulee kooste siitä, että mitä meidän reissu tuli maksamaan. 

Halpaahan tämä huvi ei ole mutta kuten viimeksikin totesin, niin joka euron arvoista. Ainakin meille, jotka asumme täällä ikuisessa kesässä jossa talvesta ja lumesta vaan haaveillaan. Eli niitä nähdäkseen ja kokeakseen pitää matkustaa vähän kauemmas ja siitä lystistä pitää maksaa myös muutama euro. 

Me lensimme täältä Gran Canarialta Barcelonaan Vueling-lentoyhtiöllä ja palasimme Norwegianilla. Koska olemme saarten asukkaita, saamme lennoista mantereelle ihan mukavat alennukset. Menolento maksoi matkalaukkujen ja istumapaikkojen kera 142 euroa ja paluulento 180 €. Nämä siis hinnat yhteensä 2 aikuiselle ja 6-vuotiaalle lapselle. Meillä oli mukana yksi iso matkalaukku, jossa oli kaikki hiihtovaatteet ja -varusteet mutta ei suksia eikä lumilautoja. Puolison lumilauta tuli Madridista ystäväperheen auton kyydissä ja minun lautani + monot sekä pikkuneidin sukset + monot vuokraattiin perillä.

                                      

Lennot siis yhteensä 322 € 

Perillä vuokrasimme auton Goldcar- vuokraamolta. Tänä vuonna autot olivat jostain syystä kalliimpia kuin aikaisempina vuosina, jollon olemme aina vuokranneet auton Europcarilta alle 100 eurolla viikoksi. Mutta nyt heidän hintansa olivat lähes 300 €. Otimme siis halvimman mahdollisen tietyillä ehdoilla eli vuokraamon pitää sijaita terminaalin sisällä ja niin, että vuokraamolla on toimisto molemmissa terminaaleissa sillä saavuimme 1 terminaalin ja paluulento lähti 2 terminaalista. Emme myöskään ottaneet ihan pienintä ja halvinta autoa vaan sellaisen, johon me ja matkatavarat mahduimme ongelmitta. Saimme Seat Ibizan ja vuokra oli 103,73 euroa / viikko, josta rajanylityksestä veloitettavaa lisämaksua oli 60 €. Tämän olisi toki omalla riskillä voinut jättää maksamatta mutta emme halunneet ottaa riskejä. Varsinkin kun on kyse ns. halpavuokraamosta ja Goldcarilla ei ole mikään asiakasystävällisen yhtiön maine. Täysvakuutusta emme kuitenkaan ottaneet. Oman korokkeen pikkuneidille otimme mukaan jo Gran Canarialta sillä se mahtui laukkuun emmekä näin joutuneet maksamaan istuimsesta lisää. Nykyään on jo helpompaa kun pikkuneidille riittää pelkkä koroke mutta aikaisemmin meillä oli sellainen istuin, joka oli kevyt ja mahtui myös mukaan eli sen sai tungettua jääkiekkokassiin. Näin säästimme aina siinä kun emme joutuneet vuokraamaan istuinta lapselle sillä niistä veloitetaan yleensä aika järkyttäviä summia. 

Autonvuokraus 103,73 € (sisältäen rajanylitysmaksun) 



Nuo jääkiekkokassit ovat muuten loistavia matkakasseja. Kevyitä ja tavaraa mahtuu sisään aika huikea määrä. Itse olen ostanut useampia ja sellaisia malleja, joissa on pyörät ja vetokahva. Suosittelen etenkin tällaisille reissulle, jonne pitää ottaa mukaan paljon tilaavievää vaatetta ja tavaraa. Omat käyttövaatteemme mahtuivat helposti käsimatkalaukkuihin. 

Bensaan meillä meni yhteensä 51 € ja parkkimaksuihin Andorrassa 3 €/ päivä eli yhteensä 21 €. Andorraan voi ajaa Barcelonasta useampaa reittiä ja Ranskan kautta olisi lyhyin reissu mutta usein siellä vaaditaan lumiketjuja rajanylitykseen ja näin oli myös tällä kertaa. Ajoimme reittiä, joka vei n. 30 minuuttia enemmän mutta reitti ei kulje maksullisia moottoriteitä pitkin eli niihin ei tällä kertaa mennyt maksuja. Mutta jos ajaa maksullisten moottoriteiden kautta niin pitää varautua ainakin 10-15 € maksuihin / suunta. En suosittele sillä muutaman kymmenen minuutin säästö ajassa ei ole sen arvoista. 


 

Meillä oli tällä kertaa huonoa tuuria matkassa sillä iso matkalaukkumme jäi Gran Canarian kentälle eli ei saapunut perille ajoissa. Teimme tästä heti Vuelingille raportin mutta he eivät osanneet sanoa, että milloin laukku saapuisi perille. Arvioivat, että 1-2 päivää tulee kestämään - jos vain laukku löytyy ajoissa. Jouduimme siis suuntaamaan kohti Andorraa ilman minkäänlaisia talvivarusteita sillä kaikki vaatteet olivat kyseisessä laukussa. Pipot, hanskat, aluskerrastot, toppavaatteet, toppahanskat, kaulurit -  ihan kaikki. Ensimmäisenä jouduimme siis vaateostoksille. Näistä tuli melkoisesti lisäkuluja mutta toivottavasti Vueling sekä matkavakuutus kustantavat nämä lisäkulut. Onneksi saimme ystäviltä sentään mukavasti vaatteita lainaksi eli ihan kaikkea emme joutuneet ostamaan. Mutta pipot, hanskat, aluskerrastot, fleecet,  pikkuneidin talvikengät ja muut pakolliset tulivat kustantamaan yhteensä 401,50 € . Olisi ehkä tullut halvemmaksi pysähtyä matkalla Decathlonin edullisessa urheilukaupassa mutta halusimme päästä nopeasti perille koska perjantai-iltapäivisin Espanjan ja Andorran rajalle muodostuu yleensä melkoinen jono. 


 



Koska puolison lumilautakengät olivat myös laukussa sekä lumilaudan siteet niin hän joutui vuokramaan setin ensimmäiseksi päiväksi ja tähän kului 35 €.



Minulle ja pikkuneidille vuokrattiin varusteet 6 päiväksi. Pikkuneidin sukset + monot maksoivat 71 € ja minun lumilautani + monot 145 € sekä kypärä yhdeksi päiväksi 5 €. Yhteensä siis vuokrakuluihin meni 256 €. Näistä toivottavasti Vueling tai matkavakuutus korvaavat nuo puolison vuokrakulut sekä kypärät eli yhteensä 40 €. 

Vuokrakulut siis 256 € 



Pikkuneidin hiihtotunnit maksoivat yhteensä 77,50 € (la-su) ja 119,50 € (ma-to). 
Eli yhteensä hiihtotunnit 197 €. 


 

Näiden lisäksi maksoimme erikseen guarderiasta eli leikkipaikasta sekä siellä syötävästä lounaasta 162,50 € . Lounas maksoi 10 € / päivä, jolla lapset saivat kahden ruokalajin lounaan ja juomaksi vettä. Ihan kohtuuhinta varsinkin kun pelkkä pastaboxi maksoi ravintolassa 10-12 € ja vesipullo 1.50 €. Lapset söivät joka päivä hyvällä ruokahalulla kolmen hiihtotunnin jälkeen ja saivat näin hyvin energiaa iltapäivän laskuja varten ja jaksoivat melko hyvin illalliseen asti. Pikkuneiti tosin söi iltapäivällä vielä välipalaksi banaanin, jonka olimme ottaneet hotellin aamupalapöydästä. 

Hiihtoguarderia + lounas 162,50 €



Itse emme päivällä syöneet lounasta mutta kahvilassa nautimme yleensä kahvin / kaakaon / teen, pienen sämpylän sekä vesipullon. Näihin meni päivässä n. 8 €/ hlö eli yhteensä viikon 96 €. 



Iltapäivällä istuimme yleensä hotellin baarissa ennen illalliselle menoa sillä aikaa kun lapset olivat hotellin kids clubissa leikkimässä ja askartelemassa. Yleensä yksi olut  tai cokis meni illan aikana ja niihin kului viikossa yhteensä 38 €. Juomia tilaamalla saimme pöytään myös oliiveita, perunalastuja ja irtokarkkeja pienissä kulhoissa eli niiden voimalla jaksoimme illalliseen asti. 




Baarikulut 38 € / vko (ei paha...) 



Meillä illallinen sisältyi huoneen puolihoitohintaan mutta juomat maksettiin erikseen. Pääasiassa illallisella nautimme vettä. Juomiin meni yhteensä viikon aikana 40 € / perhe. Juomat tilasimme pöytiin isoissa pulloissa ja viikon lopussa jaoimme sitten laskun perheiden kera. Helppoa ja näppärää. 

Illallisen juomat 40 € / vko 

Hotelli maksoi yhteensä 1844 € meidän kolmen hengen perheeltä puolihoidolla eli aamiainen + illallinen. Kallista lystiä mutta hintansa arvoinen. Hotellin ravintola on erittäin hyvätasoinen ja ruoka laadukasta. Ei siis mitään Kanarian saarten hotellien tyypillistä buffet-mössöä vaan todellakin laadukkaista aineksista tehtyä. Ja esim. lihat / kanat / kalat paistettiin jatkuvasti kysynnän mukaan eli ei todellakaan tarvinut syödä mitään etukäteen valmistettuja ja lämpölampun alla makaavia lihanpaloja. Joka päivä oli myös hyvä valikoima erilaisia kasviksia ja salaatteja, erilaisia tuorepastoja kastikkeen kera, risottoa /paellaa jne. Lisäksi kahtena iltana järjestettiin teemaillallinen, lauantaina oli meksikolainen ilta ja keskiviikkona andorralainen ilta. 



Hotellissa on myös muutenkin hyvät palvelut - kids club on ihan huippu ja avoinna koko päivän. Valtava tila, jossa joka päivä erilaisia aktiviteetteja. Ei tarvinut lapsia sinne kauheasti houkutella - päinvastoin. Joka päivä kun palasimme hotelliin niin pikainen suihku, välipala, mahdolliset kotiläksyt ja sitten vauhdilla kavereitten kanssa kids clubiin, jossa he viihtyivät illalliseen asti ja yleensä myös sen jälkeen aina siihen asti kunnes aikuiset saivat illallisen syötyä. Hotellissa on myös varsin hyvätasoinen kuntosali, jossa treenasinkin 5 kertaa loman aikana. Tätä arvosta myös paljon. Ja puoliso puolestaan hotellin kylpylää. Jokaiselle jotakin :-) 





Toki halvemmaksi tulisi käydä syömässä jossakin lähiravintolassa mutta Soldeun ravintolatarjonta on aika suppea (pääasiassa pizzaa, pastaa, lihaa) eikä illalla tosiaan huvita enää pukea toppavaatteita päälle ja lähteä jotain ravintolaa etsimään. Ja toki vielä halvemmaksi tulisi vuokrata huoneisto ja laittaisi itse siellä aamupalan + muut ruoat mutta se houkuttelee vielä vähemmän. Minä en lomalla halua kokkailla - sitä saan tehdä kotona ihan riittävästi... Ja sitä paitsi Soldeussa ei ole edes kunnon ruokakauppaa eli ainekset pitäisi käydä aina hakemassa jostain lähikylästä. Ei kiitos. 



Hotellikulut aamiaisen ja illallisen kera siis 1844 €

Ja tietysti jotta päästään sinne rinteeseen niin pitää hankkia hissiliput. Niihin meni 498 € (2 aikuista) ja 170 € (lapsi). Tämä siis kuuden päivän hissilippu. 




Hissiliput yhteensä 665 €. 

Kaiken kaikkiaan kulut siis seuraavat:

lentoliput 322 €
autonvuokraus 103,73 €
bensiini + parkkimaksut 72 €
ylimääräiset vaateostokset 401,50 €
varustevuokrat 256 €
hiihtotunnit 197 €
hiihtoguarderia + lounas 162,50 €
kahvilakulut 96 €
baarikulut 38 €
illallisen juomakulut 40 €
hotelli 1844 €
kylpylä 32 € 
hissiliput 665 €

Eli yhteensä 4229,73 €, joista saamme takaisin Vuelingin ja vakuutuksen kautta 441,50 € eli jäljelle jää 3788,23 € elikkäs 1263 € / henkilö. Onhan tuo melkoinen summa rahaa mutta mahtava oli lomakin. 




Jos sitten haluaisi päästä halvemmalla niin sitten kannattaa etsiä joku edullisempi hotelli tai huoneisto, jolloin voi säästää melkoisen summan. Esim. samalle ajankohdalle olisi huoneiston Soldeussa saanut n. 700 € / viikko ja jos olisi käynyt joka päivä syömässä halvan pasta/pizzaillallisen ja syönyt vaikkapa huoneistossa kaurapuuroa aamiseksi niin ruokakulut olisivat olleet max. 20 € / päivä ja itse illallisen valmistavalla vielä vähemmän. Eli suht edullisestikin hiihtolomalle pääsee, jos haluaa.